Kasvitiede

Kasviekologia

Kasviekologia selvittää kasvien sopeutumista ympäristöönsä. Oulussa kasviekologinen opetus ja tutkimus käsittelevät monipuolisesti kasvien ekofysiologiaa, evolutiivista ekologiaa sekä populaatio ja yhteisöekologiaa. Kasviekologia on keskeinen tieteenala luonnonsuojelun ja ympäristönhoidon kannalta.
Ekofysiologiassa korostuvat ympäristötekijöiden vaikutukset kasvien fysiologiaan. Yhtenä erityiskysymyksenä on kasvien sopeutuminen pohjoisiin olosuhteisiin ja ympäristömuutoksiin.
Evoluutioekologia etsii evolutiivisia selitysmalleja kasvien toiminnallisten ja rakenteellisten ominaisuuksien kehitykselle.

Populaatioekologia selvittää kasvipopulaatioiden rakennetta ja dynamiikkaa, elinkykyä ja uhkaavia riskitekijöitä. Yhteisötasolla korostuvat lajien väliset vuorovaikutukset ja eri häiriötekijöiden vaikutukset kasviyhteisöjen rakenteeseen ja biodiversiteettiin.

Perustutkimuksen ohella myös soveltava kasvitieteellinen tutkimus on noussut tärkeäksi. Luonnonvarojen käyttöön sekä ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyvien kysymysten ratkaisemisessa ekologinen, ekofysiologinen ja ekologis-kasvimaantieteellinen tieto on varsin keskeistä.

Niinpä metsät, suot, turve, vesiin liittyvät asiat, ilman epäpuhtauksien vaikutukset, alkuperäisen luonnon suojelu ja maankäytön suunnittelun ekologinen tausta ovat eräitä soveltavan kasvitieteellisen tutkimuksen aihepiirejä. Uusia soveltavia aloja ovat mm. viherrakennus ja palauttava ekologia. Opetuksen ja tutkimuksen tukena ovat kasvimuseon ja kasvitieteellisen puutarhan kokoelmat sekä puutarhan koekentät.

Kasvitieteen opetus tulee lähivuosina painottumaan teoreettiseen kasviekologiaan, ekofysiologiaan, pohjoisten alueiden erityiskysymyksiin sekä kasvimolekyylibiologiaan. Pääosa kasvitieteilijöistä toimii koulutuksen ja tutkimuksen aloilla. Kasvitieteilijöitä on sijoittunut myös julkisen hallinnon, ympäristönsuojelun sekä virkistys- ja kulttuuripalvelujen aloille. 

Kasvifysiologia

Kasvifysiologisen tutkimuksen ja opetuksen tavoitteena on kasvien
elintoimintojen kokonaisvaltainen ymmärtäminen. Tähän pyritään perinteisin fysiologisin menetelmin sekä hyödyntämällä molekyylibiologiaa ja biotekniikkaa. Kasvavan, lisääntyvän ja ympäristöönsä reagoivan kasvin toiminnan hahmottamisessa oleellista on myös anatominen ja ekofysiologinen lähestymistapa, jossa laitoksella on pitkät perinteet.

Oululaisen kasvitieteen vahvuuksia ovat pohjoisuus ja läheiset yhteydet ympäröivään yhteiskuntaan. Jaoksen tutkimusryhmien kiinnostuksen kohteina ovat esimerkiksi sekundaarimetabolia, stressitekijöiden vaikutukset kasvien elintoimintoihin, ligniinibiosynteesi ja polyamiiniaineenvaihdunta. Tutkimuskasvien kirjo on laaja kihokista, liljasta ja mustikasta aina lehti- ja havupuihin.

Kasvitiede

> Henkilökunta

> Tutkimus