Sähköteekkareiden posse vie teoriaa käytäntöön

”Paljon helpompi ratkaista ongelmia yhdessä kuin miettiä niitä yksin”.

Oulun yliopiston sähköteekkarit Jani, Laura, Leevi ja noin 20 muuta opiskelijaa ovat aloittaneet huikean projektin. Suunnitteilla on jättiläismäinen robottipuku ja puvun teosta oma televisiosarja.

 

Oulun yliopiston sähköteekkareiden projekti jättiläismäisestä robottipuvusta lähti liikkeelle yksinkertaisesta mutta olennaisesta ajatuksesta: teorian soveltamisesta käytäntöön. Idean isänä on Jani Lehtovirta, neljännen vuoden sähköteekkari, jonka kaapista löytyy jo seitsemän robottipukua.

 

 

Korkea ja leveä jättiläinen

 

Uusin, nyt suunnitteilla ja rakenteilla oleva puku ei kuitenkaan mahdu Janin kaappiin – ainakaan kokonaisena. Sillä tulee olemaan korkeutta huikeat 3 m. Hartioiden leveys on sama kuin yleinen huonekorkeus eli 2,5 m.

– Tarkoitus on, että ihminen voi pukea robottipuvun päälle astumalla sen sisään, Jani kertoo esitelleessään ensimmäistä konkreettista mallinnusta, pahvista tehtyä kehikkoa.

Tarkempia mallinnuksia löytyy Leevi Halmeen tietokoneelta. Leevi on ensimmäisen vuoden opiskelija, jonka haasteena on tehdä robottipuvun rinnalle sensoripuku. Ajatuksena on, että sensoripuvun voi pukea päälle ja sen avulla voi ohjata robottia, esimerkiksi kädellä käden liikkeitä.

 

 

Ja robotti kääntää päätään

 

Laura Rinteen, toisen vuoden sähköteekkarin, harteilla on robotin pää: hän suunnittelee anturit, joiden avulla robotti kääntää päätään. Koska puku on korkea, sen sisällä olevan ihmisen pää ei asetu robotin päähän. Tämä antaa mahdollisuuksia robotin ulkoasun suunnitteluun: pään ei tarvitse olla ihmisen pään mallinen.

Myös robotin muu ulkoasu – visualisointi ja muotoilu – on Lauran vastuulla.

– Minulla on nyt pari piirustusta siitä, miltä robotti voisi näyttää. Lisäksi olen suunnitellut, että ledvaloilla saisi väriä ja valoa robotin rintakehälle, Laura kertoo.

 

 

10 jakson sarja

 

Robottipukua suunnitellaan vapaa-ajalla. Mutta se ei haittaa opiskelijoita.

Kaiken päälle sähkön opetushenkilökunta on ottanut nuorten hankkeen hyvin vastaan: suurin osa opiskelijoista voi hyödyntää siinä tarvittavaa suunnittelutyötä ja käytännön toteutusta opinnoissaan. Paristakymmenestä opiskelijasta noin puolet tekee kandidaatintyönsä projektista. Tiedekunta on tukenut projektia myös taloudellisesti.

– Sähköllä on tosi hyvä ryhmähenki, Laura kiteyttää ajatuksen siitä, että robottipuvun kaltainen projekti on ylipäänsä mahdollinen.

Jos opiskelijoiden innostus on kova, odotukset ovat vähintäänkin yhtä kovat.

– Yle FOLK on väläytellyt mahdollisuutta, että robottipuku julkaistaan Helsingissä ennen vuodenvaihdetta, Jani paljastaa.

Yle FOLK astui mukaan robottipukukuvioon Janin ansiosta. Kyse on videopalvelusta, joka rahoittaa suomalaisten tekemiä videoita ja lupaa samalla nostaa uusia tähtiä taivaalle.

Jani haki FOLKilta rahoitusta ja onnistui samaan sen. Samalla hän sitoutui toteuttamaan robottipuvun tekemisestä 10 jakson sarjan. Sarjan viimeinen jakso on tämänhetkisen suunnitelman mukaan tarkoitus kuvata puvun julkistamistilaisuudessa.

 

 

Videokuvaa keskellä yötä?

 

Nyt eletään maaliskuuta 2016: ryhmä on uurastanut jättirobottipuvun kanssa pari kuukautta. Videokamera on pyörinyt, ja materiaalia löytyy jo huikeat 30 tuntia.

Kesän aikana Janilla on tarkoitus editoida siihen mennessä kuvattu. Käsikirjoitus on päässä pitkälti valmiina. Mukana projektissa hän on niin täysillä, että sanoi tarjotulle kesätyöpaikalle ei kiitos.

Myös muilla projektiin osallistuvilla on jo kokemusta siitä, että homma voi viedä mukanaan.

– Kyllä täällä tulee vietettyä kaikki vapaaillat ja myös lauantait, Laura kertoo.

Leevi puolestaan heittää ilmaan kysymyksentapaisen:

– Saa nähdä, minkälaista videokuvaa tulee, kun kuvataan kello kolme yöllä.

Vaikka projektissa ollaan mukana tosissaan, liian totisia ei olla.

– Robottipukuporukasta voi sanoa, että on hyvää sakkia. Aina pieni pilke silmäkulmassa. Huumoria kun on mukana, aina jaksaa paremmin, Jani luonnehtii.

 

 

Mieleen jäävä ongelmanratkaisu

 

Kokemuksesta Jani tietää, että myös tulokset motivoivat. Yhtä lailla motivoi se, että yliopistossa opetettua ja opittua pääsee oikeasti hyödyntämään käytännössä.

– Kun saa laitteen oikeasti toimimaan, ongelmanratkaisu jää mieleen.

Yhdessä tekemisessä on myös omat hyötynsä. Robottipuvun kaltaisten projektien lisäksi yhdessä tehdään laskareita ja luetaan tenttiin.

– Paljon helpompi ratkaista ongelmia yhdessä kuin miettiä niitä yksin, kolmikko kiteyttää.

Jäädään odottamaan robottipukua ja tietysti myös sitä, mitä itse asiassa tapahtui niiden ovien takia, jossa pukua suunniteltiin – myös yön pimeinä hetkinä.

 

Last updated: 14.9.2016