Täydentävä rahoitus turvaa tutkimuksen

teksti Aki Harju

Juha Sarkkinen

Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemen mukaan Oulun yliopiston asemaa korkeatasoisena tiedeyliopistona vahvistetaan ennen kaikkea kilpailukykyisen tutkijakunnan avulla. Pihlajaniemi (vas.) ohjaa joulukuussa väittelevää Karolina Rasia.

Ulkopuolinen, kilpailtu rahoitus on noussut tutkimuskentällä entistä suurempaan rooliin. Kotimaisilta ja kansainvälisiltä rahoittajilta kerätty täydentävä rahoitus on korkeatasoisen tutkimuksen edellytys. Mutta miten lisätä hakuaktiivisuutta, kun kilpailu kiristyy ja entistä harvempi hakija saa tutkimukselleen rahoituksen?

Tutkimusrehtori Taina Pihlajaniemen mukaan täydentävä rahoitus mahdollistaa kansainvälisen tason tutkimuksen, mutta se ei ole yliopistolle itseisarvo. Ulkopuolista rahaa tarvitaan kaikilla tieteenaloilla, mikäli halutaan pysyä mukana kansainvälisessä vauhdissa.

”Kaikissa tutkimushankkeissa tarvitaan henkilökuntaa ja sen myötä palkkarahoitusta. Useilla aloilla rahaa kuluu myös tutkimusinfrastruktuuriin.”

Oulun yliopistossa tutkijat ovat suhteellisen aktiivisia rahoituksen hankkijoita. Toisia rahoitusorganisaatioita käytetään keskivertoa enemmän, kun taas toiset jäävät vähemmälle huomiolle. Ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen kannustetaan yliopistossa konkreettisin toimin.

”Uusi palkkausjärjestelmä huomioi aiempaa paremmin menestymisen tutkimuksessa. On mahdollista, että myös tutkimusmenestys tulee jatkossa osaksi henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia.”

Professuurit avainasemassa

Pihlajaniemen mukaan Oulun yliopistossa tehtävän tutkimuksen taso on keskimäärin hyvää. Tämän osoitti myös vuonna 2007 tehty tutkimuksen kokonaisarviointi, jossa eri laitosten ja yksiköiden toiminnalle annettiin Nobel-tason tutkimukseen perustuvat arvosanat. Yliopisto on menestynyt viime vuosina hyvin myös tiedeyliopistojen kansainvälisillä ranking-listoilla.

”Oulun yliopiston asemaa korkeatasoisena tiedeyliopistona vahvistetaan ennen kaikkea kilpailukykyisen tutkijakunnan avulla. Tässä prosessissa professuurit ovat avainasemassa. Tehtävien vapautuessa tiedekuntien tulee miettiä tarkkaan, miten avoimille paikoille saadaan palkattua mahdollisimman arvostettuja toimijoita. Professoreilla tulee olla edellytykset menestyä sekä kotimaisessa että kansainvälisessä rahoitushaussa.”

Pihlajaniemi korostaa, että yliopiston perusrahoitus ei takaa riittäviä resursseja kansainvälisesti merkittävän tutkimuksen tekemiseen. Siksi yliopistossa seurataan tiiviisti eri tulosyksiköiden toimintaa rahoituskentällä.

”Velvoitamme laitokset sellaisiin toimiin, joiden avulla ulkopuolista rahaa saadaan kerättyä riittävästi.”

Pihlajaniemen mukaan Suomessa on monia erinomaisia väyliä hankkia tutkimusrahoitusta. Myös EU:n rahoitusmahdollisuudet kehittyvät jatkuvasti. Ongelmana on kuitenkin rahoitusjärjestelmän hajanaisuus.

”Yksittäiset tutkimusryhmät saattavat hakea vuosittain toistakymmentä eri apurahaa. Esimerkiksi EU avasi yksinomaan heinäkuussa yli 60 hakukohdetta.”

Käytännön apua rahoituksen hakemiseen

”Hyvällä hakemuksella rahoitus on vain ajan kysymys”