Lumen syvyys on yleensä suurin Kilpisjärvellä, Koillismaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

Sateen määrä vähenee meillä - kuten yleensä pohjoisilla alueilla - etelästä pohjoiseen siirryttäessä. Vuoden sademäärä on Etelä-Suomessa 650-700 mm, Lapissa n. 500 mm. Suomen koko vuoden sademäärästä sataa talvella noin puolet (osa vetenä).

Napa-alueilla sataa yleensä hyvin vähän, alle 200 mm. Tundralla on lunta vain noin 40 - 50 cm, mutta se on tuulien vuoksi hyvin epätasaisesti jakautunut.

Pienehköstä sateenmäärästä johtuen jää lumipeite meillä verraten ohueksi moniin runsassateiimpiin alueisiin verrattuna.

Lumipeite on meillä vahvimmillaan maaliskuussa (Lapissa kuitenkin huhtikuun alussa).

Lounais-Suomessa ja Pohjanlahden rannikolla on lunta normaalisti vähän.

Tämä johtuu siitä, että lännestä tulevat matalanpaineet ovat aika kuivia (sataneet jo Norjan rannikolla). Vasta kun maasto nostaa pilvet korkeammalle (erityisesti Itä-Suomen vaara-alueella), ne jäähtyvät, ja vesi tiivistyy lumi- tai vesisateeksi.

Vähälumisuus saattaa kylminä talvina aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Mm. maa routaantuu syvältä, monet lumisuojaa kaipaavat kasvit ja eläimetkin saattavat kuolla tällaisina talvina.