Kreikka ja yliopistojen rahoitus

Anna-Maria Raudaskoski

Sami Klemola.

Kreikka, tuo tarunhohtoinen valtio Etelä-Euroopassa, on eurooppalaisten poliitikkojen ja sijoittajien kestohuolenaihe, joka uhkaa ajaa talouden taantumaan Euroopassa – myös Suomessa. Maan tilanteeseen tuntuu kulminoituvan eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus ja kestävyys lyhyellä aikavälillä. Eurooppalaisten ja suomalaisten poliitikkojen puheet velkakriisin hoitamisesta alkavat muistuttaa kreikkalaisen mytologian kaltaista tarustoa. Suomessakin Kreikka on noussut poliittisen pelin keskiöön tilanteessa, jossa omassakin pesässä riittäisi kuntoon laitettavaa. Muiden ongelmia on helpompi retostella kuin omia korjata.

Kreikka on kuitenkin vain jäävuoren huippu ja sopiva esimerkki siitä, että jos valtio ei harjoita kurinalaista menopolitiikkaa, tulee seinä vastaan jossakin vaiheessa. Muuallakin euroalueella on velkaongelmia. Euroalueen julkinen velka oli vuonna 2007 noin 66 % BKT:sta, kun se nyt on jo yli 85 % BKT:sta. Talousvaikeudet johtuvat pitkälti Euroopan maiden julkisen talouden ongelmista. Usko hoitaa julkisen talouden ongelmia johtaa luottamuspulaan rahoitusmarkkinoilla. Velkaongelmaa ei voi ratkaista elvytyksellä, vaan tiukalla menokuurilla.

Maailmantalouden näkymät ovat heikentyneet rajusti viime kuukausina ja riski uudesta taantumasta on kasvanut. Globaalissa taloudessa Suomella ei ole keinoa, jolla voisimme välttyä taantuman vaikutuksilta. Vaikka Suomen valtio velkaantuu kovaa vauhtia, maamme pysyy hyvin EU:n kasvu- ja vakaussopimuksessa määriteltyjen raja-arvojen sisällä. Suomi kuuluu maanosan talousvalioihin ja siihen kastiin meidän tulee kuulua myös jatkossa.

Suomen talous on kuitenkin heikommassa kunnossa kuin edellisen kriisin aikaan vuonna 2008. Työttömyys ja valtionvelka ovat suurempia kuin kolme vuotta sitten. Valtion 52 miljardin euron budjettiehdotusta paikataan lähes seitsemän miljardin euron lisävelalla. Valtio ottaa siis joka tunti 800 000 euroa uutta velkaa, jotta budjetin menot tulisivat katetuiksi. Valtion velan korkomenot ovat vuodessa lähes 2,4 miljardia euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että yliopistolaitoksen osuus valtion menoista on 1,8 miljardia euroa. Vuosi 2012 on jo neljäs vuosi peräkkäin, jolloin valtio ottaa syömävelkaa kulujensa kattamiseen.

Valtion budjetti pitää laittaa säästöliekille. Hallitukselle voi aiheellisesti esittää kysymyksen, tekeekö se tarpeeksi säästöjä. Kevätkesällä, jolloin hallitusohjelmaa hiottiin hitaasti ja hartaasti, talouden perusteet olivat toisenlaiset kuin nyt. Eri ennustelaitokset ovat kilvan pudottaneet BKT:n kasvuennusteita ensi vuoden osalta. Hallituksen suunnitelmasta tasapainottaa valtion talous – tai ainakin taittaa valtion velkaantuminen – on pudonnut toinen elementti, talouskasvu, pois. Jäljelle jää vain valtion menojen leikkaaminen.

Yhtälö on hankala, kun talouskasvusta ei ole vetoapua, mutta silti pitäisi pystyä luomaan kannusteita yrityksille investoida ja työllistää. Kilpailukyvyn säilyttäminen, valtiontalouden tasapainottaminen, vientiteollisuus ja yrittäjyyteen kannustaminen ovat avaimet Suomelle, jos aiomme kömpiä ylös vaikeasta taloustilanteesta.

Miten tämä kaikki liittyy yliopistolaitoksen rahoitukseen? Kaikki ylläpuhuttu liittyy sekä suoraan että välillisesti valtion menokehykseen ja sitä kautta valtionsektoreiden tulevaisuuden rahoituskehyksiin.

Valtion talousarvioehdotus vuodelle 2012 kohtelee yliopistosektoria lempeästi. Tämä on varmasti oikea linja. Yliopistojen tulee kuitenkin muistaa, että valtion menoleikkaukset ovat välttämättömiä ja takeita rahoituksen nykytason säilymisestä saati noususta ei voi kukaan antaa. Kilpailtua tutkimusrahoitusta jakavien tahojen, Suomen Akatemian ja Tekesin, myöntövaltuuksia leikattiin jo ensi vuoden osalta. Tämä voi vaikuttaa perusrahoituksen tasoa enemmän yliopistojen rahoitukseen lähivuosina. Ainakin se on varmaa, että kilpailu tutkimusrahoituksesta kasvaa entisestään.

Tällaisena aikana on entistä tärkeämpää kuunnella suurimman rahoittajamme eli opetus- ja kulttuuriministeriön selkeitä tavoitteita yliopistolaitokselle: yliopistojen tulee olla laadukkaampia, kansainvälisempiä, profiloituneempia ja tehokkaampia. Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii kirkasta ja yksinkertaista strategiaa ja etenkin strategian tehokasta toimeenpanoa. Tämän suhteen ratkaisun avaimet eivät ole Kreikassa, vaan omissa käsissämme.

Sami Klemola
talousjohtaja