Palaute 26.7.2002, nainen, kirjallisuus

UNC-EP-vaihto
Vaihtoaika: elo 2001- touko 2002

 

Lähdin Wilmingtoniin lyhyellä varoitusajalla ja vähäisellä tietämyksellä itse kohteesta saatuamme kaverini kanssa tarjouksen peruutusvaihtopaikoista kv-yksiköstä toukokuussa. Kesä menikin sitten paperiasioita järjestellessä ja kaikki saatiin kiitettävästi hoidettua ennen elokuista lähtöpäivää. Vastaanottava yliopisto oli hyvinkin joustava ja paikan päällä onnistuin vielä vaihtamaan sitovan ilmoittautumisen vaatineita kursseja mieluisempiin. Suosittelen kyllä Wilmingtoniin menoa niin aikaisin kuin mahdollista ennen koulun alkua. Itse saavuin orientaatiota edeltävänä iltana ja olin ilmastomuutoksen (elokuinen Wilmington on sauna!) ja aikaeronkin vuoksi aivan pihalla ensi päivät.

 

Syksyn asuin jaetussa kahden hengen huoneessa vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa International Housessa. Vaikka kämppikseni ja minun päivärytmit olivatkin lähes päinvastaiset, oli kokemus silti kaiken kaikkiaan yllättävän mukava. Vaihtaritalossa asumista, kalleudestaan huolimatta, suosittelen kyllä ehdottomasti kaikille vaihtareille ensiasunnoksi. Missään ei tutustu muihin vaihtareihin niin hyvin kuin IH:lla, tekemistä riittää ja juttuseuraa löytyy aina. Itse muutin kevääksi vaihtarikaverini kanssa löytämäämme vuokra-asuntoon opiskelurauhan takaamiseksi. Rahallisesti tämä osoittautui mainioksi ratkaisuksi ja olihan toki ylellistä saada jälleen oma huone! IH:ssa asuessa Meal Plan eli ruokapaketti kuului kustannuksiin. 14 ateriaa viikossa yliopiston ruokalassa osoittautui itselleni parhaaksi ratkaisuksi. Erikoisruokavaliotkin oli opiskelijaruokalassa huomioitu loistavasti, vaikka tietysti menyy alkoi neljän kuukauden aikana toistaa itseään. Ruoka on kuitenkin kaupassakin yllättävän kallista, joten Suomen päässä hintavalta tuntuva Meal Plan osoittautui järkeväksi valinnaksi paikan päällä.

 

Opintojen anti oli, kaikista muista hienoista kokemuksista huolimatta, ylivoimaisesti parasta koko vaihtovuodessa. Onnistuin valitsemaan todella hyviä kursseja ja erinomaisia luennoitsijoita, joiden ansiosta 12 tunnin opiskelupäivät olivat nautinto. Suomalaiselle opiskelijalle tullee kuitenkin yllätyksenä se järkyttävä rahamäärä, joka kurssikirjoihin uppoaa. Itselläni kurssien paljouden sekä epäilemättä pääaineeni kirjapainotteisen luonteenkin vuoksi käytin opuksiin tuhansia markkoja. Kirjojen takaisin myynti onnistuu kohtuullisen helposti lukukauden lopulla ja rahaa saa takaisin kolmasosasta puoleen alkuperäisestä hinnasta. Itse säilytin kirjat ja lähetin vuoden lopulla jättilaatikollisen (joka muuten ei ole ihan halpaa sekään, vaikka hitainta mahdollista kuljetusmuotoa käyttäisi) kotiin. Luennoillani opiskelijoita oli n. 15-40. Ei siis lainkaan jättiluentoja, vaan suomalaisen opiskelijan näkökulmasta suorastaan pienryhmäopiskelua. Mikä parasta, kommunikointi todella toimii molempiin suuntiin ja interaktiivinen ilmapiiri kannustaa avaamaan suunsa. Työmäärä on täysin itsestä kiinni: huippuarvosanoihin tarvitaan peruskursseissa hyvin vähän, mutta edistyneemmällä tasolla ja etenkin Graduate-kursseilla miltei kohtuuton määrä töitä.

 

Yliopiston terveydenhoitoon oli, sen ainoan kerran kun sitä tarvitsin, helppo ja nopea päästä. Wilmingtonin KV-yksiköllä on oma vaihtariklubinsa, johon kuuluu myös jenkkiopiskelijoita. Kerho kokoontuu ajoittain ja järjestää kohtuullisesti hauskoja tempauksia, viikonloppu- ja iltatapahtumia, illallisia ja loma-aikoina edullisia reissuja. Suosittelen lämpimästi liittymistä! UNCW:lla on mielestäni suomalaisen yliopisto-opiskelijan näkökulmasta varsin kattava valikoima kaiken maailman kerhoja, joissa voi urheilla, näytellä, puhua politiikasta jne. Varma tapa löytää oman henkisiä ihmisiä! Töitäkin voi saada jos on aktiivisena. Itse tein kahta työtä kuntosalilla, ohjasin jumppaa ja valvoin salilla. Ansiot eivät päätä huimaa, mutta toisaalta työntekokin on helppoa ja tuo edes hieman helpotusta rahatilanteeseen.

