Opettajan opas (ABC)
Johdanto
Koulutusmateriaalissa tutustutaan oppimisen ja opetuksen perusilmiöihin. Materiaalin tarkoituksena on johdattaa lukija pohtimaan omaan opetukseen liittyviä pedagogisia kysymyksiä kolmen opetuksen toteuttamista koskevan periaatteen näkökulmasta. Näitä ovat:
A. Tutki ja viritä oppijan lähtötaso
B. Pidä oppija toiminnassa
C. Seuraa oppijan tulosta
Kuvio. Pedagoginen kolmio.
Koulutusmateriaali sisältää myös pohdintatehtäviä ja oheismateriaalia. Tehtävät ohjaavat lukijan omaa oppimisprosessia ja auttavat reflektoimaan omaa opetustyötä sekä tieteenalaan liittyviä kysymyksiä.
Oppiminen ja opettaminen
”Laadukas opetus on sellaista, joka auttaa oppijaa oppimaan asian helpommin, nopeammin tai syvällisemmin kuin se itse opiskellen olisi mahdollista. Opettajasta täytyy olla opiskelijalle todellista ja konkreettista hyötyä.” (Vapailla vesillä 2000, 23.)
Oppiminen on monimutkainen prosessi. Uusimmassa tutkimuksessa oppiminen nähdään haasteellisena kognitiivisena prosessina, joka vaatii opiskelijalta monenlaisten taitojen lisäksi motivaatiota, aikaa ja halua oppia. Jotta monimutkainen prosessi helpottuisi, tarvitaan avuksi opetusta. Opetuksen ensisijaisena tarkoituksena on auttaa ja tukea opiskelijoita oppimisprosessissa. Usein käy kuitenkin niin, että opettaja ei näe vaikeuksia, jotka liittyvät opiskelijan oppimisprosessiin.
Opettamisesta ei kuitenkaan seuraa automaattisesti oppimista. Oppiminen vaatii ennen kaikkea oppijan aktiivista ja pitkäjänteistä työskentelyä.
Käsitykset oppimisesta, älykkyydestä ja tiedosta ovat perustavalla tavalla muuttuneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Perinteisesti ihmisen älykkyyttä on pidetty yksilön henkilökohtaisena, pysyvänä ja muuttumattomana ominaisuutena. Nykyään tutkijat kuitenkin korostavat yksilön älykkään toiminnan rakentumista vuorovaikutuksessa sekä fyysisen että sosiaalisen toimintaympäristön kanssa.
Tietoyhteiskunnan asettamiin älyllisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää, että koulujärjestelmä ja yleisimminkin koko yhteiskunnan yksilökeskeinen tapa tarkastella älykkyyttä, oppimista, ajattelua ja tietoa asetetaan kyseenalaiseksi, ja kehitetään toisenlaisiin lähtökohtiin nojautuvia opettamisen ja oppimisen käytäntöjä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että perinteiset opettamisen tavat (kuten esimerkiksi perinteinen luennointi) eivät enää pelkästään riitä, vaan tarvitaan huomattavasti monipuolisempia opettamisen tapoja. Oppimista ei tapahdu parhaalla mahdollisella tavalla pelkästään tietoa siirtämällä , vaan tietoa itse jäsentelemällä, analysoimalla, keskustelemalla, opiskelijan oman aktiivisen prosessoinnin tuloksena. Opiskelijaa tulee ohjata aktiiviseen tiedon rakentajan rooliin. Tätä näkemystä kutsutaan konstruktivistiseksi oppimiskäsitykseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luennoimista pitäisi luopua kokonaan, vaan että sen rinnalle on kehitettävä monipuolisempia työskentelytapoja.
Korkeakouluopetuksen kehittämisessä on siirrytty opetusmenetelmien korostamisesta oppimisen painottamiseen. Tällöin hyvän opetuksen kriteeriksi ei riitä pelkkä asian sisällöllinen hallinta ja opetusmenetelmien taitaminen, vaan ratkaisevaa on, miten opetus vaikuttaa oppimisprosessiin. Mielenkiinnon kohteena on siis oppimistulosten laatu. Ajattelutavan muutos näkyy itsenäisen opiskelun, yksilöohjauksen ja ryhmätyön lisääntymisenä. Uutta ajattelua kuvaavia tavoitteita ovat opiskelijoiden omatoimisuus ja itseohjautuvuus.
Hyvä opettaja?
Perinteisen opettaja-käsityksen mukaan opettaja on pätevä, kun hän hallitsee alansa tiedot ja taidot ja kykenee suunnittelemaan, ohjaamaan ja kontrolloimaan ne opetustilanteet, joissa opiskelijat omaksuvat ennalta määrätyt oppisisällöt. Konstruktivistinen oppimiskäsitys edellyttää kuitenkin opettajalta enemmän kuin perinteinen käsitys hyvästä opetuksesta ja opettajasta.
Enää ei riitä, että opettaja ymmärtää itse opettamansa asian, vaan hänen on myös pystyttävä ymmärtämään ja tukemaan opiskelijoiden erilaisia oppimisprosesseja. Oppiaineen hallinnan lisäksi opettajan täytyy hallita pedagogiikka. Koska opetus on vuorovaikutusprosessi, täytyy opettajan ymmärtää myös sosiaalista vuorovaikutusta ja sen taitoja.
Yliopiston perustehtävä asettaa korkeakouluopettajalle vaativan tehtävän. Opiskelijoita tulee ohjata jo opiskeluvaiheessa uuden tiedon tuottajiksi ja olemassaolevan tiedon kriittisiksi arvioijiksi. Nämä taidot ovat tutkijan työn perusvaatimuksia, mutta niistä on hyötyä missä tahansa työtehtävässä tietoyhteiskunnassa. Kriittisen ajattelun ja argumentaation taidot vaativat kehittyäkseen harjottelemista. Tämän vuoksi on tärkeää, että opiskelun aikana opetellaan niitä asioita, joita työelämässä tullaan myöhemmin käyttämään. Tämä lisää myös opiskelijan motivaatiota.
"Opeta jokaista opiskelijaa kuin olisit kasvattamassa hänestä jatkajaa omalle tutkimus- ja opetustyöllesi". (Häyry 1988)
Lähteet
Hakkarainen, P. 1993. Oppiminen korkeakouluopetuksen haasteena. Kasvatus 24, (5), 473-481.
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2002: Tutkiva oppiminen älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen.
Häyry, H. 1988. Esipuhe. Tteoksessa Korkeakoulun perusyksikön tieteellinen elinvoimaisuus.
Rauste-von Wright, M. & von Wright, J. 1994. Oppiminen ja koulutus. WSOY.
Vapailla vesillä. Opetuksen kehittämisen suuntaviivoja Oulun yliopistossa. 2000. Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö.
Oheismateriaalia
Lue lisää erilaisista oppimiskäsityksistä ja teoreettisista lähtökohdista.
|
