Unohdettu naiskirjailija kuvasi maahanmuuttajan tuntoja 1900-luvun alun New Yorkissa

Tohtorikoulutettava Katrin Korkalainen tarkastelee väitöstutkimuksessaan Anzia Yezierskan elämää. Amerikanjuutalainen kirjailija nosti identiteettikysymysten ohella esiin demokraattisen kontekstin maahanmuuttajuuden kautta.

 

Tohtorikoulutettava Katrin Korkalainen pyrkii valaisemaan väitöstutkimuksessaan yhä varsin ristiriitaista elämäkertatietoutta amerikanjuutalaisen naiskirjailijan, Anzia Yezierskan (n. 1880–1970), vaiheista. Englantilaisen filologian oppiaineeseen kuuluva tutkimus keskittyy New Yorkin Lower East Sidesta kuuluisuuteen nousseen, mutta sittemmin unohdetun kirjailijan teosten valossa myös 1800- ja 1900-luvun vaihteessa vahvistuneeseen naisidentiteettiin.

”Tutkin Yezierskan elämää, hänen romaanejaan ja novellejaan, jotka käsittelevät juutalais-amerikkalaisten maahanmuuttajien elämää, sekä hänen vaikutustaan muihin kirjailijoihin, elokuvantekijöihin, historioitsijoihin sekä tutkijoihin”, Korkalainen toteaa.

Anzia Yezierska muutti perheensä mukana Puolasta Yhdysvaltoihin todennäköisimmin 1890-luvun alkuvuosina.

”Väitöskirjani tuo esiin uusia, tähän asti tuntemattomia asioita Yezierskan elämästä ja hänen sukunsa historiasta. Selvennän ja kumoan myös monia väärinkäsityksiä hänestä. Puola kuului silloin Venäjälle, ja ilmapiiri siellä oli antisemiittinen. Silloin oli paljon joukkovainoa, ja se oli syy, miksi he monien muiden Itä-Euroopan juutalaisten tavoin muuttivat. Suurin osa perheistä meni Lower East Sideen asumaan köyhyyteen. Työympäristö oli ghetto, ja siitä elämästä Yezierska kirjoittaa tarinoissaan.”

Motivaation kirjoittamiseen Yezierska löysi omasta elämästään, elinympäristöstään ja ihmisistä hänen ympärillään. Hänen ensimmäinen novellikokoelmansa julkaistiin vuonna 1920.

Korkalainen toteaa tarkastelevansa Yezierskan teosten kautta etenkin sitä ympäristöä ja ilmapiiriä, joissa maahanmuuttajat New Yorkissa elivät.

”Hänen teoksissaan tutkin maahanmuuttajien uusia mahdollisuuksia, ja sitä, miten uusi ympäristö vaikutti heidän identiteettiinsä. Mielestäni niiden tarinoiden kautta voi oppia paljon siitä elämästä silloin.”

Korkalaisen väitöskirja edustaa laajinta imago- ja mielikuvatutkimusta Yezierskasta ihmisenä ja kirjailijana.

”Tutkimukseni tärkein lähestymistapa on mielikuvatutkimus, jossa keskeisimpänä kysymyksenä nousee esiin tarve selittää syitä sille, miksi Yezierskan kirjallisuus on merkityksellistä historiantutkimukselle, ja erityisesti kulttuuriperinnölle sekä amerikkalaiselle naiskirjallisuudelle.”

Anzia Yezierska oli kirjailijana tunnettu 1920-luvulla, mutta 30-luvun lamaan mennessä hänen nimensä oli melkeinpä unohdettu. Nykyisin häntä tutkitaan Korkalaisen mukaan jonkin verran, mutta kirjailijana hän on yhä aliarvostettu.

Sama tapahtui tutkijan mukaan monelle 1900-luvun alun tunnetulle naiskirjailijalle.

”Vasta 70-luvulla, kun feminismi ja naistutkimus olivat nousemassa, monet feministit tutkivat vanhoja naiskirjailijoita ja toivat heitä esiin. Prosessi on menossa vieläkin. Nyt näitä unohdettuja kirjailijoita taas tutkitaan, ja näytetään, miksi he ovat tärkeitä.”

 

Keskustelu vireille

Vähimmälle tarkastelulle Yezierskan elämästä on Korkalaisen mukaan jäänyt vasta vuonna 1970 kuolleen kirjailijan lapsuuden aika.

