Valeuutisten viemäri

Digitaaliset ihmistieteet 2018

Historiaa arktisella asenteella -blogin valloittavat keväällä 2018 Digitaaliset ihmistieteet -kurssin opiskelijat. Blogisarja on syntynyt Some- ja verkkotutkimuksen työpajassa.


Lauri Kuha & Mari Vauhkonen

Yhdysvaltojen valittua kyseenalaista kunniaa keränneen Donald Trumpin valtionjohtoonsa alt-right -meemien siivittämänä, on internetin keskustelupalstojen sanavirtaan tullut muutos. Verkossa on aina ollut hyvää ja huonoa, mutta keskustelukulttuuri tuntuu muuttuneen entistä vihamielisemmäksi ja juorukeskeisemmäksi. Vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan internet alkoi täyttyä päättömillä, huomiohakuisilla ja herkkäuskoisia ihmisiä kalastelevilla uutisilla, joiden faktamäärä oli nolla ja huuhaa sata.

Päätimme perehtyä asiaan: mikä edesauttaa valeuutisten leviämistä, ja miksi ihmiset höynäytyvät niihin?

Ensiksi tärkein, eli mitä oikeastaan tarkoitamme valeuutisella? Yle teki vuonna 2017 ytimekkään Valheenpaljastaja -jutun valeuutisista, jossa valeuutinen määritellään seuraavasti: ”valeuutisen määritelmä on hyvin yksinkertainen: se on harhautustarkoituksessa tehty teksti (tai vaikkapa video), joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä. Valeuutinen on olennaisilta osiltaan sepitettä. Se voi sekoittaa tosiasioita fiktioonsa, mutta se ei pohjimmiltaan välitä tosiasioista. Valeuutisen tekijän motiivina on yleensä raha, joskus huijaamisesta saatava tyydytys ja toisinaan myös poliittiset pyrkimykset” (Valheenpaljastaja: Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole, YLE oppiminen, 26.01.2017). Sosiaalisesta mediasta voimme tekstien ja videon lisäksi mainita erityisesti kuvat ja meemit, jotka usein kantavat valheellisia ja poliittisista pyrkimyksistä lähteviä viestejä.

Löysimmekin heti pari mielenkiintoista artikkelia, jotka kertovat valeuutisista. Sarah Pedersen ja Simon Burnett tutkivat Aberdeenin Robert Gordon Universityssä julkaistussa tutkimuksessaan keskustelukulttuuria Mumsnet.comin keskustelupalstalla. Pedersen ja Burnett analysoivat, miten keskusteluun osallistuvat henkilöt arvioivat tiedon paikkansapitävyyttä ja subjektiivisuutta eri uutislähteissä. Lyhyesti summattuna poliittisesti liberaaleja lähteitä pidettiin luotettavina, ja niitä käytettiin, kun viitattiin muihin informaationlähteisiin ja perusteltiin näiden aitoutta. Konservatiivisempaan asenteeseen nojaavia lähteitä käytettiin lähinnä vain silloin kun ne tukivat kielteistä kuvaa Donald Trumpista. 

Omat näkökulmat ja mielipiteet vaikuttavat siis siihen, mitä uutismedioita kukin seuraa ja mitä uutisia pitää luotettavina. Oman mielipiteen pönkittäminen sitä tukevilla uutisilla ja kirjoituksilla ei ole sinänsä mitään uutta auringon alla. Netissä kriittisyys omia näkökulmiaan kohtaan katoaa kuitenkin helposti ja muita kuin omaa näkemystä tukevia uutislähteitä aletaan pitää valheellisina.

Median luottamuksen tilasta kertoo myös Reuters Institute Digital News Report vuodelta 2017, jonka kyselyyn osallistui yli 70 000 verkkouutisten seuraajaa 36 eri maasta. Raportti käsittelee erityisesti medialuottamusta valeuutisten aikana (muuttuvien yritysmallien ja eri alustojen roolien lisäksi).  Reutersin mukaan vain neljännes vastaajista ajatteli sosiaalisen median olevan hyvä faktan ja fiktion erottelussa, kun taas uutismediaan luotti sentään 40 % vastaajista.

Vastaajat, eli somea uutisinaan käyttävät, olivat itsekin huomanneet kuinka sääntöjen puute ja viraaliset julkaisut helpottavat valeuutisten ja yleensä huonon sisällön leviämistä. Suomi on yhä ykkösenä medialuottamuksessa ja täällä poliittiset ryhmät eivät ehkä poteroidu täysin omaan kupliinsa. Sen sijaan poliittisesti polarisoituneissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Italiassa epäluottamuksen ja poliittisten ennakkoasenteiden välillä nähtiin olevan vahva yhteys.

Valeuutisten uusi nousu ei valitettavasti rajoitu vain Atlantin toiselle puolelle, vaan koto-Suomestakin löytyy esimerkkejä misinformaation levityksestä ja valeuutisten luikertelusta ihmisten somekupliin. Tunnettu esimerkki on MV-julkaisun ja muiden samankaltaisisten blogien ja nettisivustojen valeuutisten levittäminen Facebookin Rajat kiinni -ryhmässä, vaikka Facebookissa tätä ryhmää onkin nykyään siistitty. Terveys on toinen tunteita herättävänä aihe, joka on synnyttänyt eri asioiden kannattajien tai vastustajien omia ryhmiä. Esimerkiksi Rokotuskriittiset -ryhmässä rokotusvastaisuus on vähintään arveluttavin lähtein perusteltua ja ’kokemusasiantuntijuus’ kukkii.

