Tietopisto
      Etusivulle | Uutiset | Tiedotteet | Tapahtumat | Blogit | Pääkirjoitukset | Artikkelit | Töissä | Kasvotusten | oulu.fi

Numero 16/2011 > Pääkirjoitus 1.11.2011

Suunnittelua, toimintaa ja tulosta

Kuva

Petri Sahlström

Tiedekuntien syksyn tehtäviin kuuluu seuraavan vuoden yksityiskohtainen suunnittelu. Suunnittelun seurauksena syntyy toiminta- ja taloussuunnitelma budjetteineen ja henkilöstösuunnitelmineen seuraavalle vuodelle sekä alustava suunnitelma ja budjetti vuoden 2012 jälkeiselle ajalle.

Näiden dokumenttien pohjalta tiedekunnan johto käy loppusyksystä tulosneuvottelut yliopiston johdon kanssa. Tulosneuvottelujen tarkoituksena on ruotia tiedekunnan kehityksen kannalta erityistarkastelua vaativia asioita. Tämän jälkeen tiedekunta lähtee toteuttamaan suunnitelmaa ja raportoi siitä yliopiston johdolle vuoden mittaan.

Suunnittelutyön lähtökohtana on yliopiston strategia ja siihen liittyvät tutkimuksen ja koulutuksen toimenpidesuunnitelmat. Näin siksi, että tiedekuntien on toteutettava yliopiston strategiaa. On selvää, että jokainen tiedekunta joutuu kuitenkin tarkastelemaan yliopiston strategiaa oman toimintaympäristönsä ja tämänhetkisen toimintansa valossa.

Esimerkiksi opiskelijarekrytointi on erilaisessa asemassa tiedekunnassa, jossa on moninkertainen hakijamäärä aloituspaikkoihin nähden kuin tiedekunnassa, jonka opiskelijarekrytoinnissa on todellisia ongelmia. Merkittäviä tiedekuntakohtaisia eroja löytyy oikeastaan kaikissa toimenpideohjelmissa mainituissa asioissa. Tämä osoittaa, kuinka haasteellista monialaisen yliopiston strateginen johtaminen on.

Omassa tiedekunnassamme suunnittelutyö on perinteisesti alkanut tieteenalakohtaisen toimintaympäristön analyysillä. Mihin päin oma tieteenala on menossa? Mitkä tekijät ratkaiset tulevaisuuden menestyksen? Millä toimintamalleilla muut alan yksiköt Suomessa ja muualla toimivat? Tieteenalakohtainen ympäristö ja yliopiston strategia antavat raamit, joiden puitteissa tiedekunnan on löydettävä oma optimaalinen toimintamallinsa. Samassa yhteydessä tulee pohtia, kuinka yliopiston toimenpideohjelmat sopivat oman tiedekunnan tavoitteisiin ja löytää niille oikeat painoarvot toiminnassa.

Kauppatieteellisessä tiedekunnassa tavoitteenamme on olla kansainvälisen tason kauppakorkeakoulu. Tutkimuksessa tämä merkitsee muun muassa riittävää julkaisumäärää vähintään hyvätasoisissa kansainvälisissä aikakauslehdissä ja merkittävää kilpaillun tutkimusrahoituksen hankkimista. Tärkeänä mittarina näemme myös RAE-arvioinnit, joiden suositusten pohjalta tutkimustoimintaamme on kehitetty viime vuosina.

Koulutuksessa paras mittari on hankkia kauppakorkeakoulujen kansainvälinen akkreditointi. Akkreditointiprosessin aikana tiedekuntamme koulutusta, tutkimusta ja muun muassa liike-elämäsuhteita arvioidaan laaja-alaisesti kansainvälisillä laatukriteereillä. Kehitämme parannusehdotusten mukaisesti toimintaamme yhteistyössä akkreditointijärjestöjen kanssa. Kansainvälisillä markkinoilla meillä on yli 13 000 kilpailevaa business schoolia, joten kuuluminen parhaiden joukkoon antaa melkoisen kilpailuedun esimerkiksi kilpailtaessa kansainvälisistä ja kotimaisista opiskelijoista.

Varmasti jokaisen dekaanin huolena on raha. Siitä on yleensä krooninen pula. Erityishuolensa tähän antaa vielä valtiontalouden kehno tilanne. Suomi kouluttaa, hoitaa, hallinnoi ja toimii raskaasti velaksi. Huolena onkin, että yliopistojen rahoitustilanne kiristyy lähivuosina. Jatkossa tämä asettaa paineita paremmalle toiminnan ja talouden suunnittelulle sekä erityisesti toteuttamiselle. Paraskaan suunnitelma ei johda mihinkään ilman toteutusta. Akkreditointitilaisuudessa opin kollegaltani, että visiot ja missiot ilman implementaatiota ovat hallusinaatiota. Aika osuvasti sanottu.

Petri Sahlström
dekaani
taloustieteiden tiedekunta

Kommentit

Uusimmat kommentit ovat ylimpänä.

 

Pöntsön nimismies on "osittain" oikeassa. osittain olen hieman eri mieltä.

