Työteliäs ja tunnollinen tutkija

Minna Ruokonen 4.11.1964–6.11.2012.

Dosentti Minna Ruokonen (os. Turkki) menehtyi 6.11.2012 Oulussa vain 48-vuotiaana. Hän oli syntynyt Lappeenrannassa 4.11.1964. Lappeenrannassa hän vietti myös lapsuus- ja nuoruusvuotensa Aila ja Kari Turkin kolmilapsisen perheen esikoisena.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1983 Kimpisen lukiosta Lappeenrannasta. Lukion jälkeen Minna lähti opiskelemaan laboratoriohoitajaksi Kuopioon ja valmistuttuaan hän työskenteli Helsingissä Meilahden sairaalassa.

Laboratoriohoitajan ura ei kuitenkaan tuntunut oikealta ratkaisulta, joten Minna haki ja pääsi opiskelemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Veli Juha oli apuna muutossa ja opinnot pääsivät alkuun 1988. Pääaine, perinnöllisyystiede, oli alusta asti selvä valinta.

Jo perusopintovuosinaan Minna oli aikaansaava ja tarkka, tehtävät valmistuivat ajallaan ja tentit sujuivat erinomaisin arvosanoin. Silti hänellä oli aikaa myös ystävilleen ja monet opiskelijakekkerit tulikin käytyä. Minna teki pro gradu -työnsä kliinisen kemian laitoksessa eturauhasen happaman fosfataasin geenin transkription säätelystä professori Pirkko Vihkon ohjauksessa ja valmistui filosofian maisteriksi 1993.

Vielä valmistumisensa jälkeenkin Minna Ruokonen työskenteli tutkijana kliinisen kemian laitoksessa (Biocenter Oulussa) aina vuoteen 1995. Tähän ajanjaksoon osui myös avioituminen jo lukioajoilta tutun Tommi Ruokosen kanssa ja tyttären Saanan syntyminen.

Lääketieteellinen tutkimus sai lopullisesti jäädä, kun Jaakko Lumme tarjosi mahdollisuuden aloittaa uhanalaisen kiljuhanhen genetiikkaan liittyvän väitöskirjatutkimuksen. Niinpä Minna palasi biologian laitokseen ja toimi siellä tutkijana 1995–2003. Väitöskirjoja pakerrettiin yhdessä jo lukioajoilta olevan ystävän, Laura Kvistin, kanssa Jaakko Lumpeen ja Markku Orellin ohjauksessa.

Minnan väitöskirja valmistui toukokuussa 2001 ja se käsitteli kiljuhanhen fylogeografiaa ja luonnonsuojelugenetiikkaa. Väitöskirjatyötä ei toki tehty pelkästään omassa työhuoneessa tai laboratoriossa, vaan työhön liittyi myös kenttätöitä ja matkustelua. Monet tärkeät ja läheiset yhteistyökumppanit löytyivät tänä aikana: monista biologian laitoksen työntekijöistä, WWF:n kiljuhanhityöryhmän jäsenistä ja norjalaisista kiljuhanhitutkijoista tuli Minnan pitkäaikaisia ystäviä.

Minna Ruokonen työskenteli vierailevana tutkijana 1999 Ruotsissa Uppsalan yliopistossa NorFan myöntämän apurahan turvin.

Väitöksensä jälkeen Minna toimi lehtorina biologian laitoksessa vuosina 2003–2004, ja hänet nimitettiin yliopistotutkijaksi laitokseen vuonna 2005. Populaatio- ja luonnonsuojelugenetiikan dosentuurin hän sai vuonna 2008.

Hän piti sekä luentoja että laboratorioharjoituksia omaa tutkimusalaansa lähellä olevasta populaatioiden perinnöllisestä muuntelusta. Hän opetti myös alkuvaiheen opiskelijoille bioinformatiikkaa eli käyttämään erilaisia perinnöllisyystieteeseen liittyviä geenipankkiaineistoja. Bioinformatiikka on keskeisessä osassa nykytutkimuksessa, ja Minna hallitsi myös sen menetelmät.

Ulkomaisista opiskelijoista huolehtiminen on tärkeä osan yliopistojen kansainvälistymistä, ja Minna vastasi osaltaan ulkomaisten opiskelijoiden opintoneuvonnasta. Hänen avullaan monet tyytyväiset vierailevat opiskelijat löysivät oikeat kurssit ja harjoitteluympäristöt.

Minna oli erinomainen työtoveri – hänen osuutensa tehtävistä oli aina hyvin hoidettu, ja hänen kanssaan oli ilo tehdä yhteistyötä erilaisissa tutkimus- ja opetustehtävissä.

Väitöskirjan valmistumisen jälkeinen työ ei toki ollut vain opetusta, vaan Minna Ruokonen jatkoi myös tutkimustyön tekemistä, mikä oli aina ollut hänen suuri intohimonsa. Tutkimustyö käsitteli yhä kiljuhanhen genetiikkaa, mutta lisäksi tulivat enenevässä määrin Jouni Aspin kanssa yhteistyössä suurten petonisäkkäiden (susi, karhu ja ahma) ja hylkeiden (harmaahylje ja saimaannorppa) luonnonsuojelugenetiikkaa käsittelevät tutkimukset.

Minnaa kiinnosti myös kotieläinten kesytysprosessi, jota hän selvitti muun muassa kesyhanhen domestikaatiota tutkivassa Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa. Minna toimi aktiivisesti myös kansainvälisessä tutkijayhteisössä ja oli jäsen esimerkiksi IUCN:n, (kansainvälisen luonnonsuojeluliiton) hanhityöryhmässä ja WWF:n kiljuhanhityöryhmässä, jonka puheenjohtajanakin hän ehti toimia useamman vuoden ajan.

Lisäksi hän ohjasi sekä perustutkinto-opiskelijoiden pro gradu -töitä että jatko-opiskelijoiden väitöskirjatöitä: häneltä jäi kesken kuuden väitöskirjan ohjaus.

Minna päätti väitöskirjansa kiitokset Smashing Pumpkins -yhtyeen säkeisiin:

What if the world refuses to turn?
What if the stars hesitate?
What if what is isn’t true?

Näillä säkeillä muistamme hyvää työtoveria ja ystävää.

Jouni Aspi
Laura Kvist
Outi Savolainen