Palaute 26.6.2001, nainen, lääketiede

Vaihtoaika 19.2.-25.5.200s1
Reproductive Medicine
Psychological Medicine

Päätökseni viettää lääkiksen 4. vuosikurssin kevätlukukausi jossain muualla kuin hyisessä Oulussa osoittautui yhdeksi elämäni parhaista. Hakuprosessi ei tosin ollut helpoimmasta päästä. Keväällä 2000 minulle ilmoitettiin, että Cardiffiin on jo menijä enkä voi sinne hakea, mutta samana syksynä kun suunnittelin Ranskaan lähtöä, vaihtovastaavamme tyrkyttikin Cardiffia tilalle peruutuspaikkana. Hakemukseni lähti siis varsin myöhään, vasta syyskuussa. Mitään vastausta ei jouluun mennessä kuulunut, joten oletin ettei hyväksyntää ole tiedossa. Kuitenkin yllättäen tammikuun jälkimmäisellä puoliskolla sain
sähköpostitse viestin, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi suorittamaan naistentautien ja psykiatrian kursseja Cardiffin lääketieteelliseen tiedekuntaan. Mikäs siinä, iloinen uutinenhan tuo oli, mutta ärsyttävää ilmoittaa vain neljä viikkoa ennen lähtöpäivää. Tulikin hienoinen kiire stipendin, opintotukien ja kesäduunien sekä opintolainan järkkäilyssä, puhumattakaan lentolipuista, jotka lyhyellä varoitusajalla tulivat pirullisen kalliiksi. No, tuet, stipendit ja pankkiasiat järjestyivät kiitettävän ripeästi ja kesäsuunnitelmatkin tuli lyötyä lukkoon ennen maanvaihtoa. Huolettomin mielin siis matkaan!

Koulunkäynti osoittautui varsin erilaiseksi. Yhden vuosikurssin koko on noin 200 opiskelijaa ja kurssi on jaettu viiteen ryhmään, jotka suorittavat vuoden eri modulit kukin vuorollaan. Modulin ensimmäinen viikko käsittää pakolliset luennot, seuraavat viisi viikkoa sairaalaharjoittelun ja viimeinen viikko kertausluennot ja tentit. Luennot olivat hyvin interaktiivisia ja nopeatempoisia, päivät kuitenkin venyivät pitkiksi. Sairaalaharjoittelun ajaksi opiskelijat lähetetään ympäri Walesia n. 1-6 hengen ryhmissä eri sairaaloihin. Tarkoituksena on perehtyä tiettyihin aiheisiin ja toimenpiteisiin ryhmäopetusten, klinikka-, osasto- ja leikkaussalitoiminnan kautta. Valmiiksi annetut tehtävät on suoritettava ja kaikesta pitää saada kuittaus. Sinänsä hyvin intensiivinen kurssimuoto. Tosin opetuksen taso vaihteli suurestikin eri kaupungeissa. Itse olin koko ajan Cardiffissa ja aluksi siitä riemuitsinkin, mutta jälkeenpäin ajatellen joku pieni maalaiskylä Pohjois-Walesissa olisi tarjonnut paljon enemmän. Cardiff oli kuitenkin kaupunkina niin mahtava, että siellä viihtyi enemmän kuin mielellään! Tenttisysteemi on brittiopiskelijoille armoton: jos ei kokeet ole ajallaan läpi (eikä usintamahdollisuuksia ole montaa), lentää pihalle. Tenttijät suosivat jokaisen opiskelijan painajaista, monivalintakysymyksiä miinuspisteineen sekä interaktiivisia suorituksia. Suomalaiselle esseekysymyksiin tottuneelle sikäläiset tentit olivatkin haaste, mutta enemmän tai vähemmän kunnialla niistäkin selvittiin. Ja mielenkiintoista vaihtelua... Joka kurssin päätteeksi jaetaan erilaisia palkintoja priimuksille, mitä tietenkin näyttää hyvältä CV:ssa...

Sairaalameininki oli myös varsin toisenlaista kuin Suomessa. Mieslääkäreiden titteleissä ei ollut yhdentekevää, sanoiko "Doctor" vai "Mister", sillä kyse oli hierarkiasta. Kiinnostava piirre niinikään oli se, että lääkärit harvemmin käyttivät valkotakkia, opiskelijat taas aina. Kaikkien tuli pukeutua siistiin asuun, miehillä solmiot. Farkut, sandaalit tai tennarit eivät käyneet laatuun. Valitettavasti oli todettava, että terveydenhuollossa UK on monessa suhteessa vielä valovuosien päässä Skandinaviasta. Tulikin selväksi miksi juuri Pohjoismaissa terveydenhoito on maailman huippua. Muutenkin Brittein saarilla vallitsee vielä voimakas konservatiivisuus ja vanhanaikaisuus yhdessä jos toisessakin asiassa. Nämä seikat huomiotta jättäen Iso-Britannia on kerta toisensa jälkeen mukava kokemus ja Cardiff kaupunkina elämys. Shoppailu- ja bileparatiisina Walesin pääkaupunki vetää vertojansa parin tunnin matkan päässä sijaitsevalle Lontoolle. Citystä ja ympäristöstä löytyy runsaasti tekemistä ja näkemistä ja kannattaapa tehdä visiittejä naapuripitäjiinkin. Matkusteluintoa tosin rajoitti UK:n tunnetusti kallis hintataso ja suorastaan järkyttävät bussi- ja junalippuhinnat. Cardiff-Lontoo Stansted-linja-autolipun ostaminen sai kieltämättä köyhän opiskelijan kiukun partaalle, kun kyseinen tiketti maksoi lähes yhtä paljon kuin lentolippu Lontoosta Helsinkiin!