Vaikka "Strategisen tason päätöksiä tekee eduskunta, maan hallitus ja OKM määritellessään millaiset normit yliopistojen toimintaa ohjaavat, mitä koulutusohjelmia yliopistoissa on ja millaista tutkimustoimintaa on suotavaa harjoittaa." Silti yliopistolle jää paljon mahdollisuutta miettiä 'millä strategialla tuon toiminnan toteutamme/toteutan'. Eli ihan henkilökohtaisella tasolla voin tehdä strategisia valintoja: esim make -or buy -päätöksiä.

Olen samaa mieltä hallituksen päätöksistä. Niissä on huomattavan vähän strategisia elementtejä. Täytyy tosin panna positiivisella tavalla merkille hallituksen viimeisin kokous, jossa asiana oli mm "Internet-tutkimuskeskuksen (Center for Internet Excellence, CIE) uudelleenorganisointi". Siinä selkeästi otetaan kantaa aiempaan strategiseen päätökseen organisoida jokin tutkimus jollakin tavalla.

Olen samaa mieltä myös siitä, että strategisessa keskustelussa asiat menevät usein sekaisi. Ongelmana tässä on mm. keskusteluun osallistuvien oma strategisen ajattelun erilaisuus (tai ehkä jopa sellaisen puute)

kirjoittaja: Pekka Kess

 

Klassikoita lukemalla (Sunzi, von Clausewitz) ja itsessäni mietiskelemällä olen ajatellut suomalaisen yliopistolaitoksen toiminnan tässä tieteen ja korkeimman opetuksen sodassa seuraavasti:
* Strategisen tason päätöksiä tekee eduskunta, maan hallitus ja OKM määritellessään millaiset normit yliopistojen toimintaa ohjaavat, mitä koulutusohjelmia yliopistoissa on ja millaista tutkimustoimintaa on suotavaa harjoittaa. Valtiolla on vankka kuristusote, koska yli 90 % rahoituksesta tulee valtion kautta joko suoraan avustuksena tai kilpailtuna. Viimeisintä yliopistolain uudistusta on mainostettu yliopistojen toimintavapauden lisäämisenä, mutta katson kyseessä olevan lähinnä operatiivisen vapauden kasvattamisen ja yliopistomme strateginen liikkumavara näyttää tosiasissa pienentyneen – lieka on entistä pitempi, mutta se on entistä tukevampaa kettinkiä. On siirrytty klassiseen Auftragstaktikiin, jossa ylempi johto antaa alemmalle tavoitteen ja resurssit, mutta jättää tavoitteen saavuttamisen keinot alemman johdon mietittäväksi.  Toista mieltä asiasta olevia pyydän tutustumaan viimeisimpään Oulun yliopiston ja OKM:n väliseen tulossopimukseen, joka on aika karua luettavaa.
* Kukin suomalainen yliopisto toimii pääasiassa operatiivisella tasolla eli pyrkii sille annettujen resurssien puitteissa saavuttamaan sille asetetut tavoitteet ja mahdollisesti kasvattamaan omia resurssejaan. Jos joku on toista mieltä asiasta, niin jo lyhyt tutustuminen yliopistomme hallituksen pöytäkirjoihin kertonee, ettei hallituksessa strategisen tason päätöksia tehdä vaan lähinnä operatiivisia ja taktisia.

Tätä taustaa vasten minusta tuntuu siltä, että strategiasta keskusteltaessa ovat puurot, vellit ja jauhot menneet iloisesti sekaisin – ehkä tämä on ollut tarkoituskin.

Korjannette, jos väärässä olen...

kirjoittaja: Pöntsön nimismies

 

Hyvä kirjoitus. Minusta monesta olennaisesta asiasta erityisen pohdinnan aiheuttaa toteamus "....kuinka haasteellista monialaisen yliopiston strateginen johtaminen on". Tämä on nähty ja koettu niinä vuosina jolloin strategista johtamista yliopistossamme on harjoiteltu.

Miten Taloustieteiden dekaani tämän ongelman ratkaisisi?

kirjoittaja: Pekka Kess

Kommentoi juttua alle. Lyhyet, asialliset kommentit julkaistaan tällä sivulla arkisin n. klo 9–16. Voit kommentoida nimimerkillä, mutta ilmoita nimesi, joka jää vain toimituksen tietoon. Jos jätät nimimerkki-kohdan tyhjäksi, kommentissa käytetään nimeäsi, muutoin nimimerkkiäsi.

kirjoittajan nimimerkki
kirjoittajan oikea nimi

 

PÄÄKIRJOITUS

Suunnittelua, toimintaa ja tulosta

KASVOTUSTEN

Superopen unelmaduuni

kuva
   

BLOGI

Yliopistopokeri

TÖISSÄ

Puhdastilat tehokäyttöön Remeksen johdolla

OULU.FI

Arkeologin paratiisissa

TORI

 

UUTISVINKKI

 
   

 

  hermes(at)oulu.fi Viestintäpalvelut | viestinta(at)oulu.fi | 08 553 4092