Buon giorno!
| SAAPUNEET |
|
| Lähettäjä |
Jan Nissinen |
| Vastaanottaja |
hermes@oulu.fi |
| Aihe |
TerveisiäTrentosta! |
 |
Jan Nissinen on tutkijatohtori sähkö- ja tietotekniikan osastossa ja tutkijavaihdossa Fondazione Bruno Kessler-instituutissa Trentossa Italiassa. |
Aloitin kahden kuukauden pituisen tutkijavaihtoni Trentossa Italiassa vappuaattona. Tarkoituksenani oli valita ajankohta niin, että pääsisimme vaimoni ja kahden tyttären kanssa pakoon Suomen kevään oikukkaita säitä. Toisin kävi, eli me veimme kylmän sään mennessämme Italiaan, jonka vuoksi täällä on satanut vettä ja vuorilla yli 800 metrin korkeudessa lunta, mikä on matalalla paikallisen mittapuun mukaan (joutuivat mm. siirtämään Giro d’Italia -pyöräilykilpailun reittejä lumisateen vuoksi).
Trento on autonomisen Trentino-Alto Adigen alueen pääkaupunki ja se sijaitsee lähellä Itävallan rajaa Adige-joen laaksossa kolmen yli 2000 metrin korkuisen vuoren ympäröimänä. Alue on kuulunut välillä Itävallalle ja välillä Italialle ja lopulta saanut autonomisen asemansa ja hyödyt molemmista maista. Paikalliset pitävätkin itseään melkein enemmän itävaltalaisina kuin italialaisina vaikka puhuvatkin italiaa äidinkielenään. Eron tyypilliseen italialaiseen huomaa keskusteluissa paikallisten kanssa siitä, etteivät kädet heilu puhuessa niin paljon. Kaupunki on asukasluvultaan noin Oulun kokoinen, mutta vanha keskusta-alue linnoineen, puistoineen, kahviloineen ja kivitaloineen luo kuitenkin kaupunkimaista tunnelmaa. Lisäksi liikenne ruuhka-aikoina on välillä aika kaoottista ja sitä on aamuisin ohjaamassa joukko poliiseja.
Järjestelyt meidän saapumisellemme oli hoidettu erinomaisesti Fondazione Bruno Kessler-instituutin (FBK) henkilöstöpalveluissa ja pystyin ensimmäisenä päivänä aloittamaan työnteon ilman suurempia byrokraattisia ponnisteluja. Työaika on painottunut paikallisilla iltaan ja minä olenkin aina ensimmäinen, joka työpaikalle aamulla ehtii.
Töiden jälkeen paikalliset lähtevät aperitiiveille, mikä tarkoittaa esimerkiksi viinilasia ja sen kaupanpäällisiksi saatuja leipiä monenlaisine päällisineen. Näiden aperitiivien jälkeen lähdetään päivälliselle tai illalliselle yleensä vasta kello 20.00 jälkeen. Meillä onkin ollut perheen kanssa ongelmana löytää suomalaiseen päivällisaikaan auki olevaa ravintolaa, koska ravintolat sulkevat ovensa kello 15.00 ja aukaisevat ne uudestaan kello 19.00.
Viikonloppulomia olemme viettäneet perheen kanssa niin Venetsian vesibussikyydeistä nauttien kuin Riva del Gardan pyöräilyretkillä. Lisäksi kävimme katsomassa Milanon kultaisen neliön muotiliikkeet Louis Vuittonista Dolce & Gabbanaan, vaikkakaan meidän kesävaatteissa ei ollut asiaa kaikkein hienoimpiin liikkeisiin.
Onneksi kesäkuussa ilmat lämpenivät ja paikallisetkin alkoivat käyttää kesävaatteita, jolloin emme näyttäneet enää niin hölmöiltä shortseinemme.
Terveisin
Jan Nissinen
|