Ekskursiot

 

Opintomatka eteläsaamelaisten alueille Ruotsiin ja Norjaan, 16.–20.5.2011

 

Hilpein mielin Uumajan vankilan edessä

 

Matkamme alkoi hilpeissä tunnelmissa maanantaina 16. toukokuuta, jonka kaikki muistavat tietysti ensimmäisenä maailmanmestaruuden aamuna. Unet olivat monilla jääneet lyhyiksi, joten pitkä 500 kilometrin matka ensimmäiseen määränpäähämme Uumajaan sujui suurimmaksi osaksi torkkuen. Uumajassa yövyimme entisessä vankilassa, joka oli kunnostettu hotelliksi. Vankilataustastaan huolimatta hotelli oli ehkä jopa matkan miellyttävin yöpaikka. Illaksi menimme paikallisen saamelaisyhdistyksen järjestämään laavuiltaan, jossa ohjelmassa oli tulistelua, ruokailua, suopungin heittoa ja mukavaa yhdessä hengailua. Seuraavana aamuna vierailimme Uumajan yliopistolla, jossa meille kerrottiin yliopiston saamen kieliin ja kulttuuriin liittyvistä opinnoista.

 

Suopunginheiton leikkimielinen Ruotsi-Suomi -ottelu. Tasapeli!

 

Uumajasta, joka on noin Oulun kokoinen kaupunki Ruotsin rannikolla, jatkoimme matkaa kohti Snåsaa, eteläsaamelaisten keskusta Norjan puolella. Majoituspaikkana toimi Snåsan hotelli, jossa meitä oli vastassa liuta täytettyjä eläimiä. Keskiviikon vietimmekin kokonaan kiertäen Snåsan saamelaisaispaikkoja. Ensimmäisenä vierailimme radiolla, jonka kaksi työntekijää kertoivat meille työstään saamenkielisten lähetysten parissa. Radiolta kävelimme tunnelmalliseen hirsirakennukseen, joka toimi Snåsan kunnan kaksikielisyysprojektin päämajana. Paikka oli nimeltään Gielem Nastehd, ja siellä meille kerrottiin projektista, jonka avulla esimerkiksi kunnan palveluita ja tienviittoja käännetään nyt myös eteläsaamen kielelle. Kuultuamme tästä, suuntasimme paikalliselle saamelaiselle koululle, Åarjel-saemiej skuvlelle. Kiertelimme koulurakennusta, nautimme kalliin norjalaisen lounaan, kuuntelimme rehtorin jutustelut koulun historiasta ja tapasimme muutamia pieniä oppilaita. Hämmentävänä yksityiskohtana jäi mieleen se, ettei koulun rehtori osannut puhua saamea, vaikka oli ollut koulussa töissä vuosikymmeniä.

Koulusta suuntasimme paikalliseen eteläsaamelaiseen museoon, jossa museojohtaja Birgitta Fossum tutustutti meitä valokuvanäyttelyyn, joka käsitteli naisia poronhoidossa. Valokuvat olivat todella vaikuttavia, mutta ne saadaan varmasti vielä näyttävämmin esille, jos uusi suunnitteilla oleva museorakennus saadaan rakennettua. Museojohtajan johdolla kävimme myös tutustumassa päivän viimeiseen kohteeseen, kalliomaalauksiin muutaman kymmenen kilometrin päässä Snåsan keskustasta, jonne kuuliainen bussikuskimme Pekka meidät vei ja seurasi vielä kiltisti perässä. Kalliomaalaukset olivat 6 000-10 000 vuotta vanhoja. Niiden saamelaisesta alkuperästä ei voida olla täysin varmoja, mutta Fossum itse oli sitä mieltä, että maalaukset ovat saamelaisten käsistä syntyneet.

Aurinkoisen päivän Marjatta kalliomaalauksen äärellä

Seuraavana aamuna lähdimme Snåsasta kohti Majavatnia, jossa meitä odottivat Charlotta ja Egon Kappfjell. He kertoivat meille paikallisesta poronhoidosta ja musiikkiperinteestä. Mielenkiintoisia havaintoja olivat mm. se, että etelä-saamelaisten perinteinen laidunkierto noudatti aivan päinvastaista reittiä verrattuna pohjois-saamelaisten (Norjan ja Ruotsin puolella) jutaamisreittiin. Eli talvella laidunmaat sijaitsevat merenrannalla ja kesällä siirrytään sisämaan vuoristoon. Charlotta kertoi vuelliesta ’eteläsaamelaisten joiusta’ ja myös joikasi meille. Matka jatkui Hattfjelldaleniin, jossa vierailimme Sijte Jargnjessa. Maja Dunfjeld esitteli meille museota ja kertoi mielenkiintoisia asioita ja etenkin eteläsaamelaisten duodji:sta.

