2011 Eteläsaamelaisalue

Opintomatka eteläsaamelaisten alueille Ruotsiin ja Norjaan
16.–20.5.2011


Hilpein mielin Uumajan vankilan edessä

Matkamme alkoi hilpeissä tunnelmissa maanantaina 16. toukokuuta, jonka kaikki muistavat tietysti ensimmäisenä maailmanmestaruuden aamuna. Unet olivat monilla jääneet lyhyiksi, joten pitkä 500 kilometrin matka ensimmäiseen määränpäähämme Uumajaan sujui suurimmaksi osaksi torkkuen. Uumajassa yövyimme entisessä vankilassa, joka oli kunnostettu hotelliksi. Vankilataustastaan huolimatta hotelli oli ehkä jopa matkan miellyttävin yöpaikka. Illaksi menimme paikallisen saamelaisyhdistyksen järjestämään laavuiltaan, jossa ohjelmassa oli tulistelua, ruokailua, suopungin heittoa ja mukavaa yhdessä hengailua. Seuraavana aamuna vierailimme Uumajan yliopistolla, jossa meille kerrottiin yliopiston saamen kieliin ja kulttuuriin liittyvistä opinnoista.


Suopunginheiton leikkimielinen Ruotsi-Suomi -ottelu. Tasapeli!

Uumajasta, joka on noin Oulun kokoinen kaupunki Ruotsin rannikolla, jatkoimme matkaa kohti Snåsaa, eteläsaamelaisten keskusta Norjan puolella. Majoituspaikkana toimi Snåsan hotelli, jossa meitä oli vastassa liuta täytettyjä eläimiä. Keskiviikon vietimmekin kokonaan kiertäen Snåsan saamelaisaispaikkoja. Ensimmäisenä vierailimme radiolla, jonka kaksi työntekijää kertoivat meille työstään saamenkielisten lähetysten parissa. Radiolta kävelimme tunnelmalliseen hirsirakennukseen, joka toimi Snåsan kunnan kaksikielisyysprojektin päämajana. Paikka oli nimeltään Gielem Nastehd, ja siellä meille kerrottiin projektista, jonka avulla esimerkiksi kunnan palveluita ja tienviittoja käännetään nyt myös eteläsaamen kielelle. Kuultuamme tästä, suuntasimme paikalliselle saamelaiselle koululle, Åarjel-saemiej skuvlelle. Kiertelimme koulurakennusta, nautimme kalliin norjalaisen lounaan, kuuntelimme rehtorin jutustelut koulun historiasta ja tapasimme muutamia pieniä oppilaita. Hämmentävänä yksityiskohtana jäi mieleen se, ettei koulun rehtori osannut puhua saamea, vaikka oli ollut koulussa töissä vuosikymmeniä.

Koulusta suuntasimme paikalliseen eteläsaamelaiseen museoon, jossa museojohtaja Birgitta Fossum tutustutti meitä valokuvanäyttelyyn, joka käsitteli naisia poronhoidossa. Valokuvat olivat todella vaikuttavia, mutta ne saadaan varmasti vielä näyttävämmin esille, jos uusi suunnitteilla oleva museorakennus saadaan rakennettua. Museojohtajan johdolla kävimme myös tutustumassa päivän viimeiseen kohteeseen, kalliomaalauksiin muutaman kymmenen kilometrin päässä Snåsan keskustasta, jonne kuuliainen bussikuskimme Pekka meidät vei ja seurasi vielä kiltisti perässä. Kalliomaalaukset olivat 6 000-10 000 vuotta vanhoja. Niiden saamelaisesta alkuperästä ei voida olla täysin varmoja, mutta Fossum itse oli sitä mieltä, että maalaukset ovat saamelaisten käsistä syntyneet.


