Etusivulle

In English

Opiskelijoille

Opiskelemaan yliopistoon

Tiedekunnat ja laitokset
Kirjasto

Haku

> Etusivu
> Tapahtumakalenteri
>>>Tapahtumia muualla
> Tapahtunutta
> Taideteokset
> Museotoiminta
> Toimikunnan tarkoitus
> Toimikunnan jäsenet
> Linkit
> Yhteystiedot

Palaute ja tiedustelut
kulttuuri(at) oulu.fi

Taiteen keskustoimikunnan yhteydessä toimivan, opetusministeriön aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan asettaman Valtion taideteostoimikunnan tehtävänä on hankkia taidetta valtion julkisiin rakennuksiin. Toiminta on tuottanut valtion taidekokoelman, jossa on jo yhteensä vajaa 13 000 teosta. Myös Oulun yliopisto on saanut näistä osansa.

Torstaina 4. helmikuuta 2010 yliopistomme sai jälleen ottaa vastaan uusia teoksia, joista kolme maalausta ripustettiin saman tien. Loput saadaan paikoilleen kevään kuluessa.

Ensimmäinen ripustettava työ oli Markku Keräsen Seinämaalaus (Kirje) vuodelta 1977. Maalaus on alkujaan kutsukilpailun jälkeen syntynyt tilaustyö Kristiinankaupungin postitaloon. Kolme vuotta sitten kyseisen rakennuksen käyttö kuitenkin muuttui ja maalaus palautui taideteostoimikunnalle. Uusi "koti" löytyi Linnanmaan keskusaulasta ja tuo jo niin nostalginen 1970-luku on nyt koettavissa yliopistomme "pääaukiolla" sekä arkkitehtuurin että kuvataiteen kautta.

Symmetrisen pääaulan vastakkaiselle puolelle - tasapainottamaan kokonaisuutta - ripustettiin Kristina Isakssonin Regressiomaalaus vuodelta 1988. Teos on hankittu valtion taidekokoelmaan vuonna 1989 ja on ennen Linnanmaata ehtinyt olla jo myös Helsingin yliopiston tiloissa. Puhuttelevalla ekspressiivisyydellään maalauksella on voimaa pitää puoliaan keskusaulan hyvin vaativassa visuaalisessa ympäristössä.

Komantena teoksena ripustettiin Seppo Kärkkäisen Maalaus vuodelta 1973. Työ on kuulunut valtion taidekokoelmiin jo vuodesta 1974. Maalaus on aiemmin riippunut Loimaan käräjäoikeuden istuntosalin seinällä. Monet mielenkiintoiset tarinat kuulleena se voi paikaltaan nyt mukavasti ottaa osaa vastakkaisen seinän vilkkaaseen keskusteluun, jota Matti Kujasalon Vuoropuhelu on käynyt jo yli 30 vuotta.

Tyylipuhtaana 1970-luvun työnä Kärkkäisen teos täydentää hienosti ympäristöään, joka on yksi viehättävimmistä Linnanmaan ns. vanhan puolen tiloista. Yläkäytävään kohoavat raput yhdessä etelään avautuvien yläikkunoiden kanssa antavat näköalapaikan Linnamaan strukturalistiseen arkkitehtuuriin sekä ikkunoiden ulko- että sisäpuolella.

Tilassa olevat maalaukset ovat hyvin harmoniset ympäristönsä kanssa. Puhtaat värit ja muodot kertovat samoista ideoista, joiden varassa on syntynyt myös ympärillä oleva arkkitehtuuri. Rakenne, sen selkeys ja kaikkinainen rationaalisuus ovat olennainen punainen lanka molemmissa.

RIPUSTUS JATKUI 16. MAALISKUUTA

Vuorossa olivat teokset, jotka tulivat lääketieteellisen tiedekunnan tiloihin Kontinkankaalle. Ensin ripustettiin Lillukka Enkolan Kamppailu I vuodelta 2006. Se tuli tilaan, joka yhdistää uuden päärakennuksen vanhemman osan rakennuksiin. Maalaus on "kuopus" hienon tilakokonaisuuden muiden taideteosten joukossa ja vain hieman nuorempi, mitä itse päärakennus, joka valmistui vuonna 2003.

Lääketietteellisen tiedekunnan päärakennuksen sisääntuloaulassa kannattaa kulkijan hetkeksi pysähtyä. Korkean valoisan tilan arkkitehtuuri on vaikuttava ja paikalta löytyy myös lukuisia taideteoksia. Vähättelemättä muita voi kokonaisuudesta mainita esimerkiksi Jari Juvosen Haavan vuodelta 2001, Tapio Junnon Huutoja vuodelta 1973 ja Paul Osipowin viiden grafiikkavedoksen kokonaisuuden Katharinen III, IV, V, VI ja VIII vuosilta 1989-1991. Paikka tarjoaa näin kahvikupin äärellä myös mainion tilaisuuden henkiselle virkistykselle.

Vanhan puolen aula sai puolestaan Päivikki Kallion kolmesta kuvasta muodostuvan kokonaisuuden Sarjasta Jälkikuva, (2,4 ja 5). Teokset ovat viime vuodelta (2009).

Aulassa kannattaa jälleen pysähtyä nauttimaan myös arkkitehtuurista; hienosta, valoisasta ja mieltä rauhoittavasta tilasta.

Kulkijan sananmukaisesti pydähdyttävä on puolestaan Paavo Tolosen neljän maalauksen kokonaisuus Sairaskertomus vuodelta 1991 (Omakuva, Hallusinaatio, Tuska, Marttyyri), joka myös löytyy aulasta. Tolonen lahjoitti maalaukset yliopistolle sijoitettavaksi nimenomaan lääketieteellisen tiedekunnan tiloihin, jossa opiskelijat pääsevät näin näkemään taiteilijan tuntoja kamppailustaan vaikean sairauden kanssa 1990-luvun alussa.

