Palaute 28.7.2006, nainen, lääketiede

Cardiff, Wales
2.9.05-5.6.06

 

Päätös lähteä vaihtoon syntyi melko nopeasti keväällä 2005, kun kuulin että paikka Cardiffiin oli vapaana. Muodollisuudet ja paperityöt hoituivat helposti ja Suomen päässä asiat toimivat moitteettomasti, mutta toista oli Cardiffissa. Sain odotella heinäkuun loppupuolelle päätöstä hyväksytäänkö minut Cardiffissa 3. vuosikurssille ja pääsenkö ylipäänsä lähtemään vaihtoon. Muuten olin hoitanut asiat jo etukäteen, matkavakuutus haettu omalta vakuutusyhtiöltä ja opintolainaa olin hakenut hyvissä ajoin. Onneksi sain viimein sähköpostia Cardiffin Erasmus-koordinaattorilta ja pääsin varaamaan lentoja ja pakkaamaan tavaroita vaihtovuotta varten. Yhteydenpito tämän koordinaattorin osalta oli lähes olematonta, lukuisiin lähettämiini sähköposteihin ei tullut vastauksia ja ennen lähtöä alkoi huolestuttaa mm. asumisen järjestely. Sieltä päin oli luvattu varata majoitus ja hoitaa asiat kuntoon, mutta ennen lähtöäni Walesiin mitään varmistusta asioista ei kuulunut, eikä auttanut muu kuin lähteä reissuun tietämättä mistään mitään. Lensin suoraan Helsingistä Cardiffiin KLM:llä, mikä oli mielestäni hyvä päätös, vaikka liput olivatkin vähän kalliimpia kuin halpalentoyhtiöillä.

 

Saavuttuani Cardiffin lentokentälle ketään ei ollut vastassa, toisin kuin olin aikaisempia vaihtaripalautteita lukeneena odottanut. Onneksi ystävällinen bussikuski neuvoi tien Yliopistolle, jossa sitten mukava täti soitteli monta puhelua lääketieteelliseen tiedekuntaan. Vihdoin vaihtokoordinaattorikin vastasi puhelimeen ja muutaman tunnin päästä olin jo saanut katon pään päälle. Cardiffin yliopisto ja lääketieteellinen tiedekunta olivat yhdistyneet vuotta aikaisemmin, mikä vaikeutti alkujärjestelyitä koska yliopistolla ei tiedetty ltk:n asioista juuri mitään. Muutenkin asiat olivat pitkin vuotta vähän sekaisin ja jouduimme itse selvittelemään niitä kun vaihtokoordinaattorista ei ollut mitään apua.

 

Ensimmäiset kaksi kuukautta asuin hoitajaopiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sairaalan vieressä. Rakennus oli 8-kerroksinen betonimöhkäle, jossa jokaisessa kerroksessa oli 12 huonetta. Huone oli vaatimaton mutta IKEA-reissun jälkeen jo varsin viihtyisä. Jokaisessa kerroksessa oli kaksi suihkua ja WC:tä, yksi pieni keittiö ja minikokoinen jääkaappi, josta silloin tällöin hävisi tavaraa. Asuntolassa oli kuitenkin melko yksinäistä asua, kaikki muut olivat 1. vuoden opiskelijoita eikä heitä paljoa näkynyt erilaisten kouluaikojen vuoksi, joten ajatus muuttamisesta yksityiseen taloon syntyi nopeasti. Lokakuun lopulla muutin sitten ilmoituksen avulla löytämääni taloon, mikä oli ehdottomasti paras ratkaisu. Uudet kämppikset olivat todella mukavia ja ottivat heti mukaan menoihinsa. Kämppiksinä oli neljä tyttöä, joista kolme oli englantilaisia ja yksi saksalainen. Kukaan heistä ei ollut lääkiksessä, mikä oli ainoastaan positiivista. Sain siten nähdä minkälaista brittiläinen opiskelijaelämä on lääkiksen ulkopuolella.

