Fonetiikka on kielitieteen erikoisalue, jossa tutkitaan kielellisen viestin välittymistä puheena. Fonetiikassa tutkimuskohdetta - siis puhetta - voidaan tarkastella monista näkökulmista, sillä puhe on yksilöllinen, kielikohtainen ja universaali ilmiö; ts. puheessa on puhujakohtaisia, yksilöllisiä ominaisuuksia ja kielikohtaisia piirteitä sekä myös ominaisuuksia, jotka ovat kaikille maailman kielille yhteisiä. Tieteenalaluokitteluissa fonetiikka sijoitetaan yleensä kielitieteiden erikoisalueeksi. Kielitieteellinen näkökulma puheeseen on fonetiikan opinnoissa keskeistä, sillä viestinnässä käytetty kieli on puhe-elimistön toimintaa, puheääntä ja sen havaitsemista voimakkaasti säätelevä perustekijä.

Foneettisen tutkimuksen monitieteisyys näkyy myös fonetiikka-oppiaineen sisällössä: puheeseen liittyvien monitasoisten ilmiöiden mukaisesti fonetiikassa on mm. kielitieteellisiä, fysiologisia, ääniopillisia ja havaintopsykologisia osia. Foneettinen tieto muodostaa tärkeän osan vieraiden kielten opiskelua, jossa sovellusalueita ovat ääntämisen oppiminen ja kielenopetuksen didaktiikka.

Foneettista tutkimustietoa voidaan soveltaa myös puheviestinnässä mm. puhetekniikan ja äänenkäytön alueilla sekä logopediassa puheen ja kielen häiriöiden tutkimuksessa ja kliinisessä puheterapiassa. Muita potentiaalisia sovellusaloja ovat foniatria, audiologia, mediatieteet, viestintäteknologia - erityisesti puheteknologia (mm. automaattinen puheentunnistus) - sekä lauluntutkimus. Fonetiikan opintoja suorittanut voi toimia erilaisissa puheviestintään liittyvissä tutkimus-, opetus- ja/tai asiantuntijatehtävissä korkeakouluissa, yrityksissä tai muissa organisaatioissa.