Tutkija kohtaa viestintäjohtajan – tiede viestinnän

Blogiartikkeli on julkaistu ensimmäistä kertaa BCDC Energian blogissa 13.6.2017.

Tiedeviestijän ja tutkijan törmäyttämisessä löytyi heti yhteisiä voimia ja käytiin työnjakokeskustelua. BCDC Energian blogissa keskustelemassa BCDC Markkinat -tiimistä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava ja Suomen ympäristökeskuksen tutkija Hannu Savolainen ja Oulun yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen.

Keskustelua inspiroi Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) parhaillaan laatimat tiedeviestinnän suositukset: ”Sosiaalinen media blogeineen on tasa-arvoistanut tiedon julkistamista ja saatavuutta. – – Tutkijoille toimintakentän muutos tarjoaa omat suorat vaikuttamisväylänsä ja uusia mahdollisuuksia julkistaan tieteen tuloksia, kertoa työstään ja sen merkityksestä. – – Tutkijoilta odotetaan viestinnällistä näkyvyyttä, osaamista ja rohkeutta osallistua julkiseen keskusteluun. – – Tiedeviestinnässä tarvitaan uusia tapoja ja keinoja tavoittaa erilaisia yleisöjä. – – Vastuu viestinnästä on yksittäisen tutkijan lisäksi tiedeyhteisöllä ja tiedeinstituutiolla.”

Yhtä mieltä: tutkimus ja tiede esiin, myös puolustamaan totuutta

”Yliopiston viestinnällä on paljon tehtäviä, kuten yliopiston tunnettuuden lisääminen ja viestintäkanavien rakentaminen koko organisaation käyttöön, mutta yksi tärkeimmistä tehtävistä on saada Oulun yliopistossa tehty tutkimus ja tiede esiin. Palveluorganisaatiota uudistetaan, ja viestintätiimissä mietitään, miten tuki olisi jatkossa lähellä ja mahdollistavaa: neuvoja ja käytännön apua. Toki tutkija arvottaa itse omassa työssään, miten viestinnän asemoi, ja kuinka oleellista se on. Jaettu haaste tässä ajassa on kamppailu tieteen roolista, jotta yhteisiä asioita vietäisiin eteenpäin tutkitun tiedon pohjalta”, aloittaa Marja Jokinen.

”Toki on erilaisia käsityksiä siitä, mitä haluaa tutkimuksen merkitsevän, ja tähän liittyy myös viestintä. Vertaisarvioitujen tutkimusjulkaisujen lisäksi pitäisi olla vaikuttavuutta. Olen työskennellyt politiikassa vuosia, ja pitkä on keskustelu siitä, miten tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa. Tarvitaan yleistajuisia tutkijoita, jotka pystyvät paketoimaan tutkimustuloksia helposti omaksuttavaan muotoon”, Hannu Savolainen sanoo. ”Tutkijan koulutus ja tutkimus ovat julkisesti rahoitettuja, ja se asettaa velvollisuuden osallistua julkiseen keskusteluun. Emme voi valita missä ajassa elämme, ja mitkä ovat ne foorumit missä julkinen keskustelu nyt käydään. On vaan mentävä sinne mukaan.”

Aina tehtävä ei ole helppo, sillä keskusteluun osallistuu myös vahvoja kokemusasiantuntijoita ja intressiryhmiä. ”Tohtorin symboli on miekka, jolla puolustetaan totuutta, ja tohtorin velvollisuus on kertoa myös ne asiat, joita ei ehkä haluta kuulla. Jos joku ei mene soihtu kädessä, niin sitten piehtaroidaan pimeydessä”, Hannu miettii.

Kuva: Kannanotot eli Policy Briefit ovat tärkeä tapa edistää tutkimustiedon osallistumista päätöksentekoon. BCDC Energian kotiorganisaatio Suomen ympäristökeskuksen Policy Brief ”Kemikaalit hallintaan ja materiaalikierrot toimiviksi”. (http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tila_Suomess...)

Me vaan tutkitaan ja muut tiedottaa – aika meni jo

”Monia tutkijoita viestiminen ei kiinnosta, jos siitä ei koeta hyötyä tutkimustyölle. On ymmärrettävää, että aikaa ei mielellään käytetä muuhun, kuten taisteluun tietojärjestelmien kanssa”, Hannu sanoo.

Marja vastaa: ”Toisaalta taas on syytä miettiä, tarvitsenko muita onnistuakseni työssäni tai onko omalla työllä vaikutusta muihin ihmisiin, olisiko hyvä, että joku tietäisi tästä tutkimuksesta, ja haluanko työlläni vaikuttaa johonkin? Jos vastaus todella on ei, ei kannata käyttää aikaa viestintään.”

Yhteistyö näkyviin. BCDC:n asiantuntijakeskusteluvideoilla kohtaavat tiedontuottajat ja -hyödyntäjät. Sähkömarkkinoiden murroksesta keskustelemassa Oulun yliopiston professori ja BCDC Energian tutkimusjohtaja Rauli Svento sekä Fingrid Oyj:n johtava asiantuntija Risto Lindroos.