Torstai-iltasella hurautimme vielä Tärnaby:hyn, jossa meitä odotti hirvittävä yöpaikka. Onneksi Sigga-Marja hommasi meille kuitenkin karmean rivitalon sijaan mökkimajoituksen. Päivällinen sujui rattoisasti after ski -musiikin tahdissa ja päivälliskeskustelut vaihtelivat benji-hyppy/extreme-urheilu -aiheista matkaseurueen toilailumuistoihin. Kuudelta suuntasimme Sune ja Astrid Enokssonin ateljee-kotiin. Ihastuttava duodji-pariskunta kertoi meille rikkaasta elämästä ja elämäntyöstään ja esitteli mahtavia tuotoksia.

   

Majavatnenin ja Tärnäbyn ihastuttavat pariskunnat

Perjantaiaamu käynnistyi Tärnaby sameskolanin vierailulla. Kuulimme koulun toiminnan lisäksi myös samassa rakennuksessa toimivasta päiväkodista. Koulussa puhutaan kolmea eri saamea: etelä-, pohjois- ja luulajansaamea. Silti saamenkielen käyttö koulussa tuntui olevan kovin vähäistä. Oppilaita tällä hetkellä koulussa on vain kahdeksan, mutta onneksi päiväkodissa kasvaa uusi saamenkielinen sukupolvi. Sitte lähdimme kohti Oulua, mutta matkalla pysähdyimme vielä Arvidsjaurissa. Kävimme pienessä ravintolassa lounastamassa. Hyvän ruoan ja paremman mielen jälkeen kävelimme Samefolketin toimitukseen. Lehden päätoimittaja Katarina Hällgren kertoi Ruotsin ainoan saamelaislehden historiasta ja nykypäivästä. Saimme matkalukemiseksi Samefolket-lehtiä ja kotimatka sujuikin niitä tutkien. Kuskimme Pekka yllätti meidät täysin Attitude Oulu -esittelyvideolla ja hurmaavalla Karhu-aiheisella videolla, jossa suurena plussana oli taustamusiikki.:-D Pysähdyimme jollain pienellä huoltoasemalla hakemassa vielä viimeiset matkajäätelöt ja Ouluun saavuimme illalla yhdeksän jälkeen.

 

Tärnabyn lasten koululaistaidetta

 

Matka oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja opettavainen, kaikille jäi hyvä mieli. Sigga-Marja oli tehnyt ison työn järjestäessään kaikki tapaamiset ja muun ohjelmat, minkä kautta meille valoittui etelä-saamen alueen laajuus ja hajanaisuus. Myös tulkkimme, Anni-Siiri, ansaitsee kiitokset. Huippujen Pekalle suuret kiitokset kärsivällisyydestä, hauskasta seurasta ja valokuvauspalveluista. Matkaporukkamme oli soma.

 

kirjoittaneet: Riina Mattila, Rosa-Máren Magga ja Tiina-Mari Kärnä
kuvat: Tiina-Mari Kärnä ja Marjatta Jomppanen

**********************************************************************************************************

Kulttuuria, kohtaamisia ja markkinahumua talvisessa Jokkmokkissa - opintomatka Jokkmokkin talvimarkkinoille 4.-7.2.2010

Markkinahumua

Matkamme alkoi torstaina 4. helmikuuta Oulun yliopistolta, kun ahtauduimme kaikkine tavaroinemme kahteen minibussiin. Matka kului rattoisasti ja iloisina saavuimme Jokkmokkiin jo hyvissä ajoin ennen iltaa. Majoitus oli järjestetty Östra skolanin tunnelmallisessa luokkahuoneessa aivan markkinapaikan, Jokkmokkin keskustan, läheisyydessä. Illan käytimme omatoimiseen aluekatsaukseen. Jokkmokk on Ruotsin saamelaisten keskus, joka isännöi tärkeitä saamelaisia instituutioita, kuten museota ja saamelaisten koulutuskeskusta. Jokkmokkissa sijaitsee myös yksi Ruotsin Saamelaiskäräjien toimipisteistä.
 

