Maantieteen opiskelu ja maantiede oppiaineena

Maantiede: laajasti luonnosta luoviin ihmisyhteisöihin

Maantiede on laaja tieteenala. Sen kohteena ovat luonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan piirteet, joita tarkastellaan alueellisista ja tilallisista näkökulmista. Maantiede jakautuu Oulussa oppisisältöjensä osalta luonnon-, kulttuuri- ja matkailumaantieteeseen, aluekehitykseen ja aluepolitiikkaan sekä geoinformatiikkaan.

Luonnonmaantiede tarkastelee luonnonjärjestelmiä sekä luonnon ja ihmisen välistä alueellista vuorovaikutusta, johon liittyy keskeisesti ympäristö- ja globaalimuutostutkimus. Spatiaalinen analytiikka ja mallinnus ovat luonnonmaantieteen keskeisiä kehitysalueita.

Kulttuurimaantiede tarkastelee yhtäältä väestön, asutuksen, talouselämän, politiikan ja ihmisyhteisöjen alueellisia piirteitä, toisaalta alueellisten järjestelmien, paikkojen ja maisemien merkitystä yhteisöille ja yksilöille.

Matkailumaantieteen kohteena ovat matkailun ja virkistyksen alueelliset järjestelmät ja vaikutukset sekä matkailu- ja vapaa-ajanympäristön kehittämisen ja suunnittelun erityiskysymykset.

Geoinformatiikka keskittyy kartografiaan, paikkatietojärjestelmien, paikannuksen ja mobiilien palveluiden perus- ja soveltavaan tutkimukseen.

Aluekehityksen ja aluepolitiikan opetuksessa ja tutkimuksessa tarkastellaan yhteiskunnallisten prosessien alueellista ja tilallista ulottuvuutta teoreettisesta ja soveltavasta näkökulmasta. Eri aluetasoja koskevan tarkastelun kohteena ovat muun muassa erilaiset aluekehitysmekanismit, aluepoliittiset nykyprosessit ja yhteiskuntapolitiikan tilalliset ja alueelliset konfliktit.

Lisätietoja näistä erikoistumisaloista: Klik

Lisäksi maantieteessä erotetaan omaksi tutkimuskohteekseen aluemaantiede. Sen pääpaino on ilmiöiden alueellisten piirteiden tarkastelussa ja aluejärjestelmän muutoksen teoreettisessa hahmottamisessa ja empiirisessä tulkinnassa. Erityistä huomiota kiinnitetään eri aluetasoilla – paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja globaalisti – tapahtuviin prosesseihin.

Maantieteen tutkimuskohteena ovat luonnon ja yhteiskunnan alueelliset järjestelmät. Maantieteellä on välittävä asema luonnontieteiden sekä yhteiskunta- ja humanististen tieteiden välillä. Tutkimuskohteidensa laaja-alaisuuden vuoksi maantieteilijät tukeutuvat luonnon-, kulttuuri- ja yhteiskuntatieteelliseen teoria- ja menetelmäperustaan.

Maantieteen opinnot Oulun yliopistossa

Maantieteen koulutusohjelman opiskelijat suorittavat ensin kolmivuotisen alemman korkeakoulututkinnon, jolloin valmistutaan luonnontieteiden kandidaatiksi (LuK). Opintojen pääaine on maantiede.

LuK-tutkinto antaa opiskelijalle perustiedot tieteellisestä ja maantieteellisestä ajattelutavasta, perehdyttää opiskelijan maantieteen keskeiseen käsitteistöön, teoreettiseen ja metodologiseen sisältöön, antaa perusvalmiudet ja -taidot alueellisen tiedon tutkimukseen eli aineiston keräämiseen, käsittelyyn, esittämiseen ja soveltamiseen sekä valmentaa erilaisten kommunikaatiomuotojen ja -välineiden käyttöön.

LuK-opintoja seuraa FM-opinnot. Kaksivuotisissa maisteriopinnoissa, joiden jälkeen valmistutaan filosofian maisteriksi (FM), opiskelija syventää ja laajentaa pääaineen teoreettis-metodologisia tietoja sekä määrällisten, laadullisten ja geoinformatiikan menetelmien osaamista. Myös FM-opintojen pääaine on maantiede.

Maisteriopinnot kehittävät opiskelijaa itsenäiseen maantieteelliseen työskentelyyn ja tutkimuksen tekemiseen sekä antavat opiskelijalle vahvan ja syvällisen asiantuntijuuden ja osaamisen alan vaativiin tehtäviin Suomessa ja kansainvälisesti.

Maisteriopintojen myötä opiskelijat valmistuvat asiantuntijoiksi aloille, joilla tarvitaan maantieteellistä erityisosaamista tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen osalta. Maantieteilijöitä on aluesuunnittelijan ja aluekehittäjän työssä, julkisen tai yksityisen sektorin hallinto- ja johtotehtävissä eri alueellisilla tasoilla, matkailun ja paikkatietojärjestelmien asiantuntijana, aineenopettajana sekä monissa muissa työtehtävissä.

Viimeksi päivitetty: 18.4.2017