 

Ruoka ei poikkea paljoa siitä, mitä Suomessa syödään. Sairaaloissa ruokatarjonta oli aika yksipuolista ja tuli myös halvemmaksi tehdä itse eväät. Ranskalaisia on aina tarjolla, ja muutenkin ruoka oli yleisesti ottaen rasvaisempaa kuin Suomessa. Vähän myös ihmetytti jatkuva sipsien syönti lounaaksi ja välipalaksi. Herkuttelusta sen verran, että kunnon karkkeja ei löydä mistään, suklaata taas löytyy joka makuun ja vähän ylikin.

 

3. vuosikurssilla oli lisäkseni kaksi opiskelijaa Ranskasta, mutta 4. kurssilla oli ilmeisesti enemmän vaihtareita. Kolmas vuosi koostui neljästä 6 viikon harjoittelujaksosta (Medicine 1 & 2, Surgical systems ja Rheumatology & Orthopaedics) joiden välissä oli aina yksi luentoviikko. Keskiviikkoisin oli luentoja Heath sairaalalla ja loput viikosta oltiin sairaaloissa ympäri Etelä-Walesia. Lisäksi tutustuttiin yhteensä pari viikkoa perusterveydenhuoltoon yleislääkärien vastaanotoilla. Itse suoritin harjoittelut Llantrisantissa, Bridgendissä, Newportissa, jotka kaikki ovat puolen tunnin ajomatkan päässä Cardiffista, ja viimeisen Cardiffin pääsairaalassa. Koulun puolesta oli bussikuljetus sairaaloihin, mutta auto olisi ollut kätevä, sillä päivistä tuli pitkiä, välillä 10 tuntisia, kun kotiin pääseminen oli bussien varassa.

 

Meidät jaettiin sairaaloissa 3-4 opiskelijan ryhmiin, ja jokaisella ryhmällä oli oma lääkäritiiminsä, jota seurata. Oppimismahdollisuudet riippuivat täysin siitä, kuinka innokkaita lääkärit olivat opiskelijoita ohjaamaan. Yhteinen opetus eri sairaaloiden välillä vaihteli myös suuresti, itse koin että reumatologian & ortopedian opetus Llantrisantin sairaalassa ja kirurgian opetus Newportissa oli todella hyvää, mutta sisätautien puolella opetus oli vähäistä.

 

Pukeutumissäännöt ovat tiukkoja ja niitä noudatetaan. Pojilla täytyy aina olla siistit housut, paitapusero ja kravatti, tytöille riitti siistit housut ja muuten fiksu vaatetus. Ainoastaan opiskelijat käyttävät Britanniassa valkotakkeja, yli- ja erikoislääkäreillä on puvun takit päällä myös osastokierroilla. Ylempiä lääkäreitä puhutellaan kohteliaasti ja kirurgeja täytyy muistaa puhutella "Mister" eikä "Doctor", kuten muita lääkäreitä.

 

Ihmiset olivat todella auttavaisia ja saivatkin selitellä meille vaihtareille epäselviksi jääneitä asioita vähän väliä. Harmittaa vain, etten tiennyt suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä vielä kovinkaan paljoa 2. opiskeluvuoden jälkeen, sillä kaikkia kiinnosti aina kysellä ja vertailla miten asiat muualla päin maailmaa hoidetaan.

 

Kurssitöitä oli aika paljon ja jakautui koko vuodelle, muttei se tuntunut kovin rasittavalta, koska tenttejä ei ollut vasta kuin keväällä. Huhtikuun tentit olivatkin sitten kolmannen vuoden huipentuma, ja niihin aloitettiin lukeminen hyvissä ajoin, jotkut jopa joulun jälkeen. Loppuajasta ymmärsin sitten olla stressaamatta liikaa koulujutuista, ja vietin enemmän aikaa kämppäkavereiden kanssa kun muut kaverit vain lukivat tentteihin.