Sisnakengät

Saamelaisten koulutuskeskuksen (Samisk utbildning center) opiskelijoiden näyttelyssä
Varsinainen ensimmäinen täysi markkinapäivä avautui meille perjantaina Àjtte -museon kierroksella. Säntäsimme museoon heti aamulla ja saimme mukavasti aikaa tutustua museon aineistoon. Ennen museon pysyvän näyttelyn kierrosta, kävimme vaihtuvien näyttelyjen tilaan pystytetyssä valokuva- ja taidenäyttelyssä. Museon varsinainen näyttely oli rakennettu hienosti, mutta ennen kaikkea kekseliäästi. Museon sisätilat muodostivat poroaidan muotoisen rakennelman, jonka keskellä oli kirnu ja ympärillä konttorit. Konttoreissa oli eri aihealueiden näyttelyitä. Museon kiinnostavimpia esineitä olivat muun muassa vanhan ajan käsityöt, joista huokui edelleen perinteiden kunnioittaminen saamelaisessa käsityössä. Todella vanhojen esineiden valmistuksen ammattitaito oli huomattavaa. Esineistön joukossa ehkä vaikuttavimpia olivat noitarumpu sekä noidan vyö. Kyseiset esineet ovat erityisen harvinaisia saamelaismuseoissa. Tämä johtuu saamelaisesineiden hävitystyöstä, jota muun muassa kirkko harjoitti menneillä vuosisadoilla.

Tutustumista Saamelaisten koulutuskeskukseen (Samisk utbildning center)

Perjantaina ohjelmassa oli toisena tutustumiskohteena mielenkiintoinen vierailu Saamelaisten koulutuskeskukseen (Samisk utbildning center). Koulun toiminnasta ja opetuksesta kertomassa meille oli käsityöopettaja Mikael Pirak. Koulun käsityölinjalla valmistetaan saamelaisia käsitöitä ja opiskelemaan pääsevät vain saamelaiset, jotka ovat rekisteröityneet saamelaiskäräjien rekisteriin. Koulutus kestää kaksi vuotta ja opetusta annetaan saamen ja ruotsin kielillä. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat keskittyvät perinteisiin käsitöihin, kun taas toisen vuosikurssin opiskelijat voivat tehdä jo jotain modernimpia käsitöitä. Toisen vuosikurssin opiskelijat järjestävät myös joka vuosi talvimarkkinoille näyttelyn. Kävimme katsomassa tämän vuoden näyttelyn esittelykierroksen päätteeksi. Olimme kaikki vaikuttuneita siitä, kuinka hienoa jälkeä opiskelijat olivat saaneet aikaan. Joillekin meistä syttyi jopa kipinä lähteä vaihtoon kyseiseen käsityökouluun. Käsitöiden lisäksi koulussa on mahdollista opiskella myös saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria sekä uutena oppiaineena saamelaista ruokakulttuuria.

Kiertelyä markkinoilla

Vierailujen jälkeen tutustuimme itsenäisesti Jokkmokkin talvimarkkinoihin. Markkinat on järjestetty vuodesta 1605 lähtien ja vuodesta 1955 lähtien markkinat ovat kehittyneet turistitapahtumaksi. Vaikka alkuperäiset markkinat ovat huomattavasti muuttuneet nykyiseen verrattuna, saamelaiset, heidän toimintansa ja tuotteensa ovat yhä merkittävämmässä asemassa. Suureksi huviksemme markkinoilla myytiin saamelaisten käsitöiden lisäksi myös muun muassa nappiverkkareita ja susipaitoja. Markkinat ovat kautta aikojen olleet tärkeä kokoontumispaikka saamelaisille ja opiskelijoidenkin mielestäni oli mukavaa tavata siellä muiden alueiden saamelaisia. Ohjelmatäyteisen markkinapäivän päätteeksi opiskelijat suuntasivat porukalla tutustumaan paikalliseen iltakulttuuriin.

