Hermes
      Etusivulle | Uutiset | Tiedotteet | Tapahtumat | Blogit | Pääkirjoitukset | Artikkelit | Töissä | Kasvotusten | oulu.fi

Numero 2/2012 > blogi 7.2.2012

Innovoivan asiakkaan siedettävä keveys

Anna-Maria Raudaskoski
Kuva

Olli Silvén.

Milan Kunderan teos Olemisen sietämätön keveys (1984, suom. 1985) kertoo näkemyksen älymystön asemasta miehitetyssä Tsekkoslovakiassa. Yksilöiden valinnoilla ja aiemmilla teoilla ei ole merkitystä. On samantekevää ovatko ne oikeita tai vääriä. Yhdentekevyys on sietämätöntä.

On houkuttelevaa nähdä Kunderan filosofiassa yhtäläisyyksiä Suomen yliopistojen nykyisiin haasteisiin. Vieraiksi tunnetut, ulkopuolelta vyöryvät vaateet kyseenalaistavat yliopistojen toimintaperiaatteita. Niitä painostetaan muutoksiin, joilla haetaan nopeita vaikutuksia.

Varmasti tarkoituksellakin on annettu vaikutelma, että yliopistojen aiemmat valinnat ovat olleet vääriä tai yhdentekeviä. Mutta ovatko nyt tarjotut suunnat sen oikeampia?

Yliopistoja muistutetaan loputtomiin business-mantralla, että asiakkaiden tarpeita on kuunneltava ja niihin on reagoitava ”tuotteilla”, jotka vastaavat niihin tai jopa ylittävät odotukset. Liiketoiminnassa tämä ei usein ole ollut tyhmääkään, kun katsoo taloudellisia tuloksia. Mutta ruokkiiko tällainen ajattelu koulutuksen ja tutkimuksen innovatiivisuutta? Ja kuka lopulta on asiakas?

Helposti langetaan pikaruokalalogiikkaan: asiakas valitsee leipäpuoliskojen väliin ainekset tarjolla olevista. Samaan valintatyyliin kuluttajat toivovat televisioihin isompia näyttöjä ja tietokoneisiin nopeampia prosessoreita. Innovatiivinen elektroniikkateollisuuskin odotti pienempiä elektroniputkia vielä tovin transistorin keksimisen jälkeen. Siis enemmän tai parempaa, mutta ei olennaista uutta.

Lyhyen aikajänteen liiketoimintaa tällaiset tulokset ja toimintatavat voivat edistääkin. Tosin emme jää ilman vastaesimerkkejä. Kymmenkunta vuotta sitten kuluttajat toivoivat kännykän muuntuvan kuvapuhelimeksi. Tämä tulkittiin ”markkinavetoiseksi tappajasovellukseksi” ja se on nykyisin vakio-ominaisuus. Kuinkahan moni Hermeksen lukijoista on käyttänyt kännykkäänsä videopuheluun? Minäkin olen vain todetakseni, että toimii.

Tuloksen todellista hyödyllisyyttä ei noinkaan konkreettisessa tapauksessa kyetty ennakoimaan. Mieleen hiipiikin epäilys asiakaslähtöisten ratkaisujen onnistumisten ja epäonnistumisten todellisesta suhteesta. Onkohan vain onnistumiset esitelty? Syndrooma olisi tuttu: tieteelliset julkaisutkaan eivät dokumentoi mönkään menneitä kokeita.

Asiakasohjautuvuuden merkitys aitojen tieteellisten uutuuksien luomisessa jää kyseenalaiseksi. Todellinen, jatkuva dialogi lienee paljon hedelmällisempi innovaatioiden generaattori.

Oulun yliopiston merkittävin maksava asiakas on opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). Se tilaa muun muassa nopeaa opiskelua, valmistuvien sijoittumista työelämään ja taajaan viitattuja julkaisuja sekä kannustaa kansainvälisyyteen. Rahoitusmalli on tuttuja halkaistuja, pyöreitä ja pitkulaisia leipiä. Täytteiksi on innovoitu sopiviksi katsotut indikaattorit. Kaunopuheisuudessaan tulosneuvotteludialogi vertautuu hampurilaisen tilaamiseen.

