Toimipisteet

Oulussa ei ennen yliopiston perustamista ollut varsinaista tieteellistä kirjastoa. Vuodesta 1953 toimineen väliaikaisen opettajakorkeakoulun kirjastoa kehitettiin 1950-luvun lopulla palvelemaan tulevan yliopiston tarpeita.

Yliopiston kirjaston toiminta alkoi 1.9.1959. Myös tiedekuntien laitoksille syntyi erillisiä kirjastoyksiköitä, kun tiedekunnat saivat yliopistolta käyttöönsä määrärahaa omien alojensa kirjallisuuden hankintaan.

Opettajakorkeakoulun kirjastosta muotoutui yliopiston pääkirjasto, joka toimi vuodesta 1964 Kasarmintiellä nykyisissä Oulun taidemuseon tiloissa. Vuonna 1987 pääkirjasto muutti Linnanmaan
kampusalueelle.

Yliopiston toiminnan keskityttyä muutamille kampusalueille myös kirjastoja yhdistettiin suuremmiksi yksiköiksi. Ensimmäinen niistä oli humanistisen tiedekunnan ja kasvatustieteiden tiedekunnan kirjastojen kokoaminen vuonna 1993 Snellmanian kirjastoksi Linnanmaan kampusalueelle kyseisten tiedekuntien saadessa sieltä uudet tilat.

Vuonna 2003–2007 yhdistettiin arkkitehtuurin osaston kirjastoa lukuun ottamatta kaikki teknillisiä ja luonnontieteellisiä tieteenaloja palvelevat kirjastoyksiköt yhdeksi kirjastoksi nimeltään Tiedekirjasto Tellus. Vuonna 2009 liitettiin humanistisiin ja kasvatustieteisiin erikoistunut Snellmanian kirjasto Pääkirjastoon, jonka vastuulla olivat taloustieteet, kurssikirjasto ja vapaakappaleet. Uusi kirjasto nimettiin Tiedekirjasto Pegasukseksi. 1960-luvulla kirjastoyksiköitä oli noin 60, vuonna 1988 niitä oli 23 ja vuonna 2010 viisi (Pegasus, Tellus, Lääketieteen kirjasto, Kajaanin yliopistokeskuksen kirjasto ja arkkitehtuurin osaston kirjasto).

Vuonna 2013 loppui Kajaanin yliopistokeskuksen kirjaston toiminta ja yliopistokeskuksen kirjastopalvelut tarjotaan Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjastossa.

Hallinto

Aikaisemmin laitoskirjastot ja niiden henkilökunta olivat osa laitoksia. Kirjaston johtosäännöt (ensimmäinen vuonna 1966) ovat vähitellen kiinteyttäneet kirjaston hallinnollisesti yhtenäiseksi organisatoriseksi kokonaisuudeksi. Vuonna 1986 hyväksytyn Oulun yliopiston kirjaston johtosäännön mukaan kaikki yliopiston kirjastoyksiköt muodostavat yhdessä yliopiston kirjaston ja kaikki yliopistolle hankittu kirjallisuus kuuluu kirjaston kokoelmaan.

Vuoden 2010 yliopiston johtosäännön mukaan kirjasto on erillislaitos, jonka perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää yliopiston hallitus. Erillisen laitoksen hallintoa hoitavat johtokunta ja johtaja.

Johtokunnan sijaan laitokselle voidaan valita myös ohjausryhmä. Kirjastossa toimii ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana 2014 päättyvällä toimintakaudella on koulutusrehtori Olli Silvén.

Kirjaston johtokunnan ja sen edeltäjien puheenjohtajina ovat toimineet professori Pekka Vuoria (1966-70), professori Lemmitty Salmensaari (1970-72), apulaisprofessori Matti Pääkkönen (1972-1994), professori Heikki Ruskoaho (1994-97), vararehtori Jorma Hirvonen (1997), professori Irma Sorvali (1998-2001), professori Liisi Huhtala (2002-2006) ja professori Marja-Leena Huotari (2007-2009).

Kirjaston ensimmäisenä johtajana toimi FM Rae Murhu (kirjastonhoitaja 1959-1974, ylikirjastonhoitaja 1974-79). Vt. ylikirjastonhoitajana oli 1979-83 YM Irene Kujala. Vuosina 1983-1999 oli ylikirjastonhoitajan viran haltijana FL Vesa Kautto. Kauton ollessa virkavapaana 1988-1998 tehtävää hoiti FL Päivi Kytömäki, joka myös valittiin ylikirjastonhoitajan virkaan 1.8.1999.

Henkilökunta

Kirjaston aloittaessa toimintansa erillisenä yksikkönä henkilökuntaa oli vähän. Vuonna 1960 kirjastolla oli yksi kirjastonhoitaja ja neljä kirjastoapulaista. Vuonna 1970 henkilökuntaa oli 21 ja vuonna 1980 62. Yliopiston toiminnan laajetessa rekrytoitiin lisää henkilökuntaa ja enimmillään kirjaston virkojen määrä oli 105.

Kirjaston henkilökunnan määrä lähti laskuun 2000-luvulla, jolloin kirjaston rakennetta alettiin tiivistää ja yksiköiden määrää vähennettiin. Erityisesti kausijulkaisujen kohdalla nopeasti edennyt julkaisutoiminnan muutos painetusta elektroniseksi vaikutti voimakkaasti osaltaan kirjaston rakennemuutokseen. Verkossa käytettävän aineiston ansiosta kirjaston etäisyys tutkijalle ei ollut enää niin merkityksellinen kuin ennen.