Oulun yliopistossa julkaistaan noin 3000 tutkimusartikkelia vuosittain. ”Saisi olla aika kova ninja, että pystyisi jokaisesta niistä erottelemaan, mikä on erityisen mullistavaa tietoa tai sovelluksia”, Marja huokaa. ”Tutkijoiden ajattelu ja kirjoittaminen kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Nykyään ei voi enää ajatella niin, että olen tutkimustyöni tehnyt, ja nyt ajatus siirretään toiselle, joka alkaa tästä kirjoittelemaan – silloin joudutaan ongelmiin. Roolit muuttuvat, ja esimerkiksi johtajilta odotetaan läsnäoloa uusissa medioissa. Samoin tutkija itsessään on media: hän edustaa asiantuntijana omaa työtään eri tahoille.”

Hannu ei kadehdi viestintäihmisten työtä: ”Ei ole helppoa kaivaa artikkeleista esiin villakoiran ytimiä, eihän välttämättä tutkijakollegakaan tunne toisen erityisalaa”, mutta myös haastaa viestintää: ”Kyllä täytyy tietää paljon monesta asiasta substanssipuolella. Voidakseen viestiä esimerkiksi sähkömarkkinasta, täytyy tietää mitä on kulutusjousto, ja ymmärtää mitä sähkö on. On viestinnän ammattitaitoa ottaa peruskäsitteet hanskaan jututtamalla tutkijoita tai ottamalla opuksen kouraan.” BCDC Energiassa vuorovaikutustiimi on perehtynyt monitieteisen tutkimushankkeen eri aloihin, ja todennut järkeväksi voimaannuttaa tutkijat viestimään omasta tutkimuksestaan http://www.bcdcenergia.fi/tarina/osa-8/ .

Marja rajaa vaatimuksia inhimillisemmäksi: ”Näin laaja-alaisessa yliopistossa viestinnän ammattilaisten ei taida olla mahdollista ryhtyä erikoisalojen syväosaajaksi, mutta toki kokonaiskuva pitää ymmärtää ja tiedeviestijät voivat jatkossa paremmin perehtyä tietyille kentille. Tärkeää on kuitenkin tuoda viestinnän asiantuntemus tutkijan tueksi, ja suunnittelussa tuoda esiin myös yleisöjen näkökulmaa. Itseäni harmittaa sisäiset vastakkainasettelut, kun tutkijan ja tiedeviestijän tavoite kuitenkin on yhteinen. Yritän tutustua niin moneen tutkijaan kuin pystyn, se tuo omallekin työlle ihan eri tavalla sisältöä.”

Tohtorin miekka ja sanan säilä

Uusiin tapoihin tehdä tiedeviestintää liittyy usein työprosessi, joka ei aina ole helppo. Usein mukana on visuaalisia keinoja ja inhimillisyyttä, kun tutkija kertoo videolla syviä syitään tutkimustyöhön. Viestintä saattaa myös tukea ammatillisen itsetunnon kasvussa, ja auttaa hahmottamaan oman roolin ja vastuun muutosta.

Uusia keinoja tieteen viestinnässä: Omasta tutkimuksesta voi kertoa kiinnostavasti esimerkiksi videon avulla. Ilmastotutkija Nønne Prisle kertoo uudesta tutkimusprojektistaan Oulun yliopiston Solving the mysteries of climate -videolla.

Tutkimusta tehdään yhä enemmän monitieteisessä ja -organisatorisissa projekteissa kuten BCDC:ssä. Viestinnässä on yksinkertainen kuukausittain vaihtuva vuorosysteemi. ”Se takaa kaikille ja eri näkökulmille tasapuolisen pääsyn esille. Samalla se kuvaa, kuinka meidän täytyy maailmassa ratkaista ongelmia eri näkökulmista: taloustieteen, ICT:n, ilmatieteen ja viestinnän”, Hannu miettii.

Rajanylitykset avaavat ymmärrystä viestijöiden ja tutkijoiden välille. Taistelu huomiosta mediassa on kova laji, jossa pitää olla jotain sanottavaa: ”Näkyvyyttä ei saa siksi, että kovasti haluaisi. Viestintä on siitä vaikea laji, että vastaanottajalla on valta valita kiinnostuksenkohteensa ja tehdä omat tulkintansa. Aina ei onnistuta syystä tai toisesta. On yhdessä mietittävä mitä sanottavaa asiasta on, mitä laitetaan paperille, mitä väitetään tästä asiasta, miten voitaisiin näkyä? ”, viestintäjohtaja sanoo.

Viestijöiden hallitsema sanan säilä sopisi tohtorin miekan rinnalle. Syksyllä 2017 Oulun yliopisto tiedeviestinnän asiantuntijat tulevat lähemmäs tutkijoita, tiedekuntien uusiin lähipalvelutiimeihin.

Keskustelu jatkuu, lue 2. osa BCDC Energian blogista: Viestintäapua tutkijoille ja tutkimusryhmille uudessa mediamaisemassa

Kirjoittaja:

Kaisu Innanen
viestinnän suunnittelija-tohtorikoulutettava
BCDC Vuorovaikutus -tiimi
Oulun yliopisto, Informaatiotutkimuksen ja viestinnän yksikkö
kaisu.innanen(a)oulu.fi

Last updated: 14/6/2017

Add new comment