Eräitä maaperän ominaisuksia verrattuna metsän viljavuuteen:
Kuva yllä: Podsolimaannoksen humuskerros on sitä happamampi, mitä karummasta metsätyypistä on kysymys.
Syvemmissä kerroksissa maa on vähemmän hapan.
Maaperän (nesteiden), veden yms. pH = vetyioniväkevyyden negatiivinen logaritmi, joka ilmaisee happamuutta. Happamat liuokset ovat pH-alueella 0 - 7, emäksiset 7 - 14, joten pH 7 on neutraali. Kuten mm. ylläoleva kuva kertoo, on kangashumusen pH 3.5-4.5, lehtojen humuksen noin 4.5-5.5.
Sadevesi on happamoitunut ilman saasteiden vuoksi. Siksi myös maaperä pyrkii entisestään happamoitumaan.
Luonnostaankin maaperämme on happamoitunut jääkauden jälkeisenä aikana hitaan huuhtoutumisen vuoksi.
Kts. myös: maannostyypit!
Ylläoleva taulukko kertoo, kuinka ravinteiden määrä keskimäärin lisääntyy karuista jäkälätyypin metsistä (CT) viljaviin ketunleipämustikkatyypin (OMT) metsiin siirryttäessä. Pohjois-Suomessa on ravinteita yleensä vähemmän kuin etelän metsissä - varsinkin käyttökelpoista typeä. Kts. myös typen kierto!
Suoturpeen ja metsämaan välillä on ravintiden määrässä ja saatavuudessa tiettyjä eroja.
Monet maaperän ominaisuudet vaikuttavat metsän viljavuuteen/metsätyyppiin,
Tyypen määrääkin vaihtelee, eikä sen perusteella ole helppo määrittää metsätyyppiä - ei ainakaan
yhtä hyvin kuin kasvilajiston perusteella. Lisää: metsätyypit!