Suunnittelua, toimintaa ja tulosta

Petri Sahlström

Tiedekuntien syksyn tehtäviin kuuluu seuraavan vuoden yksityiskohtainen suunnittelu. Suunnittelun seurauksena syntyy toiminta- ja taloussuunnitelma budjetteineen ja henkilöstösuunnitelmineen seuraavalle vuodelle sekä alustava suunnitelma ja budjetti vuoden 2012 jälkeiselle ajalle.

Näiden dokumenttien pohjalta tiedekunnan johto käy loppusyksystä tulosneuvottelut yliopiston johdon kanssa. Tulosneuvottelujen tarkoituksena on ruotia tiedekunnan kehityksen kannalta erityistarkastelua vaativia asioita. Tämän jälkeen tiedekunta lähtee toteuttamaan suunnitelmaa ja raportoi siitä yliopiston johdolle vuoden mittaan.

Suunnittelutyön lähtökohtana on yliopiston strategia ja siihen liittyvät tutkimuksen ja koulutuksen toimenpidesuunnitelmat. Näin siksi, että tiedekuntien on toteutettava yliopiston strategiaa. On selvää, että jokainen tiedekunta joutuu kuitenkin tarkastelemaan yliopiston strategiaa oman toimintaympäristönsä ja tämänhetkisen toimintansa valossa.

Esimerkiksi opiskelijarekrytointi on erilaisessa asemassa tiedekunnassa, jossa on moninkertainen hakijamäärä aloituspaikkoihin nähden kuin tiedekunnassa, jonka opiskelijarekrytoinnissa on todellisia ongelmia. Merkittäviä tiedekuntakohtaisia eroja löytyy oikeastaan kaikissa toimenpideohjelmissa mainituissa asioissa. Tämä osoittaa, kuinka haasteellista monialaisen yliopiston strateginen johtaminen on.

Omassa tiedekunnassamme suunnittelutyö on perinteisesti alkanut tieteenalakohtaisen toimintaympäristön analyysillä. Mihin päin oma tieteenala on menossa? Mitkä tekijät ratkaiset tulevaisuuden menestyksen? Millä toimintamalleilla muut alan yksiköt Suomessa ja muualla toimivat? Tieteenalakohtainen ympäristö ja yliopiston strategia antavat raamit, joiden puitteissa tiedekunnan on löydettävä oma optimaalinen toimintamallinsa. Samassa yhteydessä tulee pohtia, kuinka yliopiston toimenpideohjelmat sopivat oman tiedekunnan tavoitteisiin ja löytää niille oikeat painoarvot toiminnassa.

Kauppatieteellisessä tiedekunnassa tavoitteenamme on olla kansainvälisen tason kauppakorkeakoulu. Tutkimuksessa tämä merkitsee muun muassa riittävää julkaisumäärää vähintään hyvätasoisissa kansainvälisissä aikakauslehdissä ja merkittävää kilpaillun tutkimusrahoituksen hankkimista. Tärkeänä mittarina näemme myös RAE-arvioinnit, joiden suositusten pohjalta tutkimustoimintaamme on kehitetty viime vuosina.

Koulutuksessa paras mittari on hankkia kauppakorkeakoulujen kansainvälinen akkreditointi. Akkreditointiprosessin aikana tiedekuntamme koulutusta, tutkimusta ja muun muassa liike-elämäsuhteita arvioidaan laaja-alaisesti kansainvälisillä laatukriteereillä. Kehitämme parannusehdotusten mukaisesti toimintaamme yhteistyössä akkreditointijärjestöjen kanssa. Kansainvälisillä markkinoilla meillä on yli 13 000 kilpailevaa business schoolia, joten kuuluminen parhaiden joukkoon antaa melkoisen kilpailuedun esimerkiksi kilpailtaessa kansainvälisistä ja kotimaisista opiskelijoista.

Varmasti jokaisen dekaanin huolena on raha. Siitä on yleensä krooninen pula. Erityishuolensa tähän antaa vielä valtiontalouden kehno tilanne. Suomi kouluttaa, hoitaa, hallinnoi ja toimii raskaasti velaksi. Huolena onkin, että yliopistojen rahoitustilanne kiristyy lähivuosina. Jatkossa tämä asettaa paineita paremmalle toiminnan ja talouden suunnittelulle sekä erityisesti toteuttamiselle. Paraskaan suunnitelma ei johda mihinkään ilman toteutusta. Akkreditointitilaisuudessa opin kollegaltani, että visiot ja missiot ilman implementaatiota ovat hallusinaatiota. Aika osuvasti sanottu.

Petri Sahlström
dekaani
taloustieteiden tiedekunta