 |
| > Lisää uutisia |
|
oulun.yliopisto(at)oulu.fi |
 |
||||||
|
||||||
 |
||||||
| UUTISIA OULUN YLIOPISTOSTA | ||||||
|
14.12.2007 Luontomatkailun ympäristövaikutukset huomioon suunnittelussaLyhytaikainen tai vähäinenkin virkistyskäyttö kuluttaa luonnonsuojelualueiden kasvillisuutta ja maaperää. Virkistyskäytön haitalliset ympäristövaikutukset ovat riippuvaisia maaston rakennepiirteistä, virkistyskäyttömuodosta sekä kasvillisuuden ominaisuuksista. Luonnonsuojelualueiden suunnittelun perustaksi tulisi kävijämäärän sijasta ottaa virkistyskäytön laatu ja luontoon kohdistuvat vaikutukset. Filosofian maisteri Anne Törn tutki väitöskirjassaan luontomatkailun ekologista ja sosiaalista kestävyyttä pohjoissuomalaisilla luonnonsuojelualueilla ja niiden läheisyydessä. Väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa 14.12.2007. Väitöskirjassa selvitettiin luontomatkailun, vaelluksen, hiihdon ja hevosvaelluksen vaikutuksia kasvillisuuteen, vieraslajiuhkaan ja maaperään. Vaelluksen kulutusvaikutus kävijää kohden oli kuusinkertainen rinteessä verrattuna tasamaahan. Vaelluksen ja hevosvaelluksen kuluttava vaikutus oli hiihtovaellusta voimakkaampi, kun taas kasvilajiston muutokset olivat yleisimpiä hevosvaellus- ja hiihtoreiteillä. Koska luontomatkailun vaikutukset ovat riippuvaisia kasvillisuuden ja elinympäristöjen laadusta sekä virkistyskäyttömuodosta, tapauskohtainen suunnittelu, huolellinen seuranta sekä nopeat reaktiot muutoksiin ovat tehokkaimmat keinot, joilla ympäristöhaitat voidaan välttää. Paikallisväestön ottaminen mukaan suunnitteluun jo aikaisessa vaiheessa vaikuttaa positiivisesti mielipiteisiin aluekehitystä kohtaan. Luonnonsuojelualueiden suunnittelun ja hoidon tärkeimpänä tehtävänä on luonnon monimuotoisuuden suojelu ja luonnon resurssien hallinta sekä ekologisesti että taloudellisesti kestävällä tavalla. Keskeistä on myös sosiaalisesti kestävä alueiden käyttö sekä korkealaatuisten virkistyskokemusten tuottaminen matkailijoille.
Viestintäpalvelut
|
||||||
|
|