”Sitä on tutkittu todella vähän, koska siitä ei ole löytynyt paljoa tietoa. Toivon, että löydän hänen elämästään enemmän asioita, joita ei ole aikaisemmin tutkittu tai joita on tutkittu todella vähän. Vaikka hänestä on tehty jonkin verran tutkimusta, niin siellä on paljon virheitä. Ja se on tosi ärsyttävää”, Korkalainen hymyilee.

Anzia Yezierskan vaiheita koskevissa vuosiluvuissa saattaa hänen mukaansa olla jopa vuosikymmenten heittoja.

”Versioita on niin paljon, että minusta on tärkeää löytää myös se syy, miksi niitä versioita on niin paljon, ja että pystyn todistamaan, mistä niitä virheitä on tullut. On tärkeää, että muut voivat ymmärtää sen tutkimusprosessin sekä ajatteluprosessini.”

Korkalainen toivookin, että hänen tutkimuksensa myötä aiheeseen tartuttaisiin jatkossa yhä enemmän.

Yksi suurimmista Yezierskan elämään liittyvän tutkimuksen haasteista Korkalaiselle on faktan ja fiktion sekoittuminen.

”Yksi hänen kirjoistaan on autobiografia, mutta toisaalta se on myös romaani, koska siinä ei ole kaikki totta. Juuri sen vuoksi on vaikea hahmottaa, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Monet tutkijat ovatkin ottaneet hänen kirjoituksensa faktana, vaikka siellä on paljon myös fiktiota.”

Biografisen, genealogisen ja imagotutkimuksen osalta Korkalaisen tutkimus painottuu pitkälti tietokantojen sekä 1920- ja 1930-luvun sanomalehtien hyödyntämiseen. Merkittävin Anzia Yezierskan elämää koskeva arkisto sijaitsee Bostonin yliopistossa.

”Jonkin verran pääsen omalta koneeltakin tietokantoihin, mutta se tietysti maksaa. Kaikki tietokannat eivät toki ole maksullisia, mutta alkuperäisten dokumenttien tilaaminen taas on. Viime syksynä kävin Amerikassa, Bostonin yliopistolla, missä on kuusi isoa laatikollista Yezierskan päiväkirjoja, kirjeitä, valokuvia sekä materiaalit mitä hän kirjoittanut. Olisin tarvinnut varmasti ainakin neljä viikkoa, että olisin pystynyt käymään kaiken läpi. Ehkä siinä olisi hyvä jälkitutkimuksen paikka.”

 

Aikansa feministi

Nykyaikana Anzian kaltaisella naisella olisi Korkalaisen mukaan aivan erilaiset mahdollisuudet luoda uraa sekä huolehtia perheestä kuin Yezierskan aikana.

”Silloin se oli vaikeaa. Se naiskuva on minulle tärkeä osa tutkimusta. Amerikassahan yritettiin silloin saada naisille muun muassa äänioikeus. Anzia Yezierska oli tavallaan feministi, ja nainen, joka ajatteli modernisti.”

Entäpä millainen oli kirjailijan mieskuva? Yksi elämäkerroista kertoo Yezierskan ja kuuluisan kasvatuspsykologin, John Deweyn, suhteesta. Dewey rohkaisi Yezierskaa kirjailijana.

”Se mieskuva, mistä hän kirjoittaa, ja mitä hän toisaalta kritisoi romaaneissaan, on juuri John Dewey. Niissä on aina joku professori tai joku tärkeä tutkija tai bisnesmies, joka on usein myös vähän vanhempi ihminen, ja johon Dewey on se malli.”

Väitöstutkimuksessaan Korkalainen tarkastelee Yezierskan maailmaa myös elävän kuvan kautta. Ensimmäinen Yezierskaan liittyvä elokuva oli Hollywood-sovitus hänen ensimmäisestä novellikokoelmastaan. Restauroidun dvd-kopion elokuvasta Korkalainen hankki The National Center for Jewish Film -arkistosta.

