Palaute 1.11.2002, nainen, lääketiede

Erasmusvaihto
Iso-Britannia
University of Wales College of Medicine
8.2-27.5.2002

Ensinnäkin päätökseni lähteä vaihtoon syntyi tosi nopeasti syksyllä 2001. Olin kyllä koko ajan miettinyt, että jossain vaiheessa opiskeluja haluan kokeilla opiskelua ulkomailla. Neljännen opiskeluvuoden kevät alkoi tuntua sopivalta ajankohdalta joten tuumasta toimeen. Koordinaattorimme kiinnisaaminen osoittautui koko vaihto-opiskelu -hankkeen työläimmäksi hommaksi. Olin jo ehtinyt varata itselleni paikan Prahan Charles yliopistosta matematiikan osaston kautta ennen kuin viimein onnistuin tapaamaan tiedekuntamme erasmuskoordinaattorin. Häneltä kuulin hämmästyksekseni, että Cardiffiin oli vielä jäljellä käyttämätön vaihtopaikka kevääksi. Täytin hakupaperit saman tien ja jo samalla viikolla sain tietää, että minut oli alustavasti valittu vaihtoon suorittamaan lasten tautien ja naisten tautien kurssit Cardiffin lääketieteellisessä opinahjossa. Niinpä varasin lennot, otin matkavakuutuksen, otin vähän opintolainaa ja tein töitä joululoman. Lopullinen hyväksymiskirje tuli vasta tammikuun lopussa, siis noin paria viikkoa ennen lähtöäni. Tämä ei kyllä oikeastaan haitannut, koska olin jo ollut paikallisen erasmuskoordinaattorin kanssa yhteydessä sähköpostitse ja tiesin milloin kurssit alkavat ja että saan opiskelija-asunnon. Ennen lähtöä otin yhteyttä myös edellisenä vuonna Cardiffissa olleeseen lääkisopiskelijaan ja kyselin yleisesti vaatetuksesta ym. Hänen ohjeistaan oli todella paljon hyötyä ja alkoi tuntua ihan oikeasti, että sitä ollaan lähdössä ulkomaille.

 

Perillä minua oli vastassa kaksi lääkispoikaa, jotka veivät minut Cardiffin lentokentältä asuntolaan. Se oli iso ja ruma kerrostalo, jossa asui satoja opiskelijoita. Oman huoneeni kalustuksen muodostivat sänky, kirjoituspöytä ja vanha nahkainen nojatuoli. Lisäksi huoneessa oli vaatekomeroja lavuaari. Samassa kerroksessa kanssani asui 25 muuta tyttöä ja yhdessä jaoimme yhden pienen jääkaapin! Vessoja oli 4 ja suihkuja 3 sekä kaksi ammetta. Jokaisessa kerroksessa oli myös pesukone ja puhelinkoppi. Jääkaapista hävisi jatkuvasti ruokaa ja onneksi sainkin kaverilta lainaan jääkaapin omaa huoneeseen. Hyvä puoli asuntolassa oli se, että siellä tutustui muihin vaihtareihin helposti pienessä keittiössä puuhaillessa. Alakerrassa oli lääkisläisten ja hampaan opiskelijoiden oma bilepaikka medclub, jossa esim. iso tuoppi maksoi £1! Noin puolessa välissä vaihtoani muutin viiden hengen kimppakämppään. Asunnon löysin kaverin kautta. Lähes kaikki lääkisläiset asuivat kimppakämpissä ja samoin myös muut yliopisto-opiskelijat. Vuokrani oli £150/kk ja talossa oli mm. videokanava, tiskikone ja muut ylellisyydet, joista asuntolassa ei voinut haaveillakaan. Lisäksi kämppiksen ottivat minut heti joukkoonsa ja yhdessä vietettiin kivoja koti-iltoja tehden kasvilasagnea ja bailattiin lauantaisin clubeilla.

 

Minulla oli ensin vuorossa lastentautien kurssi, joka oli rankka ja työteliäs. Melkein kaikki ostivat oppikirjan omaksi, joten tein saman. Kurssiin kuului paljon käytännön opetusta, joten sanavarastooni tuli rutkasti lisää lasten elämää kuvaavia sanoja, kuten kakka, potta, tutti. Suomeen verrattuna erilaista oli luentojen vähäinen määrä ja kurssin lopussa ollut käytännön tentti. Myös gynekologian kurssi noudatteli samaa linjaa. Opettajia sai yleensä aina odotella tai pyytää paikalle soittamalla heidän hakuunsa, mikä on harvinaista meillä Suomessa. Kurssikaverini olivat tosi mukavia ja heihin tutustui helposti. Vietinkin pääsiäisen lasten kurssilla tapaamani tytön kanssa hänen kotonaan Keski-Walesissa. Lisäksi hengailin paljon muiden vaihtareiden kanssa, joista suurin osa asui samassa talossa kanssani. Mitään järjestettyä ohjelmaa paikallinen kansainvälinen jaosto ei tarjonnut uusille tulijoille, mutta itse pyytämällä sain tutustumiskierroksen kirjastossa ja atk-luokassa.