Niko Valkeapään ja Buljon veljesten keikka

Seuraavana päivänä eli saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta opiskelijat suuntasivat jälleen virkein ja uteliain mielin markkinapaikalle. Varsinaisten markkinoiden lisäksi löytyi myös monen moista muuta mukavaa ja mielekästä nähtävää ja koettavaa. Vierailijoille oli tarjolla muun muassa joikukonsertti lumiteatterissa ja Ruotsin saamelaisteatterin toimesta tarinankerrontaa laavussa. Kun on kyse sentään saamelaismarkkinoista, Jokkmokkiin luonnollisesti oli saapunut esiintymään saamelaisen tähtitaivaan kirkkaimpia tähtiä, kuten Sofia Jannok ja Niko Valkeapää.  Opiskelijat ahkerina markkinavieraina ottivatkin innokkaina osaa näihin eri tapahtumiin. Elämyksiä täynnä olleen lauantaipäivän päätteeksi porukka suuntasi kirkkoon kuuntelemaan joikukonserttia, missä esiintyjinä oli Ruotsin saamelaisia joikuosaajia. Loppuhuipentumana hienolle reissulle, ja tietysti kansallispäivän kunniaksi, osa porukasta suuntasi vielä illalla saamelaistansseihin Folketshusiin.

Aktiviteetteja Talvatis-järvellä

Jokkmokkin talvimarkkinat tekivät vaikutuksen opiskelijoihin ja suurena kulttuuritapahtumana markkinat tarjosivat jokaiselle jotakin. Reissu oli siis kaikin puoli mukava ja mahtavien kokemusten lisäksi mukaan tarttui kauniita saamelaisia käsitöitä, joita mielellään esittelee jokaiselle vastaantulijalle.
Kirjoittaneet Juha Halonen, Pilvi Vuomajoki ja Iris Harlin
Kuvannut Juha Halonen

Jokkmokk
- pinta-ala 19 474 km², josta vettä 1 344 km²
- asukasluku 5 599
- kuuluu Norrbottenin lääniin
- kunnan asukkaat ovat pääasiassa saamelaisia
- http://www.jokkmokk.se/

Ájtte (tunturi- ja saamelaismuseo)
- perustettu vuonna 1983
-ruotsin saamelaiskulttuurin päämuseo, erikoistunut tunturialueisiin ja kansallispuistoihin
- järjestää näyttelyitä ja muita kulttuuritapahtumia
- kirjasto, arkistoja, opiskelutiloja, kuva-arkisto, informaatiokeskus ruotsin kansallispuistoista ja tunturialueista
- http://www.ajtte.com/

 

**********************************************************************************************************

Vuonoja, vuoria ja vieraanvaraisuutta – opintomatka Divtasvuodnaan (Tystfjordiin) 18.−22.5.2009

Giellagas vuonon pohjukassa

Kun auringon ensisäteet kurkistelivat puiden takaa maanantaina 18. toukokuuta 2009, Giellagas-instituutti pakkautui bussiin ja starttasi opintomatkalle kohti Norjan vuonoja. Viisitoista hikistä tuntia myöhemmin, upeiden maisemien ja parin harharetken jälkeen saavuimme viimein Innhavetin kylään ja majoituimme hotelliimme.

Árran
luulajansaamelainen kulttuurikeskus

Lyhyeksi jääneiden yöunien ja maittavan norjalaisen aamupalan jälkeen ajaa huristelimme Ájluoktan kylään tutustumaan Árraniin toimintaan sekä Ájluoktan kouluun. Koulussa meidät valloitti pieni kolmikielinen poika, joka sanoi oppineensa suomen kielen ”kun synnyin”. Árranissa meille pidettiin useita luentoja luulajansaamelaisten historiasta, kulttuurista ja kielestä.

Giellagaksen aikaisempien ekskursioiden tapaan tämäkään matka ei kuitenkaan ollut pelkkää luennoilla istumista, vaan pääsimme tutustumaan myös paikallisten nuorten elämään. Oppaana meillä toimi Giellagaksessa vaihto-oppilaana ollut Lars Kintel, joka oli järjestänyt meille yhteisiä illanviettoja, paintballia sekä veneretken turskankasvatusaltaalle. Kuten muillakin pohjoisilla alueilla, Divtasvuodnassakin ongelmana on, että nuoret naiset muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan ja nuoret miehet jäävät kotiseudulleen. Tämän vuoksi illanviettoihin saapuikin Giellagaksen opiskelijoiden lisäksi ainoastaan paikallisia nuoria miehiä.

Paintball
hauskanpitoa metsässä

Ekskursion todellinen tarkoitus valkeni meille vasta Árranin laavussa järjestetyssä illanvietossa, jonne oli Giellagaksen tyttökaartin lisäksi saapunut ainoastaan paikallisia nuoria miehiä. Anni-Siiri ehdottikin, että Giellagas-instituutin voisi siirtää Ájluoktaan. Kuten muillakin pohjoisilla alueilla, Divtasvuodnassakin ongelmana on, että nuoret naiset muuttavat kaupunkeihin opiskelemaan ja nuoret miehet jäävät kotiseudulleen.