Tätä tekstiä kirjoittaessa tuli pyörittyä aivosoluja rappeuttava määrä yllämainituissa Facebook-ryhmissä, joista alla pari kuvankaappausta. Rajat kiinni -ryhmästä todettakoon, että kyseinen julkinen ryhmä on ilmeisesti ollut siivouksen kohteena ja räikeimpiä heittoja on poisteltu. Keskustelun taso lienee ollut ryhmän ideologiseen sitoutumiseen nähden jopa liian (miten tämä on mahdollista) aggressiivista. Toki tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö keskustelu olisi älyllisesti heikkoa. Sitä se on. Valitettavasti.

Kuvakaappaus Rajat kiinni -ryhmästä.

Kuvakaappaus Rokotuskriittiset -ryhmästä.

Kuvakaappaus Rokotuskriittiset -ryhmästä

Teimme itse satunnaisotannalla pienen kokeen ja tutkimme viimeisimmän ylläolevan kuvakaappauksen linkin perusteella, millaiseen totuuteen jaetun ’uutisen’ takaa päätyisimme. Nopean googlehaun avulla kävi ilmi, että kuvassa näkyvä tohtori John Bergman on saanut kiropraktikon tutkinnon yksityisestä instituutista (jonka tutkintoperusteista tai arvostuksesta ei löytynyt tarkempia tietoja). Tohtori-nimikkeen auktoriteetin turvin hän sivuillaan ja YouTube -kanavallaan tuo esille mielipiteitään laidasta laitaan olevista vaivoista, lääkefirmoista, vaihtoehtohoidoista ja rokotuksista, esittäen itsensä luotettavana lähteenä. John Bergman luo sivuillaan itsestään luotettavan miehen kuvaa ja mitä ilmeisimmin häneen myös uskotaan: YouTube -kanavalla on satoja tuhansia tilaajia ja videoilla yhtä paljon katsojia, mikä tekee hänestä varsin suositun ’rokotuskriitikon’. Tämä on vain yksi esimerkki sadoista ja tuhansista postauksista, jotka leviävät Facebookissa, ja joita ihmiset klikkailevat eteenpäin omassa vahvistuneessa uskossaan, faktoja tarkistamatta.

Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Hannu-Pekka Ikäheimo valottaa vuonna 2017 Sitralle tekemässään Algoritmidemokratiaa –lehtijutussaan, kuinka internet algoritmit ovat alkaneet "myötävaikuttaa mielipiteiden polarisoitumiseen tarjoamalla äärimielipiteille aiempaa laajempaa näkyvyyttä". Muun muassa Facebook antaa näkyvyyttä eniten tykkäyksiä saaville postauksille. Suuret tunnetilat määräävät näkyvyyden, eikä faktojen tarkistuksella ole somen nopeatahtisen klikkaamisen rinnalla paljoa väliä. Vaikka propaganda ja vastamediat ovat olleet yhteiskunnassa läsnä aiemminkin, ovat ne nyt onnistuneet nakertamaan luottamusta valtamediaan – tähän liittyvät myös Yhdysvaltain presidentti Trumpin heitot siitä, kuinka itseasiassa valtamediat ovatkin valeuutisia ja totuus löytyy muualta (eli häntä tukevasta tiedotuksesta).

Toisaalta Reutersin raportista myös selviää, että kuplautumista on odotettavissa lisää, sillä privaatimpien ja algoritmeja käyttämättömien sovellusten, kuten WhatsAppin, käyttö on lisääntynyt. Esimerkiksi Malesiassa ja Brasiliassa uutisten leviäminen näillä alustoilla uhkaa jopa Facebookin uutisviemäri-asemaa.

Valeuutiset ovat mielenkiintoista kamaa, joten asiaan kannattaa perehtyä. Toivommekin, että valeuutisten leviämisestä ja niiden yhteiskunnallisista vaikutuksista tehdään jatkossa yhä enemmän tutkimusta. Kenties tutkimuksen avulla voi valottaa myös tulevaisuutta: miten poliittiset taistot käydään jatkossa, valeuutismiekoin vai totuuden torvin?

Medialukutaitojen merkitys korostuu entisestään. Verkkouutisten kriittinen lukutaito kuuluu jokaiselle kansalaiselle opetettaviin perustaitoihin. Tähän antaa apuja mm. alussa siteeraamamme Ylen varsin mainio juttu valeuutisista ja niiden tunnistamisen keinoista. Omien aivojen käyttö olisi ihan jees luetun informaation laadun, relevanttiuden ja todenperäisyyden arvioinnissa. Arvioidessa tulisi myös pohtia, mitä tekstin kirjoittaja haluaa sanoa, mikä on tämän agenda, mitä teksti haluaa kertoa ja sisältääkö se vienosti johdattelevaa misinformaatiota tai suoria valheita. Media vaikuttaa suoraan yhteiskuntaamme, kulttuuriimme ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen, joten ei ole sama asia, mitä valheita jossain somessa heitellään.

Lue. Tutki. Ajattele.

Kirjallisuutta:

Ikäheimo, Hannu-Pekka: Algoritmidemokratiaa: kuinka teknologinen murros toi totuudenjälkeisen ajan?, Sitra, 2017.
Newman, Fletcher, Kalogeropoulos, Levy & Nielsen: Reuters Institute Digital News Report, Reuters Institute & University of Oxford, 2017.
Pedersen & Burnett: “Citizen Curation” in Online Discussions of Donald Trump’s Presidency, 2017.
Peltonen Heidi & Palokangas Teemu ”Valtamedia valehtelee” – vastamediasivustot muistuttavat poliittisten lehtien ajasta, 2018. OAMK, ePooki 9/2018.
Valheenpaljastaja: Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole, YLE oppiminen, 26.01.2017.

Pääkuva:

A man with "fake news" rushing to the printing press, 1894, Frederick Burr Opper.

Last updated: 13.4.2018

Add new comment