Henkilökunnan rekrytointi on yliopistojen tärkein tehtävä

Helsingin Sanomat luonnehti uutisessaan 26.2.2017 yliopistojen rekrytointia mielivaltaiseksi ja epäjohdonmukaiseksi kähminnäksi. Jutussa haastatellun henkilön näkemykset eivät muodosta oikeaa kuvaa tilanteesta. Yliopiston rekrytointi on monimutkainen menestyksen näkökulmasta kriittinen kokonaisuus, jota pohditaan ja kehitetään jatkuvasti vastaamaan yhä vaativampia olosuhteita.

Osaavien tutkijoiden, opettajien ja avustavan henkilökunnan rekrytointi on yliopistojen tärkein prosessi. Rekrytoinnin onnistuminen on suurin tuloksellisuuteen, laatuun ja kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Rekrytoinneissa noudatetaan tarkoin määriteltyjä usein melko monimutkaisia prosesseja. Rekrytointiprosesseja itsearvioidaan säännöllisesti osana yliopistojen laadunvarmistusjärjestelmiä. Yliopistot sitoutuvat yleensä myös ulkoisten tahojen, mm. Euroopan komission myöntämän HR Excellence in Research Awardin, vaatimuksiin.

Rekrytoitavilta odotetaan hyvin monipuolista osaamista. Hyvän tutkijan tulisi olla myös hyvä opettaja. Tieteellisen työn lisäksi hänen tulisi mm. pystyä popularisoimaan tiedettä ja kirjoittaa menestyviä hakemuksia niin tieteen kuin kotimaisen, Euroopan unionin tai globaalin yhteiskunnallisen vaikuttavuudenkin näkökulmasta. Menestyminen tutkimuksen ja opetuksen maailmassa edellyttää myös kykyä verkostoitua kansainvälisesti, joten sosiaalinen kyvykkyys ja hyvä kielitaito ovat välttämättömyyksiä. Kansainvälinen dynaaminen työyhteisö asettaa monissa tapauksissa myös avustavalle henkilöstölle suuria vaatimuksia niin joustavuuden, uuden oppimisen kuin kommunikaatiovalmiuksienkin näkökulmista.

Koska odotukset rekrytoitaville ovat hyvin moninaisia, on selvää, että valittaessa henkilöitä eri tehtäviin joudutaan vaatimusten välillä tasapainoilemaan. Toisissa tehtävissä yhdet vaatimukset painottuvat enemmän kuin toiset. Tuskin koskaan löytyy kandidaattia, jolla ei millään alueella löytyisi kehitettävää. Tehtävästä riippuen erilaisten ominaisuuksien prioriteetit vaihtelevat. Joitakin ominaisuuksista tarvitaan työssä heti, ja toisten ominaisuuksien kehittyminen voi tapahtua ajan myötä.

Yliopistot ovat suosittuja työpaikkoja ja työpaikkailmoitukset saavat runsaasti kiinnostusta. Usein paikkoihin on ehdolla kymmeniä erilaisella osaamiskombinaatiolla varustautuneita hakijoita niin oman talon sisältä kuin ulkopuoleltakin. Kuhunkin tehtävään halutaan valita henkilö, jonka osaaminen ja kehittymisvalmiudet antavat parhaat mahdollisuudet tuloksellisuuteen tehtävässä.

Yliopistojen välinen kilpailu parhaista työntekijöistä on kovaa. Erityisesti tutkijat, joilla on kansainvälinen henkilön mukana liikkuva rahoitus tai muuten näytetty selkeä kyky houkuttaa rahoitusta, ovat suuren kiinnostuksen kohteena. Myös tutkijat, joiden julkaisutuotanto on poikkeuksellisen korkeatasoista, ovat niin kotimaisen kuin ulkomaisen kiinnostuksen kohteena. Pärjätäksemme kilpailussa meidän on kyettävä pitämään kiinni työntekijöistämme ja myös houkuttelemaan parhaita ihmisiä maailmalta.

Tutkijat liikkuvat tutkimusedellytysten perässä. Parhaita tutkimusedellytyksiä ei ole tarjolla yliopiston kaikessa tekemisessä, vaan yliopistoihin syntyy profiloivia aloja, joihin kriittiset massat ja huippuedellytykset keskittyvät. Yliopiston strategisen keskittymisen, hyvän tutkimusympäristön ja lahjakkaiden kollegoiden lisäksi on hakijoille usein pystyttävä tarjoamaan hänen henkilökohtaisia tutkimusedellytyksiään vahvistava paketti. Paketti koostetaan niin, että sen avulla nuori lahjakas tutkija pystyy nopeasti perustamaan oman tutkimusryhmän, toteuttamaan tutkimuksellisia haaveitaan ja pääsemään urallaan eteenpäin. Pakettiin voi kuulua esimerkiksi laitteita, tohtorikoulutettavien palkkarahaa tai oikeus työskennellä yhtäaikaisesti toisen yliopiston tai tutkimuslaitoksen palveluksessa.

Tutkijoiden liikkuminen paikasta toiseen tai työskentelyjakso ulkomailla on luonnollinen osa urakehitystä. Niin kansainvälinen kuin kotimaistenkin yliopistojen välinen liikkuvuus tulee lisääntymään tulevaisuudessa. Meidän on rohkeasti päästettävä tutkijamme maailmalle, mutta huolehdittava myös siitä, että pystymme kilpailemaan kansainvälisistä huipuista ja saamaan heitä Oulun yliopistoon.

Yliopistoissa tulee lähivuosina aukeamaan runsaasti uramahdollisuuksia nuorille tutkijoille ja opettajille. Maamme professorikunnasta noin neljäsosa saavuttaa täyteen eläkkeeseen oikeuttavan 65 vuoden iän vuoteen 2020 mennessä ja heidän tilalleen on lyhyessä ajassa löydettävä mitat täyttäviä sekä kotimaisia että ulkomaisia osaajia, joten kilpailu parhaista tulee kovenemaan entisestäänkin. Eläköitymisten kautta menetetään valtavasti verkostoja ja osaamista, mutta onneksi yliopistotraditiossa monet ihmiset jatkavat tieteellistä työtänsä harrastuksena eläkkeelläkin.

 

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 21.3.2017

 

Last updated: 21.3.2017

Add new comment