Kommentit

Uusimmat kommentit ovat ylimpänä.

Nimimerkit Nollatulos ja Johtamis-strategia nostavat esiin tärkeän asian - rahan.

Yliopstoissahan raha ei ole ajava voima vaan intohimo tieteeseen. Tähän viittaa esimerkiksi yliopiston rekyrointikäytännöt. Tieteellisillä ansioilla asetetaan henkilöitä positioihin, joissa oikeasti tarvitaan henkilö- ja talousjohtamisen (yhdessä ehkäpä tulosjohtajuuden) asiantuntijuutta.

Tämä näkyy ongelmina, joihin em nimimerkit viittaavat.

kirjoittaja: Pekka Kess

Tulosyksikköjohtaminen ei ole onnistunut yliopistossa. Tämä johtuu siitä että tulosta tekevät yksiköt eivät saa käyttöönsä tekemäänsä tulosta vaan se siirtyy ylemmälle tasolle jossa tuloksen jakamisesta päätetään. Tämä ei kannusta eikä palkitse tuloksen tekijöitä varsinkaan jos strategian mukaista avoimuuden periaatetta ei noudateta missään vaiheessa. Ylijäämän jako pitää selkeyttää kannustavammaksi ja avoimeksi ns. täydentävän rahoituksen osalta sekä poistojen. Esimerkiksi: rahoituksen hankkinut yksikkö 90%, tulosyksikkö-OS 5%, tulosyksikkö-TK 3%, tulosyksikkö-YO 2%. Poistot voisi jättää täysimääräisenä ne tehneelle yksikölle eikä tulosyksiköille.

kirjoittaja: Johtamis-strategia

Kommunistiset ihanteet ovat taas päässeet valloilleen ylipistossa. Kustannuspaikan tulokset siirtyvät suoraan muiden "taseeseen". Tämä on johtanut nollatulokseen pyrkimiseen yksikkötasolla loppuvuodesta. Turha puhua ainakaan euromääräisistä tuloksista silloin. Rahaa ei kannata kerätä muille joten se tuhlataan ensi vuonna jopa 4kk välein.

kirjoittaja: Nollatulos

Talouselämä –lehti julkaisi numerossa 7/2012 arvion suomalaisista taloustieteen ja tekniikan yliopistokoulutuksen/tutkimuksen yksiköistä. Tässä arviossa Oulun yliopiston Taloustieteiden tiedekunta menestyi heikoimmin eli oli kymmenes (10)  kymmenestä (10)  arvioidusta. Teknillinen tiedekunta vastaavasti oli viides (5) seitsemästä (7) arvioidusta jättäen taakseen Vaasan yliopiston teknillisen tiedekunnan sekä Turun yliopiston diplomi-insinöörikoulutuksen.

Talouselämälehden arviota voidaan luonnollisesti kritisoida, mutta asia vain on niin, että ulkopuoliset lopulta arvioivat, mikä on yliopistojen asema ranking-listalla.

Uudessa strategiassa todetaan ” Oulun yliopistolla on kuitenkin vielä työtä tehtävänä kehittyäkseen maailmanluokan yliopistoksi.”  Epäilemättä näin on, kun kahdella merkittävällä tieteenalalla yliopistolla on paljon työtä kehittyäkseen kansallisesti  yliopistojen parhaimmistoon kuuluvaksi. Ajatuksia kaiken kaikkiaan herättää, onkohan strategisen työn pohjana oleva oman toiminnan analyysi kuitenkaan tuottanut kaikkea olennaista tietoa hyvän strategian laatimiseen.

Konkreetti kysymys: Miten Oulun yliopistosta tehdään kansallisesti johtava yliopisto (edes ykkönen heti Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston jälkeen)?

kirjoittaja: Pekka Kess