Fonetiikka
Humanistinen tiedekunta

Fonetiikka (Phonetics, Phonetik, Fonetik) on kielitieteen erikoisalue, jossa tutkitaan kielellisen viestin välittymistä puheena. Tieteenalan perinteinen jaottelu erottelee puheen tuottamisen, puheen ääniopin (akustiikan) ja puheen havaitsemisen jossain määrin itsenäisiksi, silti perusteiltaan toisistaan riippuviksi tutkimusalueiksi. Fonetiikassa puheen ilmiöitä voidaan tarkastella useista näkökulmista, sillä puheessa on puhujakohtaisia, yksilöllisiä ominaisuuksia ja kielikohtaisia piirteitä sekä myös ominaisuuksia, jotka ovat kaikille maailman kielille yhteisiä. Kielitieteellinen näkökulma puheeseen on fonetiikan opinnoissakin keskeistä, onhan viestinnässä käytetty kieli puhe-elimistön toimintaa, puheääntä ja sen havaitsemista voimakkaasti säätelevä perustekijä.

Foneettisen tutkimuksen monitieteisyys näkyy myös aineen oppisisällössä: tutkimuskohteen ilmiöiden mukaisesti fonetiikassa on mm. kielitieteellisiä, fysiologisia, ääniopillisia ja havaintopsykologisia osia. Foneettinen tieto muodostaa tärkeän osan vieraiden kielten opiskelua, jossa sovellusalueita ovat ääntämisen oppiminen ja kielenopetuksen didaktiikka.

Foneettista tutkimustietoa voidaan soveltaa myös puheviestinnässä mm. puhetekniikan ja äänenkäytön alueilla sekä logopediassa puheen ja kielen häiriöiden tutkimuksessa ja kliinisessä puheterapiassa. Muita potentiaalisia sovellusaloja ovat foniatria, audiologia, mediatieteet, viestintäteknologia - erityisesti puheteknologia (mm. automaattinen puheentunnistus) - sekä lauluntutkimus.