Ensimmäiselle viikolle minulle oli jo etukäteen varattu aika opiskelijoiden terveyden hoidon tiloihin verikokeeseen, jossa tutkittiin onko minut rokotettu vihurirokkoa ja B-hepatiittia vastaan. Lisäksi kyseltiin Calmette-rokotuksesta. Minulla oli mukanani YTHS:n rokotetodistus, mutta se ei yksin riittänyt todisteeksi. Kaikilta opiskelijoilta vaadittiin B-hepatiitti-rokotus, joka ei Suomessa ole pakollinen.

 

Sairaalassa oli muutamia ruokaloita sekä pari kahvilaa, joissa ruoka oli vaihtelevan tasoista ja aika kallista. Niinpä söin lähinnä itse tehdyt voileipäeväät lounaaksi ja se tuntui olevan myös muiden opiskelijoiden suosiossa. Yleensä hintataso oli vähän Suomea kalliimpi, toisaalta isoimmissa ruokamarketeista saattoi saada viikon ruuat yllättävän halvalla. Cardiffissa liikennöivät bussit joka suuntaan, mutta ne olivat melkoisen hitaita ja hintavia, joten hankinkin itselleni pyörän puolivälissä kevättä. Pyöräilijät joutuivat ajamaan muun liikenteen seassa, mutta heidät otettiin todella hyvin huomioon, enkä kokenut pyöräilyä kovin vaaralliseksi, vaikka tietysti aluksi vasemman puoleinen liikenne tuntui oudolta. Junat ja pitkän bussit olivat vähän Suomea kalliimpia ja reissuni jäivätkin muutamaan Lontoon reissuun sekä kansainvälisen jaoston (international and higher degrees office) järjestämään Oxfordin matkaan. Lisäksi ennen kotiinpaluutani tein reissun Pohjois-Walesiin Snowdonian kansallispuistoon. Vuokrasimme auton retkeä varten. Vuokrauksessa edellytettiin vähintään 25 vuoden ikää ja ajokorttia. Auton vuokraus oli aika kallista, mutta auto osoittautui huomattavasti junailua nopeammaksi etenemisvälineeksi.

Vapaa-aikani vietin vaihtarikavereiden kanssa mm. käymällä sairaalan yhteydessä olevalla salilla (Sport and social club), jonne piti ensin hommata jäsenyys. Sen yhteydessä oli myös pieni uimahalli. Cardiffissa oli paljon tapahtumia ja usein menimme pubiin katsomaan rugbya tai jalkapalloa. Elokuviin sain opiskelija-alennusta ja niihin pääsi yleensä aina ja vielä hyville paikoille. Baareissa ja pubeissa käytiin paljon myös keskellä viikkoa. Lääkisläisillä oli torstaisin kantailta Philharmonic-nimisessä pubi/clubissa ja siellä tuli oltua suunnilleen joka toinen torstai. Tämä paikka kuten monet muutkin tarjosi myös ruokaa ja usein walesilaiset kävivät pubeissa syömässä tai vaikka nauttimassa teetä ja pikkuleipiä.

 

Kaiken kaikkiaan vaihtokokemukseni oli positiivinen ja opettavainen. Aloin huomattavasti entistä enemmän arvostaa Suomea ja suomalaista lääkärikoulutusta, koska Cardiffissa opiskelijat eivät esimerkiksi pääse työelämään ennen valmistumistaan. Parasta oli kuitenkin omien vahvuuksien havaitseminen ja pärjääminen omillaan vieraassa maassa. Ja tietysti uudet ystävät ympäri Eurooppaa. Kulttuurishokkia en kokenut, mutta sen sijaan heräämisen omaan suomalaisuuteen ja oman maan arvokkaiden asioiden huomaamiseen. Suosittelen lämpimästi kaikille!

 

• International Coordinators

• Lomakkeet - Forms
• Oppaat - Guides
• Esitykset - Presentations

• Staff
• Where to find us?

international.office (at) oulu.fi

International Services
PO BOX 8000
90014 University of Oulu
Finland

tel. +358 294 48 4045
fax +358-8-553 4041

Internal address:
8 KOPA (Administration)
Student 2 (Student Center)