Matkakertomusten lyhyt historia

Digitaaliset ihmistieteet 2018

Historiaa arktisella asenteella -blogin valloittavat keväällä 2018 Digitaaliset ihmistieteet -kurssin opiskelijat. Blogisarja on syntynyt Some- ja verkkotutkimuksen työpajassa.

Noora Alatainio & Teemu Hiltula

Niin kauan kuin ihminen on matkannut kotikontujensa ulkopuolelle, on hänellä ollut tarve raportoida kohtaamastaan uudesta ja tuntemattomasta matkakertomusten avulla. Nämä kertomukset ovat myös aina löytäneet kohdeyleisönsä; kotiin jääneitä on kiinnostanut kuulla matkoista paikkoihin, joissa olosuhteet, luonto ja kulttuuri eroavat heidän omistaan. Matkakertomuksia tunnetaankin jo 3000 vuoden takaa muinaisesta Egyptistä. Antiikin Kreikasta ja Roomasta esimerkkejä matkakertomuksista löytyy useita. Tunnettu esimerkki varhaisista matkakuvauksista on 100-luvulla eläneen kreikkalaisen Pausaniaan Kreikan kuvaus (Periēgēsis tēs Hellados), jossa hän kuvasi matkaopasmaisesti Kreikan maantiedettä, sen uskonnollisia kohteita, arkkitehtuuria sekä paikkoihin liittyviä historiallisia ja mytologisia tapahtumia. Mikseipä myös Odysseuksen harharetkiä voitaisi pitää varhaisena matkakertomuksena. Keskiajalle siirryttäessä matkakertomukset olivat usein muiden julkaisujen sivutuotteita. Tällaisia julkaisuja olivat erilaiset geografiat, luonnonhistoriat ja bestiaarit.

A lord travelling. Illustration of Rashid-ad-Din's Jami' at-tawarikh (fragment). Tabriz (?), 1st quarter of 14th century.

Löytöretkeilyn myötä kohti matkaoppaita.

Matkakirjallisuudella on ollut erilaisia funktioita eri aikoina. 1500–1600-luvuilla tärkeintä oli välittää maantieteellistä informaatiota tuntemattomista alueista, minne löytöretkien myötä suunnattiin. Matkakertomusten kirjoittajat olivat 1500-luvulta lähtien ylemmän luokan edustajia, kuten aatelistoa, papistoa ja yliopisto-opiskelijoita. Mielenkiintoista on huomata, että matkakertomuksissa kerrotaan sovituista tapaamista, joihin matkailijat ovat osallistuneet. Tapaamisissa on esitelty alueen kulttuuria ja myös politiikkaa. Useimmiten matkailijat kuvaavat näitä tapaamisia varsin ylistävästi, mihin järjestäjät varmasti myös pyrkivät. Samaa muotoa noudattavat nykyisin tehtävät luokkaretket tai opiskelijoiden excursiot.

Fool’s Cap Map of the World, “one of the biggest mysteries in the history of western cartography”. By Epichtoni-us Cosmopolites (pseudonym) ca. 1580–1590.

1700-luvulle tultaessa matkustamisesta ja sen tarjoamasta sivistyksestä oli tullut olennainen osa ylimystön elämää. Viimeistään tällöin matkakertomukset alkoivat keskittyä myös itse matkan  Erityisesti Englannissa syntyi paljon matkakirjallisuutta. Lady Mary Montagun Embassy Letters (postuumisti 1763) tai Laurence Sternen A Sentimental Journey through France and Italy (1768) ovat esimerkkejä vuosisadan matkakuvauksista.

Lady Mary Wortley Montagu, Collections of the Bibliothèque interuniversitaire de santé.

Matkakirjallisuuden kultakausi

Matkakirjallisuus oli suosittu kirjallisuuden muoto 1800-luvulla ja se alkoi saada kaunokirjallisia piirteitä. Tärkeä funktio oli edelleen informaation välittäminen, mutta nyt se tehtiin lukijoita kiinnostavammalla tavalla. Kirjoittajan oli asetuttava myös tarinankertojan rooliin, jolloin hänen subjektiivisuutensa nousi esiin. Matkakertomuksiin kirjattiin omia ajatuksia sekä havaintoja.Tästä syystä fakta ja fiktio usein sekoittuivat kertomuksissa. 1800-luvulle tyypillistä oli tutkimusmatkailu – toisaalta yhä useampien mahdollisuudet matkailuun parantuivat. Esimerkiksi laajoja rautatieverkostoja pitkin saatettiin matkata Euroopasta idän eksotiikkaa henkivään Istanbuliin. Matkakertomuksia julkaistiin uusista kohteista ja niistä välitettiin tietoa mahdollisille tuleville matkaajille.

