Oulun yliopisto selvitti: Varhaiskasvatuslain muutoksilla vain osin laatua parantavia vaikutuksia

Vuosina 2015 ja 2016 varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön tehtiin muutoksia, joilla tavoiteltiin yhtäältä merkittäviä sisällöllisiä uudistuksia ja toisaalta kustannussäästöjä. Vastikään julkaistu selvitys antaa viitteitä siitä, että sisällöllisten ja taloudellisten uudistamistarpeiden välisessä ristipaineessa Suomessa on toteutettu sekä varhaiskasvatuksen laatua parantavia että heikentäviä toimenpiteitä.

VakaVai-hankkeen toteutti Oulun yliopisto osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Hankkeen tavoitteena oli selvittää vuosien 2015 ja 2016 varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten kokonaisvaikutuksia. Hankkeessa tehtiin neljään kyselyyn pohjautuva monitahoarviointi, johon osallistui 212 kunnan varhaiskasvatusjohtajaa, 115 yksityisten päiväkotien johtajaa tai aluepäällikköä, 1955 varhaiskasvatuksen työntekijää ja yli 4000 vanhempaa. Selvityksen tuloksia suhteutettiin hankkeessa tehtyyn varhaiskasvatuksen laadun teoreettiseen jäsennykseen.

Vuonna 2015 laki lasten päivähoidosta muuttui nimeltään varhaiskasvatuslaiksi. Lain lähtökohdaksi tuli lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Lakiin sisältyivät pedagogiikkaa korostava varhaiskasvatuksen määritelmä ja uudistetut tavoitteet sekä varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön, varhaiskasvatussuunnitelmatyöhön, kehittämiseen ja arviointiin liittyviä säännöksiä.

Työntekijät ja vanhemmat kritisoivat muutoksia

VakaVai-selvityksen mukaan suurin osa varhaiskasvatuksen johtajista ja työntekijöistä arvioi lainsäädännön muutosten selkiyttäneen varhaiskasvatuksen pedagogista tehtävää sekä lisänneen toiminnan suunnitelmallisuutta ja monipuolisuutta.

Vahvistunut pedagogiikka oli näkynyt jossain määrin myös vanhemmille saakka. Vanhempien keskuudessa oli kuitenkin paljon epätietoisuutta lainsäädännön muutoksista ja myös oman lapsen varhaiskasvatukseen liittyvistä kysymyksistä. Selvityksen tulokset haastavat varhaiskasvatuksen toimijoita kehittämään muun muassa lasten ja vanhempien osallisuutta, lapsen edun huomioimista, arvioinnin käytäntöjä sekä tiedonkulkua varhaiskasvatuksessa.

Erityisesti työntekijät ja lasten vanhemmat arvioivat kriittisesti vuoden 2016 lainsäädännön muutoksia, joissa lapsen subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta rajattiin ja aikuisten ja lasten välistä suhdelukua nostettiin yli 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä.

Manner-Suomen kunnat ovat käyttäneet kunnalliseen itsehallintoon perustuvaa oikeuttaan ja tehneet keskenään erilaisia ratkaisuja varhaiskasvatusoikeuden ja suhdeluvun suhteen. Osa kunnista on pitänyt subjektiivisen oikeuden ja suhdeluvun ennallaan. Noin kaksi kolmasosaa kunnista on rajannut subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta ja noin puolet kunnista on nostanut suhdelukua lain mahdollistamalla tavalla.

Näissä kunnissa toimivat työntekijät arvioivat mahdollisuuksiensa lasten yksilölliseen huomioimiseen vähentyneen. Työntekijät kuvasivat myös levottomuuden, melun, tilojen ahtauden ja vaaratilanteiden lisääntyneen päiväkodeissa. Vanhemmat kritisoivat muutosten heikentäneen lasten ja perheiden tasavertaisuutta ja lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä. 

Päiväkotiryhmien muodostamisen sääntelyä tulee uudistaa

Varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön tehtiin peräkkäisinä vuosina kaksi päiväkotien lapsiryhmiin liittyvää muutosta. Vuonna 2015 säädettiin päiväkoteihin enimmäisryhmäkoko, vuoden 2016 suhdeluvun muutos taas merkitsi käytännössä mahdollisuutta kasvattaa ryhmäkokoja. Jo ennen näitä muutoksia lainsäädäntöön sisältyi mahdollisuus poiketa suhdeluvusta tilapäisesti ja lyhytaikaisesti.

Selvityksen mukaan päiväkotiryhmät ovat kokoonpanoltaan moninaisia, ryhmissä esiintyy lasten vaihtuvuutta ja lasten määrä ryhmissä on kasvanut osassa kuntia. Sääntelyssä on myös liikaa tulkinnanvaraisuutta erityisesti poikkeamasäännösten osalta. Lasten sosiaalisten suhteiden määrä on noussut suurissa ja vaihtuvissa ryhmissä kohtuuttomaksi.

Työntekijöiden arvioiden mukaan tilanteesta kärsivät eniten nuorimmat, erityistä tukea tarvitsevat ja suomen kielen oppimiseen tukea tarvitsevat lapset. Henkilöstön keskuudessa on myös kuormittuneisuutta ja työssäjaksamisen ongelmia. Tutkijat peräänkuuluttavat kiireellisiä toimenpiteitä päiväkotiryhmien muodostamiseen liittyvän sääntelyn uudistamiseksi.

Hankkeen johtajana Oulun yliopistossa toimi yliopistonlehtori, dosentti Anna-Maija Puroila. Hankkeen tukena toimi eri tahojen edustajista koostuva asiantuntijaryhmä. Hankkeen ohjausryhmää johdettiin opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Raportti on luettavissa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan sivuilta http://tietokayttoon.fi/julkaisut

 

Viimeksi päivitetty: 18.12.2017