Oulun ihme 2.0 ei ole enää haihattelua

”Olen vakuuttunut että kun on kerran osattu tehdä ihme ja opittu sen resepti, niin siihen kyetään uudestaankin”, Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sanoi tuodessaan valtiovallan tervehdyksen TEK120-juhlaseminaariin Oulussa aika tarkalleen vuosi sitten.

Oulun ihmeeksi sanotaan 1990-luvulla alkanutta ja jonkin aikaa 2000-luvullekin jatkunutta elektroniikkateollisuuden vahvaa noususuhdannetta, jonka aikana syntyivät mm. GSM- ja 3G-matkapuhelinsukupolvet. 1990-luvulla Ouluun syntyi vajaat 10 000 uutta elektroniikkateollisuuden työpaikkaa. Noususuhdanne tuli hyvään aikaan, koska tuolloin maata ravisteli yksi Suomen historian pahimmista talouslamoista. Ihmeet ovat mahdollisia, kun luodaan rohkeasti uutta ja tehdään yhdessä – kun yliopisto, yritykset, kaupunki ja muut tärkeät tahot toimivat samaan suuntaa.

Oulun ihmeen huippu koettiin vuoden 2000 tietämissä. Sen jälkeen elektroniikkateollisuuden liiketoiminta ja henkilöstön määrä lähtivät laskuun. Varsinainen murros ja sitä seurannut romahdus alkoi vuosikymmenen lopussa. Ensimmäinen iPhone julkistettiin vuonna 2007 ja Nokian ensimmäiset irtisanomiset Oulussa tapahtuivat vuonna 2009. Vuonna 2012 oli kaikille selvää, että Nokian matkapuhelinpuolen vaikeudet olivat erittäin vakavia. Lopulta Nokia myi matkapuhelinliiketoiminnot Microsoftille vuonna 2013, ja 2014 Microsoft lopetti toimintansa Oulussa kokonaan. Kaiken kaikkiaan viiden vuoden aikana irtisanottiin noin 4000 työntekijää.

Irtisanottujen työllistämistoimet alkoivat jo vuonna 2009 ja tuolloin synnytettiin myös Oulu Innovation Alliance –toiminta tukemaan uusiutumista. Vuodesta 2010 alkaen korkean teknologian alojen uusiutumiseen alettiin kohdistaa myös valtion rahaa. Suuremmin valtio alkoi panostaa Ouluun vuonna 2012 kohdistaessaan alueelle ÄRM-rahaa.

Oulun seudulta siis katosi murroksessa tuhansia työpaikkoja, mutta samaan aikaan, osin tukitoimien ja hyvän alueellisen innovaatiotyön ansiosta, myös syntyi tuhansia uusia työpaikkoja. Viimeisen viiden vuoden aikana Ouluun on syntynyt yli 500 korkean teknologian start-up-yritystä, ja samaan aikaan alueelle on osaajien hyvän saatavuuden vuoksi sijoittunut 30 ulkomaisten yritysten tutkimus- ja kehitysyksikköä. Alueella toimivat korkean teknologian yritykset työllistävät yhteensä vajaat 20000 henkilöä. Enemmän, kuin sektori työllisti Oulun ihmeen parhaina vuosina! Oulu on myös seutukuntana Suomen kehitysintensiivisin, jos asia mitataan teollisuuden T&K-menoina asukasta kohti.

Oulun ihme 1.0:n synty kesti 30 vuotta. Sen juuret ulottuvat 1970-luvulle, jolloin professori Juhani Oksman vaikutti sähkötekniikan osaston ensimmäisessä virassa ja kutsui professori Matti Otalan Ouluun muokkaamaan koulutusohjelmaa tavoitteellisemmaksi ja haasteellisemmaksi. Alun perin sähkö- ja tietotekniikan osaston piti ryhtyä kouluttamaan sähkövoimainsinöörejä. Heidän sijastaan Oulussa ryhdyttiinkin kouluttamaan elektroniikka- ja tietotekniikkainsinöörejä. Tuo opetus- ja tutkimustyön linjaus oli merkittävä ratkaisu, joka nosti Oulun teknologiakaupungiksi ja viitoitti jopa Nokian tietä kansainväliseksi huippuyhtiöksi.

On huomionarvoista, että uusi Oulun ihme 2.0 olisi syntymässä huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin ensimmäinen. Kehitys on nopeutunut, ja pohjalta uudelle huipulle on noustu runsaassa viidessä vuodessa. Uusi ihme orastaa mm. langattomuuden, havainnoinnin ja erityisesti tekoälyn ja monilähteisen tiedon hyödyntämisessä. Maailma digitalisoituu nopeasti, ja sen tarpeisiin meillä Oulussa on kyky tuottaa osaamista ja merkittäviä innovaatioita. Uuden merkittävän kasvun tueksi tarvitsemme uutta osaamista ja osaajia. Oulun ihme 2.0:n ei synny aivan samoista osaamisen raaka-aineista kuin 90-luvun ensimmäinen ihme.

Osaamisen tuottamisen näkökulmasta asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Oulun yliopisto oli 2000-luvun loppupuolelle asti varsin hyvin resursoitu, edustaen yli 11% Suomen yliopistoille jaettavasta OKM:n rahoituskehyksestä. Viime vuonna vastaava luku oli alle 9%, joten noin mitattuna yliopiston resurssit ovat kaventuneet 20%. Tekesin kautta saatu merkittävä rahoitus on ollut yksi tilannetta helpottava tekijä, mutta rahoituksen jatkuvuus on hämärän peitossa jo vuodelle 2018. Osaamisen päivittämiseen tarvitaan kunnolliset resurssit, eikä niitä nyt ole varmuudella tiedossa. Uskomme, että tilannekuva on rahoittavilla organisaatioilla kuitenkin hyvä, eikä yliopiston rahoituksesta synny kasvua estävää tekijää.

Jouko Niinimäki

Teksti on julkaistu Kalevassa vieraskolumnina 31.10.2017

Last updated: 10.11.2017

Add new comment