Oulun huippututkimuksesta on huolehdittava

Julkaisemme Rehtorin blogissa poikkeuksellisesti yliopiston hallituksen puheenjohtaja Risto Murron kirjoituksen.

 

Oulun yliopiston perustaminen ja sen kehittyminen monialaiseksi koulutus- ja tutkimusyliopistoksi on ollut ratkaisevan tärkeää Oululle ja koko Pohjois-Suomelle.

Oulun seutu olisi aivan erilainen ilman yliopistosta valmistuneita lääkäreitä, diplomi-insinöörejä, opettajia, luonnontieteilijöitä, humanisteja ja kauppatieteilijöitä. Talouselämän rakenne olisi myös toisenlainen ilman tätä osaavaa työvoimaa ja yliopistossa tehtävää tutkimusta.

Päätös yliopiston perustamisesta tehtiin vuonna 1958. Tähän aikaan Suomessa oli vain kolme yliopistokaupunkia, Turku, Helsinki ja Jyväskylä. Jyväskylässä koulutettiin korkeakoulussa opettajia. Käytännössä siis Pohjois-Suomesta piti muuttaa Turkuun tai Helsinkiin, jos halusi opiskella yliopistossa. Hyvin harva teki näin.

Oulun yliopiston perustaminen oli alkusoittoa nykyisen laajan korkeakouluverkoston rakentamiselle. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana perustettiin yliopistot tai korkeakoulut myös Tampereelle, Joensuuhun, Kuopioon ja Lappeenrantaan. Rovaniemelle perustettiin korkeakoulu vuonna 1979.

Korkeakouluverkoston laajentaminen mahdollisti voimakkaan koulutuksen kasvun. Käytännössä korkeakoulututkinto muuttui harvojen etuoikeudesta tasapuoliseksi, maan laajuiseksi mahdollisuudeksi. Suurista ikäluokista tuli ensimmäinen korkeakoulutettu sukupolvi. Nykyisin ikäluokasta noin 40 prosenttia suorittaa korkeamman asteen tutkinnon, kun ennen osuus oli alle viisi prosenttia.

Koulutustason nousu ja uusien yliopistojen rakentaminen olivat suuri ponnistus suomalaiselle yhteiskunnalle. Nyt käydään kuitenkin jo toisen suuntaista keskustelua itse korkeakouluverkostosta. On kriittisesti kysytty ovatko voimavarat levinneet liiankin laajalle?

Muutoksia on jo tapahtunut. Yliopistojen lukumäärä on itsenäisinä yksikköinä jo vähentynyt noin kolmanneksen. Luonnollisinta on ollut samalla paikalla olevien korkeakoulujen tai yliopistojen yhdistyminen. Näin tapahtunut esimerkiksi Helsingissä ja Turussa, seuraavaksi näin on käymässä Tampereella.

Itsenäisten yliopistojen määrän pienentymisestä huolimatta käytännössä yhtäkään täysikokoista yliopistoa ei ole suljettu. Ei ole myöskään realistista odottaa, että lähitulevaisuudessa yksikään yliopisto suljettaisiin jossakin kaupungissa joitakin mahdollisia yliopistojen sivupisteitä lukuun ottamatta.

Jokainen paikallinen päättäjä tietää, että yliopiston vetäytyminen kaupungista olisi suurempi isku kuin minkään yksittäisen tehtaan sulkeminen. Ero yliopistokaupunkien ja ei-yliopistokaupunkien välillä on nykyisin iso.

Sen sijaan ammattikorkeakoulut ja yliopistot ovat useilla paikkakunnilla lähentyneet toisiaan. Korkeakoulut ovat hankkineet tai hankkimassa enemmistön ammattikorkeakoulujen omistuksesta ainakin Tampereella, Rovaniemellä, Lappeenrannassa ja Lahdessa.

Ammattikorkeakoulu Oulussa on siirtymässä samalle kampukselle Oulun yliopiston kanssa. Jo tämä mahdollistaa yhteistyön tiivistämisen kahden oppilaitoksen välillä.

Vahvan kampuksen rakentaminen antaa toivottavasti eväitä vahvistaa Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun vetovoimaa tulevien opiskelijoiden keskuudessa. Oulun yliopiston useat koulutusohjelmat vaativat kiinnostusta matematiikkaan ja muihin luonnontieteisiin jo lukiovaiheessa. Pienenevien ikäluokkien Suomessa näistä nuorista käydään entistä kovempi kisa. Käytännössä Oulun pitää onnistua kasvattamaan opiskelijoiden rekrytointialuetta.

Oulun yliopiston asemaa keskeisenä kouluttajana ei tulla haastamaan lähitulevaisuudessa. Sen sijaan huippututkimukseen käytettävissä resursseista on jo syntynyt kova kilpailu.

Julkisuudessa on esitetty hyvin aktiivisesti, että huippututkimus pitäisi keskittyä harvalukuisempiin yksiköihin. Tällöin kysymys kuuluu, mitkä yliopistot eivät enää jatkossa tekisi laajamittaista ja laadukasta tutkimusta?

Oulun yliopistossa on viime vuosina tehty hyvää työtä sekä koulutuksen että tutkimuksen osalta. Perusrahoituksen määrittelevissä toiminnan tuloksellisuutta kuvaavissa mittareissa Oululla on takana hidas luisu, mutta nyt tämä alamäki on kääntynyt nousuun. Tuoreimmat luvut kertovat, että koulutuksen ja tutkimuksen tulokset ovat parantuneet. Hyvää työtä on tehty laajalla rintamalla.

Haasteena on se, että valtion rahoitusta yliopistoille on suuntautunut entistä enemmän erilaisten erillistä päätöstä vaativien ohjelmien kautta. Yliopistolle ei riitä, että onnistuu peruslyönneissä vaan on onnistuttava myös kauneuskilpailuissa.

Tästä voi avautua tosiasiallinen tie huippututkimuksen keskittämiseen, jos rahaa ohjataan rahan eli aikaisempien resurssien luokse. Oulussa kannattaa esimerkiksi seurata, kuinka parhaillaan haettavat uudet tutkimuksen lippulaivainstituutit jakautuvat eri yliopistoille.

 

Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja ja Oulun yliopiston hallituksen puheenjohtaja.

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 15.12.2017

Last updated: 18.12.2017

Add new comment