Laavulla
”I want a molecule of three”

Keskiviikkona kapusimme katsomaan Leiknesin yli 9000 vuotta vanhoja kalliopiirroksia, jotka olivat poikkeuksellisen eläviä ja luonnollisen näköisiä. Piirroksissa oli pelkkiä eläimiä, ja ne oli hiottu kallion pintaan. Ei tiedetä, kuka ne on tehnyt tai miksi. Professori Lehtolalla oli kuitenkin oma teoriansa: Hän arveli, että muinaiset ihmiset olivat eksyneet paikalle ja aikansa kuluksi raapustelleet kuvioita kallioon.

Leiknesin joutsenet

Keskiviikkona kapusimme katsomaan Leiknesin yli 9000 vuotta vanhoja kalliopiirroksia, jotka olivat poikkeuksellisen eläviä ja luonnollisen näköisiä. Piirroksissa oli pelkkiä eläimiä, ja ne oli hiottu kallion pintaan. Ei tiedetä, kuka ne on tehnyt tai miksi. Professori Lehtolalla oli kuitenkin oma teoriansa: Hän arveli, että muinaiset ihmiset olivat eksyneet paikalle ja aikansa kuluksi raapustelleet kuvioita kallioon.

Kohti uusia seikkailuja

Siinä missä aurinko oli meitä aiempina päivinä hellinyt, torstai valkeni harmaana. Se ei kuitenkaan estänyt meitä seilaamasta paatilla Vuodnabahtaan, vuonon pohjukkaan, Larsin kesäpaikkaan. Täällä Norja on kapeimmillaan: vuonon pohjukasta Ruotsin rajalle on vain kuusi kilometriä. Lars kertoi meille, että toisen maailmansodan aikaan paikalliset saamelaiset opastivat henkensä kaupalla tuhansia pakolaisia turvaan rajan yli. Vasta viime vuosina nämä sankarit ovat saaneet Norjan valtiolta ansaitsemansa tunnustuksen. Lars tunsi paikallishistorian kuin omat taskunsa ja kertoi meille myös paljon muita tarinoita. Saimme kuulla, että Divtasvuodna on viimeinen paikka, jonka Jumala loi. Vuonon viisi haaraa syntyivät Jumalan kouraistessa maata mantereen reunasta. Maa-aineksen hän heitti taakseen mereen, ja tästä jätteestä syntyivät Lofootit.

Haikeina hyvästelimme Divtasvuodnan ja Larsin. Monia kokemuksia rikkaampina suunnistimme kohti Ruotsia. Kahdenkymmenen tunnelin, yhden tekoaltaan ja seitsemän hirven jälkeen saavuimme Arjeplogiin. Vierailimme hopeamuseossa ja saimme kuulla paikallisten saamelaisten historiasta. Kukkarot tyhjinä ja kassit pullollaan hyppäsimme bussiin ja käänsimme nokan kohti Oulua.

 

Faktalaatikko

Divtasvuodna (Tysfjord)
- pinta-ala 1464 km², josta maata 1360 km²
- asukasluku 2052 (vuonna 2007)
            - Ájluokta (Drag) n. 800
            - Måsske (Musken) n. 40
            - Gásluokta (Kjøpsvik) n. 950
- kuuluu Nordlandin lääniin ja on osa Nord-Saltenin aluetta
- kunnan viralliset kielet norja ja luulajansaame
- osa saamen kielen hallintoaluetta vuodesta 2006 alkaen
- suurin työllistäjä teollisuus
- http://www.tysfjord.kommune.no/

Árran
- perustettu 1994
- päätavoite: ylläpitää ja kehittää saamen kieltä, kulttuuria ja yhteiskuntaa luulajansaamelaisten alueella
- yhteistyötä Bodøn korkeakoulun kanssa
- järjestää luulajansaamen kielen etäopetusta
- dávvervuorkká-museo, luulajansaamenkielinen päiväkoti, käsityöpaja ja tutkimusinstituutti
- saamelaiskäräjien ja NRK Sámi Radion toimipisteet
- Saamelaiskäräjät rahoittavat toimintaa 18 miljoonalla kruunulla vuosittain
- http://www.arran.no/index.php?cat=60852

 

Kirjoittaneet Anni Ahlakorpi, Pilvi Vuomajoki ja Sini Seine
Kuvanneet Anni Ahlakorpi, Lars Kintel, Sini Seine ja Pilvi Vuomajoki