Tällä ruudulla on lisätietoja. Käytä back-painiketta palataksesi edelliselle ruudulle!

Primula 'sibirica' -ryhmän lajit

Tähän lajiryhmään on katsottu kuuluvan joukko kasveja, jotka kasvavat sekä Vienanmeren ja/tai Jäämeren rannikoilla että myös Perämeren/Pohjanlahden rannikolla, mutta puuttuvat lähes kokonaan mainittujen alueiden väliltä (ei selvää yhteyttä edes Itämeren eteläosien - Atlantin valtameren - Jäämeren rannikoiden välillä). Ryhmän nimilaji on ruijanesikko (Primula sibirica ssp. finmarchica var. jokelae). Tämä laji o viime aikoinselvästi taantunut laiduntamisen loppumisen ja rantojen ruovikoitumisen johdosta,

Tällaisia lajeja ovat mm.: tuppivita (Potamogeton vaginatus) (risteytymä P. pectinatus X P. vaginatus: tunnetaan pari sisämaaesiintymää), somersara (Carex glareosa), suolasara (C. halophila), merisara (C. mackenziei), vihnesara (C. paleacea),nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla), suolasänkiö (Odontites litoralis), merivalvatti (Sonchus arvensis var. maritima), rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes) (harvinaisena vain Hailuodon-Siikajoen alueella) ja jäämerentähtimö (Stellaria humifusa) (vain Hailuooto, ehkä nyt hävinnyt sieltäkin).

Yleinen teoria on, että tämän ryhmän lajit ovat jääkauden lopppuvaiheissa siirtyneet Vienanmeren piristä Itämeren piiriin silloin kun näiden merien välillä oli kapea maakannas (tai jopa vesisalmia). Senjälkeen nämä kasvit olisivat vaeltaneet peräytyvän rannikon tuntumassa päätyen lopulta Perämerelle (ja nykyiselle Vienanmerelle).

On kuitenkin vaikea ymmärtää, miten tämäntyyppiset suolaisen merenrannan kasvit olisivat voineet vaeltaa näin pitkää matkaa suolattomalla tai lähes suolattomalla maalla (myös Itämeren suolattomien vaiheiden aikana) semminkin kun monet niistä näyttävät olevan huonoja kilpailijoita muiden kasvilajien kanssa. Esim. rönsysorsimo (Puccinellia phryganodes) ei tee ainakaan Perämeren piirissä edes siemeniä. Miten se on voinut päästä Hailuodon saareen, joka on verraten nuori? Näyttää siltä, että se on tullut - ehkä aivan vasta - muuttolintujen räpylöissä tai mahalaukussa... Monet vesilinnut ja kahlaajat, jotka muuttavat pitkin Perämeren rantoja Jäämerelle ja takaisin, syövät myös ruohoja ja niiden siemeniä. Tämän kirjoittaja on joskus kasvattanut hanhen ulosteista syntyneitä heinäkasveja, joita oli koko joukko, Työ jäi kuitenkin kesken - heinäntaimia ei lajiteltu!

Ruijanesikko (Primula nutans var. jokelae) on jo monin paikoin hävinnyt Perämeren rannoilta,
mutta vielä paikoin näkee näinkin runsasta kukintaa. Tässä on tyypillistä matalaa mutta
monilajista rantaniittyä, jollaista monet rantalinnutkin suosivat.