Periaatteen banaaliudesta huolimatta tulos vaikuttaa siedettävältä poiketen olennaisesti Kunderan näkemästä tilanteesta: jokaisen valinnoilla, yrittämisellä ja jaksamisella on merkitystä. OKM:n vierastettu asiakasohjauskin jää sitä kevyemmäksi mitä paremmin onnistumme käyttämään omia resurssejamme. Vapaudumme käymään tuloksellista dialogia muiden sidosryhmiemme kanssa.

Kääntöpuolena on siedettävä yliopiston oman vastuun painottuminen. Tekemämme valinnat ovatkin kaukana yhdentekevistä.

Olli Silvén
koulutusrehtori

Kommentit

Uusimmat kommentit ovat ylimpänä.

 

Kävin opettamassa tulevia insnöörejä Kasetsart Universityssä. Aiheena oli laatujohtaminen Suomessa. Minulla on hyviä esimerkkejä niin hyvistä kuin huonoistakin käytännöistä. Valmistautuessani mietin yliopistolehtorin ajatusta "Opiskelijoille voidaan antaa tikkari käteen, silittää päätä ja päästää kurssista läpi ilman kovin suuria tavoitteita. Tällä saavutetaan hieno läpäisevyys, paljon opintopisteitä ja tyytyväinen asiakas."

Opiskelijat tuossa yliopistossa kuten yleensäkin maailman yliopistoissa (myös huippuyliopistoissa) ovat maksaneet kohtuulliset lukukausimaksut. Lisäksi nämä ovat päivän tehneet töitä ansaitakseen elantonsa lisäksi opiskelun vaatimat rahat ja tulivat illalla luennolleni (klo 18-21). Jos olisin antanut tikkarin ja silittänyt päätä, niin .... Päin vastoin pyrin antamaan korkeatasoisen oppimiskokemuksen ja vielä enemmän: pyrin innostamaan heitä oppimaan vielä enemmän.

Minusta tästä ja tällaisesta meillä Oulussa on paljon opittavaa - eikä se ole ristiriidassa OKM:n tavoitteiden kanssa.

kirjoittaja: Pekka Kess

 

Yliopistolehtori nostaa esiin tärkeitä näkökohtia. Se, että erilaiset "toiveet ovat helposti ristiriidassa keskenään ja asiakas on siis hankala tyydyttää" on jokapäiväistä useilla elämänalueilla. Mutta emmehän me yliopistossa pelkää hankalia asioita. Meidät on palkattu tunnistamaan yhteiskunnan hankalia asioita ja edelleen etsimään tutkimuksella niihin (vaihtoehtoisia) ratkaisuja. Joskus valinnan vaihtoehtojen välillä tekevät asiakkaat, joskus virkamiehet, joskus poliitikot. Mutta aina tarvitaan laadukasta tutkimusta ratkaisujen tuottamiseen.

Kasvatustieteilijä hakee ratkaisut uusista pedagogisista menetelmistä, tuotantotalouden asiantuntija johtamisen jatkuvasta kehittämisestä, ICT-asiantuntija tietotekniikan hyödyntämisestä jne. Meille kaikille löytyy runsaasti tekemistä ja kaikkien 'vihollinen' on tekemättömyys.

kirjoittaja: Pekka Kess

 

Hyvä, että pikkuhiljaa aletaan huomata, jotta "Oulun yliopiston merkittävin maksava asiakas on opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). Se tilaa muun muassa nopeaa opiskelua, valmistuvien sijoittumista työelämään ja taajaan viitattuja julkaisuja sekä kannustaa kansainvälisyyteen". Kenen mielestä nämä ovat tai ovat olleet huonoja tavoitteita?

Hyvä myös on havainto, että "on siedettävä yliopiston oman vastuun painottuminen. Tekemämme valinnat ovatkin kaukana yhdentekevistä".

