Etusivulle

In English

Opiskelijoille

Henkilökunnalle

Vierailijoille

Opiskelemaan yliopistoon

Tiedekunnat ja laitokset

Painoalat

Kirjasto

Alumnit

Kartat

Haku

Palaute ja tiedustelut

oulun.yliopisto(at)oulu.fi
puh. 0294 480 000
faksi 08 344 064
PL 8000
90014 Oulun yliopisto

18.10.2012

Supernovasta 1987A havaittu ensi kerran radioaktiivista hajoamista

Integral-observatorion kuva supernovajäänteestä 1987A kapealla energia-alueella, jossa sijaitsevat titaani-44:n hajoamisesta syntyvät spektriviivat.  Lähellä voi myös nähdä kaksi muuta kohdetta, mustan aukon ja pulsarin, jotka säteilevät samalla energia-alueella.  Kuva: ESA/Integral/IBIS–ISGRI/S. Grebenev et al.

Tutkijat ovat löytäneet merkkejä radioaktiivisesta hajoamisesta avaruudessa räjähtäneen supernovan jäänteestä. Havainto tehtiin supernovasta 1987A, joka räjähti Suuressa Magellanin pilvessä 160 000 valovuoden etäisyydellä Auringosta.

Supernova 1987A on niin lähellä Maata, että tähden räjähdyksen eli supernovan voi nähdä paljain silmin, kun sen valo ensimmäistä kertaa saapui maapallolle helmikuussa 1987.

Titaanin radioaktiivisesta hajoamisesta syntyvä kova röntgensäteily löydettiin Euroopan avaruusjärjestön Integral-gammasädeavaruusobservatorion avulla. Integral on ensimmäistä kertaa havainnut supernova 1987A:n jäänteestä merkit röntgensäteilystä, joka syntyy, kun titaani-44 hajoaa.

Tähti on kuin ydinvoimala, jonka ytimessä vety muuttuu heliumiksi. Jos tähti on yli kahdeksan kertaa Aurinkoa painavampi, se räjähtää supernovana, kun se on polttanut vetypolttoaineensa loppuun. Räjähdyksen aikana lämpötila nousee niin korkeaksi, että se synnyttää raskaita alkuaineita, kuten titaania, rautaa, kobolttia ja nikkeliä, jotka lentävät avaruuteen.

Suuren vapautuneen energian takia supernova voi muutaman viikon ajan loistaa kirkkaammin kuin koko galaksi. Sen jälkeen supernovajäänne hehkuu monien vuosien ajan radioaktiivisten alkuaineiden luonnollisen hajoamisen takia.

Jokainen alkuaine synnyttää hajotessaan sille ominaisia spektriviivoja. Niistä voidaan päätellä supernovajäänteen kemiallinen koostumus.

Tähtitieteilijät ovat laskeneet, että supernova on tuottanut 0,03 % Auringon massaa vastaavan määrän titaani-44:ää. Tämä massa on lähellä teoreettista maksimia ja kaksi kertaa enemmän kuin on havaittu toisesta supernovajäänteestä, Kassiopeia A:sta. Näin iso määrä titaania todennäköisesti syntyy vain erikoistapauksessa, esimerkiksi epäsymmetrisessä räjähdyksessä.

Hubble-avaruusteleskoopin kuvassa supernova SN1987A Suuressa Magellanin pilvessä. Integralin havaitsema titaani-44 antaa energiaa vain jäänteen sisäosille. Kuva: ESA/Hubble & NASA.

Integralin löytö vaikuttaa teorioihin supernovaräjähdyksestä. Havainnot laajentavat ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu massiivisten tähtien elämän loppuvaiheessa.

Kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuuluu tutkija Sergey Tsygankov professori Juri Poutasen johtamasta fysiikan laitoksen astrofysiikan tutkimusryhmästä ja Suomen ESO-keskuksesta, julkaisee tutkimustulokset Nature-lehdessä 18.10.2012.

Artikkeli Nature-lehdessä