RIPUSTUS JATKUI 19. TOUKOKUUTA

Lopulta saimme ripustuksen päätökseen. Ensin oli vuorossa Tellus, jonne ripustettiin Sirpa Päivisen viiden valokuvan kokonaisuus Kihniö-Korvenkylä-Muurola-Savikylä-Somero. Valokuvat ovat viime vuodelta (2009) ja kuuluvat sarjaan Loppuun myyty.

Kuvissa kohtaamme suomalaisen maaseudun, joka on vielä omakohtaisesti koettua monille meistä. Kaikki tuo on kuitenkin hyvää vauhtia täysin katoamassa ja monelle nuorelle jo tuiki tuntematonta. Eilispäivän ahkeroinnin tulokset elävät pian enää muistoissa, kuvissa ja kirjoissa. Päivisen valokuviin sopivaa luettavaa on onneksi mukavan lähellä.

Seuraavaksi poikkesimme luonnontieteellisen tiedekunnan toimistoon, jonne jätimme kaksi Erkki Heikkilän seesteistä kaupunkinäkymää, joiden äärellä mieli rauhoittuu. Molemmat litografiat ovat vuodelta 1991.

Vuoroon tuli pääkirjasto, johon lopulta ripustettiin kuusi teosta antamaan kävijälle hengenravintoa myös visuaalisessa muodossa. Pääaula sai Lars-Gunnar Nordströmin kolmen nimettömän serigrafian kokonaisuuden. Kaikki kolme työtä ovat vuodelta 1990.

Kuvien rakenne, puhtaat värit ja muodot palautuvat edelleen samoihin ajatuksiin ja ideoihin, jotka ovat myös Linnanmaan vanhan puolen arkkitehtuurille niin ominaisia. Inhimillinen unelma hallita, jäsentää ja järjestää puhtaan rationaalisesti elämää ja todellisuutta saa oivallisen ilmauksensa tällaisissa teoksissa. Toisaalta niistä voi nauttia välittömänä esteettisenä kokemuksena ilman vähäisintäkään ajatusta

Pääkirjasto sai myös Sanni Sepon teoksen Manalanjoki. Teos on vuodelta 1995 ja tekniikaltaan valokuva / polymeerigravyyri. Samoin kirjaston tiloihin ripustettiin vielä kaksi Veikko Vionojan litografiaa. Sisäkuva on vuodelta 1988 ja Kesäikkuna vuodelta 1990.

.Vionojan teoksissa kuvattu todellisuus on hyvin voimakkaana läsnä. Sisäkuvan äärellä on helppo ajatuksissaan astua kuvaan sisään, käydä ovesta ja lähteä katsomaan, onko ketään kotona. Kesäikkunan äärellä voi melkein tuntea kauniin kesäpäivän lämmön ja kuulla kärpäsen surinan korvissaan. Löytämisen iloa!

Viimeinen teos, Pirkko Rantatorikan piirustus (tussi) kankaalle Reitityksiä vuodelta 2007 löysi paikkansa ravintola Julinian aulatiloista.Toiseen kerrokseen nousevat raput antavat oivallisen katselupaikan varsin suurelle teokselle, jonka viesti voisi olla vaikka: Tulevaisuus on hyönteisten. Pommikonelaivueen tavoin kaupungin ylle lipuva perhosten parvi havahduttaa pohtimaan sekä henkisen että aineellisen kultturimme perustuksia.

Pääkirjaston ja Julinian väliselle alueella kulkijan kannattaa taiteen nimissä todella hetkeksi pysähtyä ja käydä lopulta molemmissa kerroksissa. Ravintolan seutuvilta lähtien ja kulkien pääkirjaston sivu humanistisen tiedekunnan puolelle sekä palaten toisen kerroksen käytävää takaisin voi katsella ulkona olevaa Kirjatoria kuin tarjottimella. Hienon arkkitehtoonisen tilan kruunaa Matti Peltokankaan kaksiosainen teos Yhtyvät säteet vuodelta 1992.

Käytävien seiniltä löytyy myös runsaasti kuvataidetta. Ala-aulan väriläikkiä ovat Irmeli Mäkilän maalaus Absurdi luonnontieto vuodelta 2004 ja Matti Peltokankaan Mur mur vuodelta 1987. Lasten suhde Peltokankaan työhön antaa havainnollisen esimerkin kuin suhtautua taiteeseen. Välittömästi! Käsiksi vain ja ilman isompia ihmettelyjä, ennakkoluuloja ja ajatuksia. Turha kysyä mitä se esittää.

Ala-aulasta löysi viimein paikkansa myös valtion kokoelmiin kuuluva videotaideteos. Se sijoitettiin alkujaan pääkirjaston tiloihin, mutta muutosten jälkeen se päätyi nykyiselle paikalleen. Videoita on yhteensä seitsemän ja lisää on luvassa. Valitettavasti jokin aika sitten kokonaisuuden vanha televisio tuli tiensä päähän, joten juuri tällä hetkellä (20.5.) videoita ei voi katsella.

Vaan kun laitteet saadaan taas kuntoon, niin pysähtykääpä katsomaan. Esimerkiksi Raakkel Kuukan Rumpali vuodelta 2003, kesto hieman yli kolme minuuttia, kuvaa inhimillistä innostusta pysähdyttävällä tavalla. Tulee suunnaton kaipuu päästä kokemaan jotain samaa.

Jorma Mikola

Kulttuuritoimikunnan puheenjohtaja