Tietopisto
      Etusivulle | Uutiset | Tiedotteet | Tapahtumat | Blogit | Pääkirjoitukset | Artikkelit | Töissä | Kasvotusten | oulu.fi

Numero 2/2011 > pääkirjoitus

Joustavuutta opintopolkuihin

Anna-Maria RaudaskoskiKuva

Peter Hästö

Yliopistollisten tutkintojen nimiä ja rakenteita on uudistettu useasti viimeisen puolen vuosisadan aikana. Viimeisin uudistus on osa Bolognan prosessia, jossa yhtenäistetään rakenteita EU-maiden välillä. Suomen osalta suurimmat muutokset olivat opintoviikkojen korvaaminen opintopisteillä ja tutkintojen kaksiportaisuuden roolin nimellinen vahvistuminen. Uusi rakenne otettiin käyttöön 2005, ja siirtymävaihe päättyi alasta riippuen joko vuonna 2008 tai 2010.

Korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) työryhmä on arvioinut tutkintouudistuksen onnistumisen. 15.12.2010 julkaistu raportti on luettavissa osoitteessa www.kka.fi

Vaikka kandidaatin tutkinto on nykyään suoritettava ennen ylempää korkeakoulututkintoa, ei sen asema ole olennaisesti vahvistunut. Se on parhaassa tapauksessa välietappi maisterin tutkintoon, huonoimmassa tapauksessa se kuitataan vain suoritetuksi samaan aikaan, kun ”oikea tutkinto” on valmis. Syy tähän on toisaalta kandidaatin tutkinnon vähäinen työmarkkina-arvo, toisaalta tutkintovaatimuksia on osin asetettu 3+2-muottiin tekemättä tarvittavia sisällöllisiä uudistuksia.

Kaksiportaisuuden vahvistamiseksi KKA:n työryhmä suosittelee opinto-oikeuden myöntämistä pääsääntöisesti vain alempaan korkeakoulututkintoon ja erillisen haun järjestämistä kandidaateiksi valmistuneille ylempään korkeakoulututkintoon.

Tämä olisi erittäin merkittävä suomalaisen korkeakoulutusajattelun muutos: voisiko enemmistöllä opiskelijoista opiskelutaival päättyä kandidaatin tutkintoon? Jos kaikki jatkavat, mitä merkitystä olisi uudella maisterivaiheen valinnalla?

Anglosaksisissa maissa kandidaatin tutkinnon suorittaneella on huomattavasti laajempi joukko vaihtoehtoja maisteriohjelman suorittamisessa. Kandidaatin tutkinto on yleissivistävää, joka takaa (hyvin suoritettuna), että opiskelijalla on muun muassa tarvittavat opiskelu-, tiedonhankkimis- ja ajanhallintavalmiudet.

Maisterin tutkinnossa lähdetään alemmalta tasolta kuin Suomessa, mutta edetään nopeammin.  Maisterivaiheen aito opiskelijakarsinta, jossa vain parhaat jatkavat, antaa mahdollisuuden nopeaan etenemiseen. Onko tämä suomalaisen koulutusideologian mukaista?

Oulun yliopistossa on, jo ennen raportin julkistamista, alettu vahvistaa kaksiportaisuutta pragmaattisilla ratkaisuilla. Koska edellytyksiä siirtyä vapaasti kandidaatin tutkinnolla toisen alan maisteriohjelmaan ei ole, olemme muodostaneet olemassa olevista koulutusohjelmista luonnollisia pareja, joissa opiskelijat voivat siirtyä kumman tahansa kandidaatin tutkinnon jälkeen kumman tahansa maisteriohjelmaan.

Esimerkkinä uusista opintopoluista voin omalta laitokseltani mainita kvantitatiivisen rahoituksen ja ekonometrian ohjelmat. Opintopolut ovat pieni askel, mutta jos ne johtavat laitoksissa joustavampaan ajatteluun siitä, mitä koulutusohjelma voi olla, se saattaa pitemmän päälle avata uusia koulutusmahdollisuuksia ilman radikaaleja ideologisia muutoksia.

Peter Hästö
koulutusdekaani
luonnontieteellinen tiedekunta

Kommentit

Kommentoi juttua alle. Lyhyet, asialliset kommentit julkaistaan tällä sivulla. Voit kommentoida nimimerkillä, mutta ilmoita nimesi, joka jää vain toimituksen tietoon. Jos jätät nimimerkki-kohdan tyhjäksi, kommentissa käytetään nimeäsi, muutoin nimimerkkiäsi.

kirjoittajan nimimerkki
kirjoittajan oikea nimi

 
  hermes(at)oulu.fi Viestintäpalvelut | viestinta(at)oulu.fi | 08 553 4092