Matkakuvauksista on löydettävissä moralistinen, romanttinen ja realistinen vaihe. Moralistiseen vaiheeseen liittyy matkakertomusten siirtyminen kohti taiteellista, viihteellistä ja helposti luettavaa muotoa. Romanttisen vaiheen aikana matkakirjallisuus kuvasi paljon matkailijoiden tunteita ja teoksissa käytettiin myös mielikuvitusta ja vapautta, kuten romantiikkaan sopii. Tuolloin haluttiin vierailla paikoissa, joita sivistys ei ollut vielä turmellut, varsinkin koskemattomat luonnonmaisemat olivat suosiossa. Realismin aikana esimerkiksi Charles Dickens keskittyi teoksessaan Pictures of Italy (1846) kuvailemaan maata mahdollisimman objektiivisesti. Teoksissa saatettiin kuvata lukijalle tarkasti, missä hänen tulisi seisoa saadakseen teoksen kirjoittajan kaltaisen kokemuksen tähän tapaan:

"Kun saavut tälle kauniille kukkulalle iltaruskon aikaan, kävele ensiksi kielekettä kohti ja pysähdy maasta pilkistävän graniitin kohdalle. Tässä seisoessasi käänny vasemmalla sijaitsevien kolmen puun suuntaan ja voit kevään lopulla nähdä siellä pesää tekeviä lintuja..."

Section south of El Guisr, showing construction trains. 19th century image.

Modernin matkakirjallisuuden synty

1900-luvulla kirjailijat ottivat matkakertomukset omaksi julkaisumuodokseen, varsinkin maailmansotien välisenä aikana. Matkakirjallisuus sopi perinteisiä kirjallisuuden tyylilajeja suoremmin kuvaamaan poliittista tilannetta, ja ehkä myös kirjoittajien omia näkemyksiä asioista. Syntyi moderni matkakirjallisuus. Pinnalla olivat subjektiiviset kaunokirjalliset ja journalistiset matkakertomukset, kun taas tieteelliset ja tutkimusmatkoja kuvaavat kertomukset vähenivät. Matkakirjallisuus terminä menetti sivistävän merkityksensä ja alkoi kuvata enemmän kaunokirjallisia, journalistisia ja viihteellisiä matkakertomuksia. Ilmiötä selittää myös tavallisten ihmisten matkailun kasvu. Massaturismin aikakaudelle edettäessä ihmisillä oli aikaisempaa enemmän tietoa eri matkakohteista. Pelkkä matkaopasmainen kerronta kohteista ei enää riittänyt, vaan matkakertomuksiin kaivattiin syvällisempää näkökulmaa. Suomessa 1900-luvun lopun matkakertomusten uranuurtaja on ollut esimerkiksi kirjailija ja taidehistorioitsija Göran Schildt, joka kuvaili purjehdusmatkojaan Välimerellä. Hän kuvaili esimerkiksi eri kansallisuuksien luonteenpiirteitä; kreikkalaisten uteliaisuutta hän piti röyhkeytenä ja italialaiset eivät hänen mukaansa halunneet kokea uusia elämyksiä, kun niitä oli tarpeeksi tarjolla kotonakin.

Tourists viewing Childs Glacier by John E. Thwaites. John E. Thwaites Photographs of Alaska.

Internet-aikakaudella matkakertomusten luonne on muuttunut. Perinteisen kirjallisuuden ohella perinnettä jatkavat matkablogit, joiden kautta oikeastaan kuka vain voi luoda ja kirjoittaa matkakertomuksia. Toisaalta, koska kynnys ryhtyä matkablogin pitäjäksi on matala, voi kirjoitusten taso olla vaihtelevaa. Tämä vahvistaa jo 1900-luvulla alkanutta matkakertomusten viihteellistymistä. Toisinaan suosituksi nousee kuitenkin myös toisenlaisia matkakertomuksia, kuten historian suurhenkilöiden elämäkertoja. Esimerkiksi Mannerheimista on ilmestynyt teoksia, jotka käsittelevät hänen Venäjän vuosiaan ja matkojaan. Korkeakoulujen ainejärjestöt jatkavat historiallista perinnettä ja tekevät paljon excursioita ympäri maailmaa. Näistä saatetaan kirjoittaa eri julkaisuihin selostuksia jälkipolville – aivan kuten jo 1500-luvun humanistit tekivät. Tuhansien vuosien matkakertomusten perinne ja suosio ei ole hiipumassa, sillä meitä kiinnostavat yhä edelleen vieraat kulttuurit ja uudet matkakohteet. Kirjoittajana ja lukijana.

Kirjallisuutta:

Hulme, Peter & Youngs, Tim 2002: The Cambridge Companion to Travel Writing. Cambridge University Press, Cambridge.
Mannerheim, Carl Gustaf Emil, Harry Halén, and C. G. Mannerheim 2013: Matka Kiinaan: Tiedusteluraportti 1906-1908. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Montagu, Mary Wortley 1763: The Turkish Embassy Letters.
Thompson, Carl 2011: Travel writing. Routledge, Cornwall.
Varpio, Yrjö 1997: Matkalla moderniin Suomeen: 1800-luvun suomalainen matkakirjallisuus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Vlasov, Leonid, Marina Vlasov, and Veikko Koivumäki 2007: C. G. E. Mannerheim: Pietarin Vuodet 1887-1917. Minerva, Jyväskylä.

Pääkuva:

Odysseus and Polyphemus by Arnold Böcklin, 1896.  

Last updated: 12.4.2018

Add new comment