Brittien hyvinvoinnista huolehtii NHS, eli National Health System, joka on ilmainen kuten suomalainen vastineensakin. Lääkärille pääsi helposti pikakäynnille, mutta erikoislääkärille olisikin ollut kuukausien jono. Yliopistot sen sijaan ovat kalliita, samoin asunnot. Useimmilla opiskelijoilla onkin reippaasti lainaa, sillä opintotukijärjestelmä on ilmeisen olematon. Myös auto on melkein pakollinen hyödyke, sillä sairaalaharjoittelun voi joutua suorittamaan missäpäin maata tahansa eikä julkinen liikenne ole kehumisen arvoinen. Asuin halvassa yliopistosairaalan asuntolassa ja kuljin enimmäkseen kurssikavereiden kyydeillä, koska sikäläiset olivat hyvin ystävällisiä ja tarjosivat auliisti autokyytejä ja muutakin apua. Asuntola ei tosiaan luksusta tarjonnut, mutta kelpasi kevään ajaksi. 10-kerroksisen betonimöhkäleen idyllissä asusti n. 25 henkilöä omissa huoneissaan joka kerroksessa, jakaen WC:t, suihkut ja keittiön. Alakerrassa päivysti portsari ympäri vuorokauden pitäen huolen siitä, ettei ulkopuolisia hiippareita päässyt yökylään. Alakerrassa sijaitsi myös lääkiksen kiltahuoneisto "Med Club", joka oli auki joka päivä, mutta täyttyi perjantai-iltaisin nuoresta juhlaväestä. Viina virtaa vuolaasti Briteissäkin ja alkoholisoituminen lienee samaa luokkaa kuin kotimaassakin, etenkin lääkärikunnan keskuudessa... Ruokailua ei asuntolan vuokraan kuulunut. Sairaaloissa oli ruokalat, joiden antimet suomalaiseen makuun olivat kovin rasvaisia ja kalliita.

Asuntolan ja sairaalan välittömässä läheisyydessä sijaitsi Sports and Social Club, jossa oli päivittäin aamusta iltaan tarjolla eri liikuntamuotojen harrastusmahdollisuuksia, lisäksi mm. elokuva- ja peli-iltoja sekä baari. Paikallinen sporttikortti oli kallis ja siihen päälle piti vielä pulittaa kertamaksu joka käynnin yhteydessä. Yliopistolla on myös lukuisia eri vapaa-ajan- ja urheilukerhoja.

Otin vakuutukset Suomesta enkä muita tarvinnut. Rokotustodistukset piti esittää, lisäksi tarkistettiin verikokeilla tietyt vasta-aineet.

Ilmasto suosi sateenvarjon raahaamista vakiovarustuksena joka paikkaan säätiedotuksesta huolimatta, vaikka yllättäviä helleaaltojakin esiintyi. Yökerhotarjonta oli vertaansa vailla, pubit ja klubit vetivät nuorisoa useimpina päivinä viikossa. Kiinnostava ilmiö oli narikoiden puute. Walesiläiset ovat iloista, seurallista ja ystävällistä kansaa, humalassa lisäksi kovin estotonta ja riehakasta... Useimmat paikat sulkivat ovensa jo kahden maissa, mikä mahdollistikin aikaisen nukkumaanmenon! Kulttuuritarjontaa, sightseeingia ja urheilua löytyy moneen makuun. Uusia ystäviä, rentoa ja positiivista elämäntyyliä tarjoutui reissun aikana ja voinkin suositella valintaani kaikille. Iso-Britanniasta jää lukuisan muun asian lisäksi ikävöimään viehättävää puhetyyliä: missäpä muualla bussikuski huikkaa perään: "See you later, sweetheart!"

• International Coordinators

• Lomakkeet - Forms
• Oppaat - Guides
• Esitykset - Presentations

• Staff
• Where to find us?

international.office (at) oulu.fi

International Services
PO BOX 8000
90014 University of Oulu
Finland

tel. +358 294 48 4045
fax +358-8-553 4041

Internal address:
8 KOPA (Administration)
Student 2 (Student Center)