Aurinkoisen päivän Marjatta kalliomaalauksen äärellä

Seuraavana aamuna lähdimme Snåsasta kohti Majavatnia, jossa meitä odottivat Charlotta ja Egon Kappfjell. He kertoivat meille paikallisesta poronhoidosta ja musiikkiperinteestä. Mielenkiintoisia havaintoja olivat mm. se, että etelä-saamelaisten perinteinen laidunkierto noudatti aivan päinvastaista reittiä verrattuna pohjois-saamelaisten (Norjan ja Ruotsin puolella) jutaamisreittiin. Eli talvella laidunmaat sijaitsevat merenrannalla ja kesällä siirrytään sisämaan vuoristoon. Charlotta kertoi vuelliesta ’eteläsaamelaisten joiusta’ ja myös joikasi meille. Matka jatkui Hattfjelldaleniin, jossa vierailimme Sijte Jargnjessa. Maja Dunfjeld esitteli meille museota ja kertoi mielenkiintoisia asioita ja etenkin eteläsaamelaisten duodji:sta.

Torstai-iltasella hurautimme vielä Tärnaby:hyn, jossa meitä odotti hirvittävä yöpaikka. Onneksi Sigga-Marja hommasi meille kuitenkin karmean rivitalon sijaan mökkimajoituksen. Päivällinen sujui rattoisasti after ski -musiikin tahdissa ja päivälliskeskustelut vaihtelivat benji-hyppy/extreme-urheilu -aiheista matkaseurueen toilailumuistoihin. Kuudelta suuntasimme Sune ja Astrid Enokssonin ateljee-kotiin. Ihastuttava duodji-pariskunta kertoi meille rikkaasta elämästä ja elämäntyöstään ja esitteli mahtavia tuotoksia.  


Majavatnenin ja Tärnäbyn ihastuttavat pariskunnat

Perjantaiaamu käynnistyi Tärnaby sameskolanin vierailulla. Kuulimme koulun toiminnan lisäksi myös samassa rakennuksessa toimivasta päiväkodista. Koulussa puhutaan kolmea eri saamea: etelä-, pohjois- ja luulajansaamea. Silti saamenkielen käyttö koulussa tuntui olevan kovin vähäistä. Oppilaita tällä hetkellä koulussa on vain kahdeksan, mutta onneksi päiväkodissa kasvaa uusi saamenkielinen sukupolvi. Sitte lähdimme kohti Oulua, mutta matkalla pysähdyimme vielä Arvidsjaurissa. Kävimme pienessä ravintolassa lounastamassa. Hyvän ruoan ja paremman mielen jälkeen kävelimme Samefolketin toimitukseen. Lehden päätoimittaja Katarina Hällgren kertoi Ruotsin ainoan saamelaislehden historiasta ja nykypäivästä. Saimme matkalukemiseksi Samefolket-lehtiä ja kotimatka sujuikin niitä tutkien. Kuskimme Pekka yllätti meidät täysin Attitude Oulu -esittelyvideolla ja hurmaavalla Karhu-aiheisella videolla, jossa suurena plussana oli taustamusiikki.:-D Pysähdyimme jollain pienellä huoltoasemalla hakemassa vielä viimeiset matkajäätelöt ja Ouluun saavuimme illalla yhdeksän jälkeen.


Tärnabyn lasten koululaistaidetta

Matka oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja opettavainen, kaikille jäi hyvä mieli. Sigga-Marja oli tehnyt ison työn järjestäessään kaikki tapaamiset ja muun ohjelmat, minkä kautta meille valoittui etelä-saamen alueen laajuus ja hajanaisuus. Myös tulkkimme, Anni-Siiri, ansaitsee kiitokset. Huippujen Pekalle suuret kiitokset kärsivällisyydestä, hauskasta seurasta ja valokuvauspalveluista. Matkaporukkamme oli soma.

Kirjoittaneet: Riina Mattila, Rosa-Máren Magga ja Tiina-Mari Kärnä
Kuvat: Tiina-Mari Kärnä ja Marjatta Jomppanen

Viimeksi päivitetty: 1.7.2016