Venus, kuuluisa ilta- ja aamu'tähtemme', on toinen planeetta auringosta katsottuna. Sitä sanotaan Maan sisarplaneetaksi, koska se on lähes täsmälleen Maapallon kokoinen, ja käy lähempänä Maata kuin mikään muu planeetta.

Venuksen pyöriminen on hyvin hidasta, sen päivä kestää pidempään kuin sen vuosi. Se on eräs harvoista aurinkokunnan kappaleista jotka pyörivät (pohjoisnavalta katsottuna) myötäpäivään akselinsa ympäri - ehkä jokin suuri mullistus on vääntänyt pyörimisakselin ylösalaisin?

[Kuva: Kaksi näkymää Venuksesta. Vasemmalla normaali valokuva: pilvien
differentiaalinen kierto planeetan ympäri näkyy selvästi. Oikealla tutkakuva:
kaasukehän läpäissyt tutkasignaali näyttää pinnan korkeusvaihtelut.]

Venusta peittää paksu rikkihaposta koostuva pilvikerros ja raskas kaasukehä joka aiheuttaa pinnalla noin 90-kertaisen paineen Maapalloon verrattuna. Kaasukehä koostuu lähes täysin hiilidioksidista joka mahdollistaa 'hallitsemattoman kasvihuoneilmiön' - tämä nostaa planeetan lämpötilaa huomattavasti. Venus onkin aurinkokunnan kuumin kappale auringon jälkeen - sen pinnalla vallitsee jokseenkin tasainen 500 asteen lämpötila, kuumempi kuin Merkuriuksessa.

[Kuva: Venuksen vulkanismin aiheuttamia piirteitä pinnalla. Araknoidit (vasemmalla) muodostavat yhden ryhmän kohti pintaa nousevan magman aiheuttamista pintarakenteista. Oikealla pannukakkumaisia tulivuoria (ilmakehän paine estää niitä kasvamasta korkeammiksi).]

Venuksen pinta on kauttaaltaan geologisesti hyvin nuorta, ja epäilläänkin että se on kokonaan uusiutunut vain alle 500 miljoonaa vuotta sitten. Planeetalla onkin todella paljon vulkaanisia ja tektonisia piirteitä, jotka kertovat sisäisestä aktiivisuudesta.

[Kuva: Kuvassa yksi harvoista Venuksen pinnalta löydetyistä meteoriittikraatereista sekä törmäyksen aiheuttama laavavirta. Meteoriittikraaterien harvinaisuus planeetan pinnalla on todiste pinnan suhteellisen nuoresta iästä. Uusiutuminen peittää ja muokkaa aiemmin syntyneitä kraatereita.]

Maasto on suurten laavatasankojen peittämää (85% koko pinnasta). Paikoitellen näkymää vallitsevat vuoret, esimerkiksi Aphrodite Terra-ylänköalueet päiväntasaajalla ulottuvat lähes puoleksi planeetan ympäri.

Venusta on tutkinut 27 avaruusluotainta, joista osa on ollut laskeutujiakin. Pinnalla vallitsevat olosuhteet ovat kuitenkin tuhonneet laitteet muutaman tunnin kuluessa, joten läheinen tutkimus on jäänyt lyhytaikaiseksi. Satelliititkaan eivät saa Venuksesta perinteisillä keinoilla kovin paljoa irti - pilvikerros on läpinäkymätän joten pintaa täytyy skannata tutkalla.

[Kuva: Venuksen pinnastakin on saatu muutamia kuvia, kun venäläiset
robotit ovat selviytyneet pinnalle asti. Pinta on basalttista laavaa..?]

Onnistuneet Venus-lennot:

Ohilennot:
• Venera 1 (NL '61),
• Mariner 2 (NASA '62), 5 ('67) & 10 ('74) WWW
• Vega 1 & 2 (NL '85),
• Galileo (NASA/ESA '90), WWW
• Cassini (NASA/ESA '98 & '99) WWW

Satelliitit:
• Venera 9, 10 (NL '75), 15 & 16 ('83)
• Pioneer Venus 1 (NASA '78-'92)
• Magellan (NASA '90-'94) WWW

Ilmakehäluotaimet:
• Venera 4 (NL '67), 5 & 6 ('69),
• Pioneer Venus 2 (Pioneer '13, NASA '78)

Laskeutujat:
• Venera 7 (NL '70), 8 ('72), 9, 10 ('75), 11 & 12 ('78), 13 & 14 ('81)

Tietojen pääasiallinen lähde: Views of the Solar System

Lisätietoja:

• Views of the Solar System
  
• The Nine Planets
  
• Tähtitieteen viitetietokanta (URSA)

- Pääsivu - Palvelut - Materiaalit - Tutkimus - Linkit -
- In English - PΠSvenska -

Sivut teki Jarmo Korteniemi 2001