Nyt vain tekemään valintoja.

kirjoittaja: Pekka Kess

 

Helena Rajakaltio pohti hiljattain väitöskirjassaan peruskoulua ja sitä, mitä on asiakkuus tässä kontekstissa. Hän tuli siihen tulokseen, että asiakkuus ei voi olla samanlaista kuin liike-elämässä - oppilas tai hänen vanhempansa eivät ole asiakkaita, jotka voivat sanella, millaisen tuotteen haluavat, ja koulu sitten täyttää nämä toiveet. Peruskoulu on vahvassa muutoksen ristipaineessa - vaikka olemmekin saaneet kansainvälisesti vertaillen hyviä tuloksia, on kuitenkin tunnustettu, että maailma on muuttunut niin paljon, että myös koulun on muututtava, jotta pystymme kasvattamaan lapsiamme tämän vuosituhannen kansalaisiksi.

Yliopistossakin on syytä pohtia, miten täyttää asiakkaan toiveet. Jos esimerkiksi asiakkaan (tässä tapauksessa OKM) toiveet nopeasta opintojen etenemisestä toteutetaan, tämä toive on kyllä helppo toteuttaa. Opiskelijoille voidaan antaa tikkari käteen, silittää päätä ja päästää kurssista läpi ilman kovin suuria tavoitteita. Tällä saavutetaan hieno läpäisevyys, paljon opintopisteitä ja tyytyväinen asiakas. Asiakkaan toiveena kuitenkin, ainakin implisiittisesti työelämäsijoittuvuuden kautta, on myös hyvä laatu (= oppiminen ja opetuksen ajantasaisuus) ja halu kasvattaa nuoriamme tämän vuosituhannen työelämään. Nämä toiveet ovat helposti ristiriidassa keskenään ja asiakas on siis hankala tyydyttää.

Peruskoulujen kohdalla vastaus tähän on pedagogisten käytäntöjen uudistaminen monin eri tavoin. Tähän liittyy niin arkkitehtonisia ja sisustuksellisiakin ratkaisuja, jotka mahdollistavat puolestaan uudenlaiset pedagogiset lähestymistavat. Yliopistossa meidän on vastattava samaan haasteeseen. Meillä ei ole suuria mahdollisuuksia rakentaa uusia tiloja tai korjata vanhoja, mutta meillä on täydet mahdollisuudet modernisoida opetuksemme vastaamaan tätä päivää. Asiakkaalle on hankala todentaa suoraan, miten hyvälaatuinen opetus tuottaa tulosta, koska yliopistojen tulos näkyy vasta vuosien päästä siitä, kun opiskelija on astunut työelämään. Meillä ei ole PISA-mittareita, joilla voisimme näyttää asiakkaalle, että panostus kannatti. Opettajana näen kuitenkin kuinka käyttäessäni uusia pedagogisia oppejani opiskelijan opiskelumotivaatio lisääntyy ja sitä kautta myös oppiminen. Valinnoillamme on siis merkitystä.

kirjoittaja: Yliopistonlehtori

Kommentoi juttua alle. Lyhyet, asialliset kommentit julkaistaan tällä sivulla arkisin n. klo 9–16. Voit kommentoida nimimerkillä, mutta ilmoita nimesi, joka jää vain toimituksen tietoon. Jos jätät nimimerkki-kohdan tyhjäksi, kommentissa käytetään nimeäsi, muutoin nimimerkkiäsi.

kirjoittajan nimimerkki
kirjoittajan oikea nimi

 

BLOGI

Innovoivan asiakkaan siedettävä keveys

KASVOTUSTEN

Uusia tuulia taloushallintoon

kuva
   

PÄÄKIRJOITUS

Tulossopimuksessa entistä strategisempi ote

TÖISSÄ

Palapelin kokoaja

OULU.FI

Kansainvälinen Vancouver

TORI

 

UUTISVINKKI

OTA YHTEYTTÄ

 

  hermes(at)oulu.fi Viestintäpalvelut | viestinta(at)oulu.fi | 08 553 4092