Vuonna 2011 kirjastohenkilökuntaan kuului 83 henkilöä.

Kokoelmat

Kirjaston kokoelmat ovat kasvaneet ripeästi ostojen, lahjoitusten ja vapaakappaleiden muodossa. Oulun yliopiston kirjasto sai osittaisen vapaakappaleoikeuden Suomessa painettuun kirjallisuuteen vuoden 1961 alusta ja täydellisen oikeuden vuoden 1981 alusta. Kirjasto saa myös Euroopan Unionin viralliset julkaisut.

Yliopiston aloittaessa toimintansa opettajakorkeakoulun kirjaston kokoelmissa oli noin 6000 luetteloitua nidettä. Kirjallisuuspääomaa hankittiin yleisillä keräyksillä. Ensimmäisen laajan keräyksen järjesti 1958-60 Oulun Korkeakouluseuran toimikunta, toisen joukko Helsingissä asuvia entisiä oululaisia 1961-1963.

Vuonna 1970 yliopiston kirjastoyksiköiden kokoelmat sisälsivät noin 344 000 nidettä, vuonna 1980 829 000 ja 1990 1 352 000 nidettä. Vuoden 2009 lopussa monografioiden määrä oli noin 1,2 miljoonaa nidettä. Elektronisia aikakauslehtiä oli asiakkaiden käytössä noin 19 000.

Oulun yliopiston kirjaston kokoelmat heijastavat yliopiston tieteenaloja ja niiden suuntautumista. Jotkut alat ovat edustettuina vain Oulun yliopistossa, ja niiden kirjallisuutta on kerätty mahdollisimman laajasti (esimerkkeinä aate- ja oppihistoria sekä saamen kieli ja saamelaiskulttuuri). Joillakin aloilla on saatu arvokkaita lahjoituksia, esimerkkeinä Oulun Luonnonystäväin yhdistyksen lahjoitus (biologian kirjasto) ja Pentti Eskolan, Aaro Hellaakosken ja Rautaruukin kokoelmat (geotieteiden kirjasto). Erikoiskokoelmista mainittakoon presidentti Urho Kekkosen ja Madetoja-Onervan kokoelmat ja Mirjam Kinoksen vuonna 1999 lahjoittama suuri exlibriskokoelma.

Palvelut

Kirjaston palvelumuodot ovat monipuolistuneet vuosikymmenien aikana. Kaukopalvelua on ollut tarjolla alkuvuosista alkaen, samoin käsikirjastokokoelmia ja lukupaikkoja. Informaatiopalvelu aloitettiin virallisesti vuonna 1969. Oulun yliopiston kirjaston vahvuutena ovat olleet monien eri alojen tutkintoja suorittaneet informaatikot.

Kirjaston tehtävä tiedonhankinnan opetuksessa on keskeinen, sillä käyttäjäkoulutus alkoi jo 1960-luvun lopulla ja verkkoympäristössä sen osuus kirjastotyössä on kasvanut voimakkaasti. Opiskelijoita opetetaan hakemaan ja tunnistamaan luotettavaa tieteellistä tietoa ja käyttämään sitä eettisesti ja juridisesti oikein. Kirjaston opetuksen piirissä onkin nykyisin vuosittain noin 6000 opiskelijaa.

Kirjaston rooli opiskelun tukijana on edelleenkin vahvistunut. Kirjastoja on yleisesti kehitetty 2000-luvulla ns. oppimiskeskusmallin mukaisiksi oppimiskeskuksiksi, joissa on kaikki opiskeluun tarvittavat elementit saatavilla: yhden henkilön tai ryhmän työpiste, mikro, tarvittava kirjallisuus painettuna tai elektronisena ja ohjelmistot, kopiointi- ja tulostusmahdollisuus. Opiskelijat käyttävät tätä opiskelupaikkapalvelua ja tuskin on liioittelua sanoa, että kirjasto on opiskelijan työ- ja olohuone.

Uusi merkittävä tehtävä kirjastolla on ollut vuodesta1996 lähtien yliopiston väitöskirjojen julkaiseminen (yli 100/v). Opinnäytteiden elektroninen julkaiseminen aloitetaan vuonna 2012. Yliopistossa tapahtuvaan julkaisutoimintaan liittyvät palvelut todennäköisesti kasvavat ja laajenevat edelleenkin.

Atk-luettelointi aloitettiin 1981. Ensimmäinen integroitu atk-järjestelmä (VTLS) otettiin käyttöön 1990, samalla syntyi luettelotietokanta OULA ja yhteys valtakunnalliseen LINDA -tietokantaan. VTLS -järjestelmä korvattiin uudella Voyager -kirjastojärjestelmällä kesäkuussa 2001, jolla toimii paitsi kirjaston tietokanta myös lainaus, hankinta, luettelointi ja 2011 lähtien myös kaukopalvelu.

Oulun yliopiston kirjasto on aktiivisesti mukana tieteellisten kirjastojen yhteisissä kansallisissa kehittämishankkeissa: mm. kirjastojärjestelmien hankinta, kaukopalveluohjelmiston hankinta, Nelli –tiedonhakuportaali.

Lähteitä:

Murhu, Rae: Oulun yliopiston kirjasto 1959 - 1984. Oulu 1985.

Salo, Matti: Yliopiston kirjastotoimi. Teoksessa: Salo, Matti & Lackman, Matti: Oulun yliopiston historia 1958-1993. Oulu 1998. S. 561-578.