Koulutuspolitiikka on tärkeintä aluepolitiikkaa

Oulun alueen nousu Nokian matkapuhelintoiminnan jälkeen on hieno esimerkki siitä, kuinka suuri on osaajien merkitys. Kun suuri määrä ammattilaisia vapautui työmarkkinoille, monet yritykset näkivät tilanteen mahdollisuutena ja sijoittuivat tai avasivat toimipisteitä Ouluun. Samaan aikaan syntyi merkittävä määrä uusia yrityksiä, joilla on mahdollisuuksia kasvaa ja tähdätä kansainväliseen menestykseen. Ilman noita alueeseen sitoutuneita ammattilaisia Oulun olisi saattanut käydä köpelösti.

Oulun seutu on vahvempi kuin aikaisemmin, koska nyt menestyminen on useammilla tukijaloilla. Uusi tilanne vaatii tarkastelua monissa paikoissa, ei vähiten koulutussektorilla. Olemmeko kykeneviä kouluttamaan ihmisiä siihen tulevaisuuteen, mikä Oulussa on nyt? Olemmeko kykeneviä tarjoamaan uudelleen- tai täydennyskoulutusta niille, joiden osaaminen muuttui rakennemuutoksessa vähemmän kilpailukykyiseksi? Olemmeko riittävän vetovoimaisia houkuttelemaan opiskelijoita ja tutkijoita kauempaakin? Nämä kysymykset ovat yliopistossa mielessä päivittäin.

Vastaus kysymyksiin on siinä mielessä kyllä, että uskomme kykyihimme ja olemme valmiita vastaanottamaan haasteen. Valitettavasti käytännössä vastaus noihin kysymyksiin on ei, mikäli valtiovalta ei pysty osoittamaan asiaan resursseja. Nykyiset koulutuksen resurssit riittävät toiminnan pyörittämiseen, mutta uusiin avauksiin niillä ei pystytä.

Oli hienoa, että valtionvarainministeriö myönsi lisätalousarviossa Turun alueen korkeakoulutukseen noin 18 miljoonan lisäpanostuksen, jolla mm. alueen telakka- ja autoteollisuus saadaan kukoistamaan. Lisärahoituksella toimintaa saadaan ajettua ylös, ja käynnistämisvaiheen jälkeen toiminta rahoittuu normaaleilla opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen tulosperusteisilla rahoitusmalleilla. Tällainen rahoitus mahdollistaisi Oulussakin koulutuksen nostamisen tasolle, jolla kasvu voi jatkua ja työllisyys parantuu. Korkeakoulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja luo työpaikkoja joko suoraan tai välillisesti kaikenlaisiin ammatteihin.

Oulussa pulaa on erityisesti tietyistä ICT-alan osaajista, esimerkiksi ohjelmistopuolella ja radiotekniikassa. Tekoäly on suuri mahdollisuus, johon on syytä panostaa nyt kun osaajakenttä on vasta hahmottumassa. Laajemmin Pohjois-Suomessa tarvittaisiin kaivosalan osaajia alan noustessa. Biotuoteteollisuuteen on syntymässä tuotantolaitoksia Kemijärvelle, Kemiin, Kainuuseen, Savoon sekä Keski-Suomeen. Pysyviä henkilöstöratkaisuja ei näille alueille tulla saamaan pääkaupunkiseudun toimijoiden kautta, vaan Oulun yliopiston panos olisi tarpeen.

Rakenteellista kehittämistä kirittäviä lisäpanostuksia on tehty pääkaupunkiseudun, Tampereen ja Turun korkeakoulutukseen. Pienen osansa sai myös Itä-Suomen yliopisto, joka syntyi Kuopion ja Joensuun yliopistojen fuusiossa.

Tampereella yliopiston ja teknillisen korkeakoulun fuusio on kansallinen hanke, jota kannattaa tukea. Aalto-yliopiston muodostuminen kolmesta taiteen, kaupan ja tekniikan alan kolmesta erillisestä kokonaisuudesta oli hieno menestytyksellinen hanke. Turussa tuetaan Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyötä. Oulun yliopisto on valmiiksi monitieteinen, eikä sijaitse lähellä muita sellaisia yliopistoja, jotka näkisivät fuusioitumisessa enemmän hyötyjä kuin haittoja. Tämän vuoksi monet rakenteellisen kehittämisen rahoitukset ohittavat meidät.

Yhden ennakointinäkökulman asiaan tarjoaa yliopistojen rahoitusmalli, joka jakaa resurssit suorituskyvyn perusteella. Kun toimintaa vahvistetaan jossakin päin Suomea, niin sillä on alentava vaikutus muiden yliopistojen rahoitukseen. Näin ollen viime vuosina ja nyt tehdyt panostukset alkavat vääjäämättä näkyä Oulun yliopiston resursseissa 5 – 8:n vuoden kuluttua. Vetovoimaisuudessa vaikutukset alkavat jo paljon aikaisemmin. Vain lisäpanostuksilla Oulun yliopisto pystyy kehittymään tai edes ylläpitämään nykyistä laatua ja laajuutta jatkossa.

Ajan henkeen nähden Oulun yliopisto oli rakenteellisesti liian valmis liian aikaisin. Opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämishankkeet eivät helposti satu kohdalle. Kun katsotaan Oulun yliopiston tilannetta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia Suomen viennin ja tulevaisuuden näkökulmasta, on korkean osaamisen työvoimatarpeisiin vastaavan koulutuksen tukemisen tarve ilmeinen.

 

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 13.6.2017

Last updated: 28.6.2017

Add new comment