”Ehkä kaksi kuukautta kirjan julkaisemisen jälkeen tehtiin sopimus, ja Yezierska itse asiassa matkusti Hollywoodiin ja työskenteli siellä elokuvan toisena käsikirjoittajana. Elokuva on mielenkiintoinen, koska jälkituotantovaiheessa tuottajat eivät olleet tyytyväisiä sen loppuun. Siihen kirjoitettiin onnellinen loppu, ja se on ihan erilainen kuin Yezierskan tarinat, joissa on harvoin onnellinen loppu, koska hän on tyyliltään enemmän realistinen. Se oli Yezierskalle luonnollisesti hirveä pettymys. Tutkin siis, miten ne tarinat eroavat tuosta elokuvasta.”

Kokonaisuudessaan Hollywood-kokemus oli Yezierskalle tärkeä, koska se vaikutti Korkalaisen mukaan hänen identiteettiinsä kirjailijana.

Elokuviin hän haluaa viitata tutkimuksessaan myös siksi, että joku muu innostuisi tutkimaan niitä lisää.

 

Kulttuurinen identiteetti auttaa ymmärtämään

Katrin Korkalainen käsitteli unohdettuja amerikkalaisia naiskirjailijoita myös Oulun yliopistossa hiljattain järjestetyssä Nordic Association for American Studies -konferenssissa.

”Tarkastelin kolmea novellia ja kirjailijaa, joista yksi oli Yezierska. Kaikki olivat todella tunnettuja 20-luvulla. Mary Johnson on toinen hyvä esimerkki kirjailijasta, jota ei enää nykyään juurikaan tunnisteta, mutta joka silloin oli bestseller-kirjailija. Yleensä nämä kirjailijat kirjoittivat tärkeistä naisten oikeuksiin ja rooliin liittyvistä kysymyksistä, jotka siis nousivat esiin tarinoiden kautta.”

Korkalainen myöntääkin, että hänen tutkimusintressinsä sivuavat aika paljon naistutkimusta.

”Olen kiinnostunut juuri tuosta ajankohdasta vuosisatojen vaihteessa. New Woman -ideaali, eli se naiskuva, tai imago, joka syntyi siihen aikaan, kun naiset yrittivät saada äänioikeutta, on kiehtova. Yezierska nosti esiin demokraattisen kontekstin maahanmuuttajuuden kautta, ja korosti, että demokraattiset prinsiipit eivät välttämättä toimi maahanmuuttajien kontekstissa.

Identiteettikysymysten tutkimiseen Saksasta vuonna 1997 Oulun yliopistoon vaihto-opiskelijaksi tullut Korkalainen toteaa voivansa samaistua tavallaan myös oman taustansa kautta.

”En voi verrata itseäni maahanmuuttajana Yezierskaan, mutta kuitenkin siellä on sellaisia kysymyksiä, kuten kulttuurinen identiteetti, joita minäkin pystyn ymmärtämään.”

Väitöstutkimuksensa aiheen Korkalainen toteaa alkaneen hahmottua jo graduvaiheessa. Kiinnostus kirjoittamiseen osoittanee hänen mukaansa suuntaviivoja myös tohtoriopintojen jälkeen.

”Olen aina ollut luova ihminen, ja olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Tutkiminen kiinnostaa minua, koska pidän kaikenlaisesta kirjallisuudesta ja etenkin niistä vanhoista kirjoista, joita ei välttämättä ole aina opetettu yliopistoissa, vaikka ne olisivat tärkeitä. Ehkäpä haluan omalta osaltani vaikuttaa siihen, etteivät esillä olisi aina vain ne samat tylsät teokset, ja että muitakin tärkeitä teoksia on”, Korkalainen naurahtaa.

Yhtenä tärkeänä tavoitteenaan hän näkee kirjan julkaisemisen Anzia Yezierskasta - todennäköisimmin väitöskirjansa pohjalta. Tutkimuskohteeseensa liittyen häntä kiinnostaa jatkossa myös antologian toimittaminen.

”Huomasin, että yksi Yezierskan teoksista on käännetty saksaksi, ja sekin on käynyt mielessä, että voisinko joskus yrittää kääntää hänen tarinoitaan saksaksi. Itse asiassa yritin sitä joskus huvikseni, mutta se oli vaikeaa, koska hän käyttää murretta, jota on vaikea kääntää saksan kielelle siten, että se tyyli kääntyisi myös.”

Teksti ja kuva Matti Heinineva

Viimeksi päivitetty: 23.11.2016