 

Välimatkat Cardiffissa ovat melko lyhyitä, kävelemällä pääsi hyvin paikasta toiseen. Pyörällä en olisi edes uskaltanut liikkua, vääränpuoleinen liikenne ja autojen seassa ajaminen hirvitti liikaa. Cardiffin keskusta ei ole kamalan suuri, mutta sieltä löytyy kyllä kaikki tarpeelliset kaupat ja mielestäni shoppailu oli jopa mukavampaa kuin Lontoossa. Shoppailu olikin hyvää ajanvietettä, ja kaupat olivat auki joka päivä, myös pyhinä. Elokuvissa tuli käytyä useasti, hinnat kun olivat paljon halvempia (£3,60 opiskelijoille) ja teatterit modernimpia kuin Suomessa.

 

Iltaelämä oli vilkasta, opiskelijat käyvät ulkona pääasiassa viikolla, kun sisäänpääsymaksut sopivat opiskelijabudjetille. Yliopiston Students' Unionilla oli myös bileitä viikon jokaiselle päivälle erilaisilla teemoilla höystettyinä. Viikonloppuisin keskustaan virtasi väkeä ympäristökylistä, ja silloin kaikki paikat olivatkin tupaten täynnä. Lääkisläisillä on oma kantapaikka The Philharmonic, jossa on aina torstaisin 'The Medics' Night'. Siellä sitten näkikin opiskelukavereita ja tuttuja sairaaloilta, myös vanhempia lääkäreitä. Pubikulttuuri on vertaansa vailla, missäpä muualla voi mennä pubeihin lounaalle ja muuten vaan istumaan iltaa kavereiden kanssa samalla tavalla kuin Britanniassa.

 

Vuoden aikana kävin Bristolissa, Bathissa, Belfastissa, Dublinissa ja muutaman kerran Lontoossa. Lontooseen pääsi Megabussilla halvimmillaan punnalla (www.megabus.com), ja National Expressilläkin oli hyviä tarjouksia jos varasi lippunsa ajoissa. Lentäminen oli myös halpaa, Ryanairlla sai menopaluu -lipun Cardiffista Dubliniin 30 punnalla ja EasyJetillä Bristolista Belfastiin hieman halvemmalla. Junalla matkustaminenkaan ei ollut kovin kallista, kun osti nuorisokortin, jolla sai alennusta. Kotona kävin kaksi kertaa, jouluna ja pääsiäisen aikoihin. Ainoastaan KLM lentää Cardiffista Helsinkiin, Amsterdamin kautta. Lentoyhtiöllä on maine matkalaukkujen hukkaamisessa, ja itsekin sain tämän kokea. Jouluna lennot myös myöhästyivät pahasti ja korvaavat lennot oli niin huonosti järjestetty , että päätin olla matkustamatta samaisella lentoyhtiöllä enää uudestaan.

 

Ihmisiä tulee kova ikävä. Walesilaiset ovat avoimia ja ystävällisiä, kaikki olivat todella kohteliaita ja varsinkin vanhemmat ihmiset puhuttelivat hellyttävästi 'Love' tai 'Sweetheart'. En juuri tutustunut muihin vaihtareihin, sillä koulu vei paljon aikaa ja sen vuoksi en kerinnyt osallistua erilaisiin vaihto-opiskelijoille tarkoitettuihin tapahtumiin. Mutta en sitä suuremmin harmitellut, sillä paras tapahan oppia kieltä on puhua sitä syntyperäisten kanssa. Koko vuosi oltiin tiivisti yhdessä kurssikavereiden kanssa ja sain paljon hyviä kavereita, joiden kanssa tulen varmasti pitämään yhteyttä tulevaisuudessakin.

 

Vaihtovuoteni oli oikeastaan välivuosi, sillä suoritan kolmannen vuoden Suomessa uudestaan. Se ei kuitenkaan haittaa, kokemus oli mahtava enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Vaihtovuoteni on varmasti yksi parhaista asioista elämässäni ja suunnitelmissa onkin palata saarivaltioon valmistumisen jälkeen työn merkeissä.

• International Coordinators

• Lomakkeet - Forms
• Oppaat - Guides
• Esitykset - Presentations

• Staff
• Where to find us?

international.office (at) oulu.fi

International Services
PO BOX 8000
90014 University of Oulu
Finland

tel. +358 294 48 4045
fax +358-8-553 4041

Internal address:
8 KOPA (Administration)
Student 2 (Student Center)