 

Kaupunkina Wilmington on noin Oulun kokoinen. Yöelämä on vähintäänkin yhtä vilkasta kuin täällä, mutta mikään kulttuuripääkaupunki paikka ei ole. Elokuvien ja mm. Dawson´s Creek-telkkarisarjan kuvauspaikkana alueella on jonkin verran turismia (julkkiksiakin vilahtelee tuon tuosta), joka näkyy lähinnä valtavana ravintolavalikoimana sekä hotellien ja motellien runsautena. Rantasijainnin ansiosta huhti-syyskuu on otollista aikaa biitsielämälle, joka sisältää wilmingtonilaisittain paitsi auringonottoa myös hengailua ranta-alueiden pubeissa ja baareissa. Osittain ilmaston, osittain yleisen ilmapiirin vuoksi UNCW:n opiskelijat pitävät todella hyvää huolta itsestään. Suurelle osalle pukeutuminen on kaikessa vähäisyydessään tarkoin harkittua (vaikkakin rentoa biitsityyliä), hiukset ovat sekä tytöillä että pojilla tiptop, hampaat valkaistaan säännöllisesti , kynsiä hoidatetaan jne. Ensimmäinen kerta yliopiston loistavalla kuntosalilla/urheiluhallilla saa huokailemaan hämmästyksestä. Olo on kuin olisi tipahtanut keskelle jotain nuorisosaippuaoopperaa. Oma asia on tietysti kuinka paljon tästä kaikesta piittaa: omana Maija Meikäläisenäänkin kun pärjää vallan mainiosti.

 

Hintataso on hyvin pitkälle sama kuin Suomessa. Ruoassa, vaatteissa ja esim. kampaamotyyppisissä palveluissa on valtava hintahaitari: laatu maksaa saman kuin Suomessa, mutta halvemmallakin voi saada. Matkustaminen onnistuu parhaiten joko kimpassa vuokraamalla auto, bussilla (Greyhoundista pelotellaan, mutta mielestäni se oli aivan kelvollinen matkustusmuoto, kunhan ei naisena matkusta yöaikaan yksin) tai lentämällä. Varsinkin jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla voi säästää hirmuisesti jos jaksaa hakea Internetistä tarjouslentoja. Nykkiin voi päästä (m-p) reilulla sadalla eurolla jos on nopeana. Itse ajoitin matkusteluni kotimatkojeni yhteyteen. Joululomalla viivyimme suomalaisen vaihtarikaverini kanssa New Yorkissa muutaman yön, kun se oli ikään kuin reitin varrella Suomeen. Samoin keväällä kotiin palatessani vietin upeat kaksi viikkoa Floridassa, josta olin löytänyt edulliset lennot Nykkiin ja sieltä jälleen Suomeen. Minulla oli kattava matkavakuutus sekä itselleni että tavaroilleni koko vuodeksi ja miltei jouduin siihen turvautumaankin, kun matkatavarani eksyivät väärään osoitteeseen kevään kotimatkalla.

 

Suurin katumuksen aihe vaihtovuodelta on, etten kaverini kanssa ostanut halpaa autoa. Wilmingtonin julkinen liikenne on kamalan huono ja välimatkat pitkiä. Esimerkiksi rannoille ei pääse bussilla lainkaan, joten vaihtari on täysin taksien ja kaverien kyytien varassa. Koko vuodeksi vaihtoon lähteville suosittelen lämpimästi kimppa-auton ostoa, jos vain rahatilanne sen sallii. Lähtiessä sen saa kyllä myytyä ja sijoituksestaan saa ison osan takaisin. Auto tuo vapauden, joka helpottaa vapaa-ajan viettoa todella paljon. Lisäksi se maksaa itsensä nopeasti takaisin, vuokra-autoihin ja takseihin kun saa uppoamaan nopeasti hirvittävästi rahaa.

 

Yhteenvetona voisin sanoa, että vuosi oli kerta kaikkiaan loistava kokemus. Kallis, erilainen kuin odotin, ajoittain vaikea ja raskas, mutta silti kirkkaasti tekemisen ja kokemisen arvoinen reissu. Vaikka harva lähteekään Jenkkeihin varsinaisesti kieltä oppimaan, niin on kyllä hienoa todeta ettei englannin käyttäminen tuota enää minkäänlaista ongelmaa, ei suullisesti eikä kirjoitettaessa. Palasin Suomeen kaksi kuukautta sitten ja olen yhä palautumassa viime vuodesta. Ikävä ystäviä ja yleensä koko paikkaa on yllättävän kova, vaan aikaisemmasta vaihtokokemuksestani onneksi tiedän kaipuun helpottavan aikanaan. Kun ihmiset ovat niin ystävällisiä ja positiivisia kuin Pohjois-Carolinassa, on vaikeaa olla vertaamatta ja toteamatta kotimaan hieman kalpenevan rinnalla. Silti on hienoa olla kotona ja tietää, että ympäri maailmaa on nyt ihmisiä, joiden luona tahtoo käydä ja joihin pitää yhteyttä!

 

• International Coordinators

• Lomakkeet - Forms
• Oppaat - Guides
• Esitykset - Presentations

• Staff
• Where to find us?

international.office (at) oulu.fi

International Services
PO BOX 8000
90014 University of Oulu
Finland

tel. +358 294 48 4045
fax +358-8-553 4041

Internal address:
8 KOPA (Administration)
Student 2 (Student Center)