Väitös: Suomen ja Venäjän susien geenit eivät enää vaihdu

> Lisää uutisia

Palaute ja tiedustelut

oulun.yliopisto(at)oulu.fi
puh. 0294 480 000
faksi 08 344 064
PL 8000
90014 Oulun yliopisto

UUTISIA OULUN YLIOPISTOSTA

24.5.2013

Väitös: Suomen ja Venäjän susien geenit eivät enää vaihdu

Suomen ja Venäjän susikantojen geenivaihtuvuus on nykyisin hyvin vähäistä, ilmenee filosofian maisteri Eeva Janssonin väitöstutkimuksesta. Suomen susikanta eroaa perimältään merkittävästi Karjalan susikannasta.

Karjalassa susia metsästetään runsaasti. Sen seurauksena Karjalan populaatiossa ei synny muuttopainetta, ja nuoret sudet jäävät kotiseudulleen. Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisetkin sudet vaelsivat keskimäärin vain sadan kilometrin päähän lähtöalueeltaan. Tästä syntyy niin kutsuttu etäisyysisolaatio, jossa geneettisesti läheistä sukua olevat ovat myös maantieteellisesti lähellä toisiaan.

Tutkimus osoitti, että Suomen susikanta on perimältään monimuotoinen mutta selvästi köyhtynyt 1800-luvun loppuun verrattuna. Populaatio on aiemmin ollut huomattavasti suurempi ja yhtenäisempi Venäjän kannan kanssa.

Susien laajamittainen metsästys alkoi 1800-luvulla ja aiheutti susikannan romahduksen yli sadaksi vuodeksi. Kanta alkoi toipua 1990-luvun puolessa välissä mutta romahti jälleen vuoden 2006 jälkeen. Viimeisimmän Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa on noin 120–135 sutta. Romahdus populaatiossa näkyy kannan perimässä, ja sen sukusiitosaste on kasvanut korkeaksi.

Janssonin väitöstutkimus on ensimmäinen laaja selvitys uhanalaisen Suomen susikannan geneettisestä rakenteesta ja historiasta. Tutkimusta varten analysoitiin geneettisesti susinäytteitä nyky-Suomesta sekä vertailunäytteitä Luoteis-Venäjältä ja museokokoelmista.

Filosofian maisteri Eeva Janssonin väitöskirja Suomen susipopulaation entinen ja nykyinen geneettinen rakenne ja monimuotoisuus tarkastettiin Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa 24.5.2013.

Väitöskirja