Japanin järistystä seurataan geofysiikan observatoriossa

Tieto Japanissa tapahtuneesta suuresta järistyksestä oli jo rekisteröitynyt seismogrammiin Elena Kozlovskayan tullessa töihin perjantaina 11.3.

Kuvassa näkyy maan pinnan liike 11.3.2011, joka oli mitattu STS-2 laajakaistaseismometrillä Oulun Huttukylän asemalla (aikana on Universal Time). Kuvassa näkyy poikkeuksellisen suuri maan liike, joka alkoi, kun Japanin suuresta järistyksestä syntyneet seismiset aallot saapuivat asemalle. Voimakas maapinnan tärinä jatkui noin kaksi tuntia. Myös jälkijäristykset näkyvät kuvassa. Klikkaa kuvaa halutessasi nähdä sen suurempana.

teksti ja kuva Tommi Riekki

Japanin maanjäristystä seurataan tiiviisti Sodankylän geofysiikan observatorion Oulun toimintayksikössä. ”Meidän tehtävänämme on rekisteröidä dataa, jota tulee jatkuvasti. Suurikaan järistys ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi toimintaamme, mutta olemme kyllä osallistuneet keskusteluun katastrofiin liittyen”, seismologi Elena Kozlovskaya kertoo.

Suurten järistysten havaitseminen aiheuttaa huolta myös asiantuntijalle. ”Ensimmäiseksi havainnon jälkeen otan selvää, missä järistys on tapahtunut. Jos selviää, että se tapahtuu kaukana, on se tietenkin aluksi helpotus, mutta toisaalta esimerkiksi Japanin tilanne aiheuttaa suurta huolta ihmisistä ja ympäristöstä”, Kozlovskaya murehtii.

Yksikkö saa tietoa järistyksistä reaaliaikaisesti Oulussa, Kuusamossa, Rovaniemellä ja Sodankylässä olevilta asemilta. Nämä asemat eivät kuitenkaan riitä maailmanlaajuiseen järistysten paikallistamiseen, vaan siihen tarvitaan apua esimerkiksi Euroopan laajuiselta GeoForschungZentrum Potsdamin ylläpitämältä virtuaaliselta GEOFON-havaintoasemaverkolta, josta tiedot järistysten tapahtumapaikoista saadaan automaattisesti noin puolessa tunnissa. Myös Sodankylän observatorion asemat kuuluvat GEOFON-asemaverkkoon.

”Vuoden 2004 Sumatran maanjäristyksen jälkeen järjestelmää kehitettiin merkittävästi. Nyt tieto voimakkuudesta, paikasta ja syvyydestä saadaan hyvin nopeasti. Erityisesti tieto voimakkuudesta ja syvyydestä on tärkeää, jotta voidaan arvioida tsunamien vaaraa”, Kozlovskaya toteaa.

Omilta asemilta saadut mittaukset ovat kuitenkin yksikön keskeisin tehtävä. ”Perustehtävänämme on huolehtia, että asemat ovat kunnossa ja saamme dataa jatkuvasti. Meidän asemamme ovat Suomen kannalta hyvin merkittäviä, sillä Pohjois-Suomi on seismologisesti huomattavasti etelää aktiivisempaa”, Kozlovskaya sanoo.

Suomeen valtavia järistyksiä Kozlovskaya ei ennusta, mutta pitää noin viiden momenttimagnitudin järistystä täysin mahdollisena. Momenttimagnitudin käyttö Richterin asteikon tilalla on yleistynyt siitä syystä, että Richterin asteikko ei pysty kuvaamaan luotettavasti suuria ja kaukana mittauspaikasta tapahtuvia järistyksiä.

”Suurin Suomessa havaittu järistys on vuonna 1882 Perämeren alueella tapahtunut järistys, joka oli viiden luokkaa. Tornion lähellä tapahtui hieman myöhemmin vuonna 1898 lähes yhtä suuri järistys, joka muun muassa herätti asukkaita ja rikkoi muureja. Todennäköisyys vastaaville järistyksille ei ole suuri, muttei se ole myöskään nolla”, Kozlovskaya arvioi.

”15.3. Puolangalla mitattiin kahden magnitudin järistys, jonka voi maapohjasta riippuen maanpinnalla tuntea. Tämän kokoluokan järistyksiä Suomessa tapahtuu vuosittain kolmisenkymmentä. Viime vuoden suurin järistys tapahtui Kuusamossa ja se oli voimakkuudeltaan 2,4 magnitudia”, hän jatkaa.

Nykyisistä tutkimushankkeista keskeinen on ollut parin vuoden ajan POLNET/LAPNET, jossa koko Pohjois-Skandinavian alueelle on rakennettu tiivis väliaikaisten asemien verkosto. Mittausten tavoitteena on saada tarkempi paikannus paikallisjäristyksistä ja kerätä tietoa muun muassa maankuoren ja litosfäärin eli kivikehän paksuudesta.

”Yksi uusi tehtävä meillä on Grönlannin jäätiköiden järistysten tutkiminen. Siellä jään sulaminen ja liikkuminen aiheuttaa järistyksiä, joista saamme seismologista tietoa asemiltamme. Tärkeää on tietenkin myös kaiken kerätyn datan säilyttäminen, jotta sitä voidaan käyttää erilaisissa tutkimuksissa.”

Mittauksissa saatua tietoa voidaan käyttää hyvin erilaisiin tutkimuksiin, esimerkiksi maanydintä tarkastelevaan tutkimukseen oli vastikään pyydetty dataa myös Sodankylän geofysiikan observatorion arkistoista.