Perinnöllisyystiede

Perinnöllisyystiede eli genetiikka tutkii sitä, kuinka perinnölliseen materiaaliin (DNA) koodattu viesti siirtyy sukupolvesta toiseen ja kuinka se ohjaa solujen kasvua, erilaistumista ja aineenvaihduntaa. Perinnöllisyystieteen alueeseen kuuluu myös perinnöllisen viestin muuttuminen ja rikastuminen evoluution kuluessa.

Viime vuosikymmeninä geneettiset (molekyylibiologiset) menetelmät ovat mullistaneet biologian osa-alueen toisensa jälkeen. 1990-luvulla molekyylimenetelmiä käytetään biokemiassa, lääketieteessä, kasvi- ja eläinfysiologiassa, evoluutiotutkimuksessa ja ekologiassa, puhumattakaan perinnöllisyystieteellisestä perustutkimuksesta.

Koska perinnöllisyystieteen työkenttä on laaja ja alalla on varsinkin 30 viimeisen vuoden aikana saavutettu biologisten tieteiden näköaloja oleellisesti uudistavia tuloksia, opiskelun ja opetuksen tarve on perinnöllisyystieteessä nopeasti lisääntynyt. Tämä johtuu osittain siitä, että kokonaisbiologisten näkemysten saavuttaminen on nykyään lähes mahdotonta ilman perinnöllisyystieteellistä pohjakoulutusta. Sama suuntaus on nähtävissä myös biologien työmarkkinoilla, joilla yhä enemmän kiinnitetään huomiota työvoiman perinnöllisyystieteelliseen koulutukseen.

Perinnöllisyystieteen kohteena on yhtä hyvin ihminen kuin eläimet, kasvit ja mikrobit. Perinnöllisyystieteilijät tutkivat työryhmissään ja opinnäytetöissään mäntyjä ja lituruohoja, lintuja ja kaloja, bakteereita ja niiden viruksia sekä kärpäsiä ja ihmisiä. Monia kohteita tutkitaan molekyylitasolla, mutta käyttäytymisanalyysitkin kuuluvat keinovalikoimaan.

Perinnöllisyystieteen opiskelijat ovat sijoittuneet lähinnä koulutuksen ja tutkimuksen sekä teollisuuden toimialoille.

Perinnöllisyystiede

> Henkilökunta

> Tutkimus

> Populaatiogenetiikan tutkijakoulu