Aika: Maanantai, 19. helmikuuta 2001, klo 12-14.

Paikka: Hotelli Ramada - Presidentti Hotelli, Konferenssitila 2 (vastaanoton kautta portaat ylös 2. kerros).

Euroopan komission rahoittama "Ruston ja luun kudosteknologia - Chondral and Osseous Tissue Engineering" -projekti on alkanut 1. helmikuuta 2001 (Quality of Life and Management of Living Resources: QoL-2000-6 KEY ACTION: The ageing population and disabilities. Project No. QLK6-2000-00487). Oulun yliopiston koordinoimat seitsemän työryhmää viidestä EU maasta esittivät ehdotuksen projektista Euroopan komissiolle maaliskuussa 2000. Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat ehdotuksen useassa eri vaiheessa ja antoivat projektille korkeat arvosanat. Rahoitus myönnettiiin kaikista hakemuksista noin 20-30%:lle, mikä menetelmänä tukee Euroopan kilpailukykyä. EU-projektin koordinaattori on dosentti Timo Waris, joka on Oulun yliopistollisen sairaalan plastiikkakirurgisen osaston ylilääkäri ja nykyään myös toisen EU-projektin koordinaattori. Projektin johtaja on tri Nureddin Ashammakhi, joka on Oulun yliopiston vanhempi tutkija. Tavoitteena on kehittää uusia hoitotapoja ja -menetelmiä luu- ja rustopuutosten hoitoon. Projekti kestää kolme vuotta ja sen budjetti on noin 10 miljoonaa Suomen markkaa, josta Oulun yliopiston osuus on noin 3.3 miljoonaa Suomen markkaa.

Projektiin osallistuu koordinaattorin (Oulun yliopisto, tutkimuspalveluyksikkö) lisäksi tärkeimpinä yhteistyötahoina Tampereen teknillisen korkeakoulun Biomateriaaliteknologian laitos (akatemiaprofessori Pertti Törmälä), Tübingenin yliopiston luonnontieteellinen ja lääketieteellinen laitos Saksasta (tri Enzio Müller, tri C Gaissmaier), Innsbruckin Leopold-Franzensin yliopiston Plastiikkakirurgian laitos Itävallasta (prof. Milomir Nincovic), Pariisin Neckerin sairaalan kraniofakiaaliyksikkö Ranskasta (tri Eric Arnaud), Tanskan syöpätutkimus Århusista (prof. Peter Ebbesen), ja Mesibo A/S Kööpenhaminasta Tanskasta (prof. Egon Toft). Muina yhteistyötahoina ovat CD Quality Finland Oy, Helsinki, Done Logistics Oy, Tampere, Abmin Technologies Ltd., Turku, KI instruments, Oulu, Bionx Implants Ltd., Tampere, Kokeellisen onkologian ja hoitotutkimuksen laitos, Münchenin tekninen yliopisto, Saksa, Kokeellisen kirurgian työryhmä, Rechts der Isar -klinikka, München, Saksa, ja Menifix APS, Ålborg, Tanska. Yhteistyötä tehdään Suomen akatemian nimeämän huippututkimusryhmän kanssa (prof. Yrjö T. Konttinen, prof. Seppo Santavirta). Oulussa on juuri perustettu (13.2.2001) Suomen kudosteknologiayhdistys, joka tukee tätä EU:n rahoittamaa tutkimusta ja osallistuu sen järjestämiin kokouksiin.

Projekti hyödyntää Tampereen teknillisen korkeakoulun Biomateriaaliteknologian laitoksen korkeatasoista materiaaliteknologiaa ja kokemusta. Tutkittavat biohajoavat polymeerit perustuvat maitohapporakenteeseen, josta suomalaiset tutkimusryhmät ovat aiempina vuosina kehittänyt lukuisia kirurgisia implantteja l. istukkeita erilaisten kudosvaurioiden hoitoon. Tutkittavista biokeraameista on tärkein ns. bioaktiivinen lasi, joka on kehitetty turkulaisten biomateriaalitutkijoiden toimesta.

Biohajoavista, kudosyhteensopivista polymeereista ja niiden yhdistelmämateriaaleista biokeraamien kanssa tehdään huokoisia tukirakenteita, joiden sisälle ja pinnalle voidaan istuttaa kudosteknologian menetelmillä kasvatettuja rusto-, sidekudos- ja luusoluja. Tukirakenne antaa soluille sopivan kasvuympäristön ja kiinnittymisalustan uuden kudoksen muodostumista varten. Projektissa käytetään hyväksi autologisia (potilaan omia) rusto- ja luusoluja, niiden esiasteita sekä kantasoluja, jotka on eristetty ja kasvatetaan erityisillä soluviljelmillä. Kun uusi kudos on kasvanut riittävästi, liukenee tukirakenne pois korvautuen samalla uudella kudoksella. Lopputuloksena on uusi, elävä rusto-, luu- tai sidekudos, jonka avulla kudospuutos saadaan korjattua tai esim. vaurioitunut nivel toimimaan alkuperäisen veroisesti. Kyseistä uutta teknologiaa, jota näin hyödynnetään, kutsutaan kudosteknologiaksi (tissue engineering). Muodostuvat rakenteet ovat omasiirteen kaltaisia eivätkä aiheuta hyljintäreaktiota, koska solut ovat peräisin potilaalta itseltään. Kudosteknologialla hoidettujen luu- ja rustopuutosten paranemista seurataan radiologisesti, histologisesti ja biokemiallisin menetelmin. Kerättyä tietoa käsitellään käyttämällä uutta digitaalista tiedonkäsittely ja -siirtomenetelmää.

Projekti sisältää ruston ja luun kehittämistä laboratoriossa (in vitro) ja elimistössä (in vivo) sekä kudossiirteet. Projektin eri tutkimuslinjojen tuottamia onnistuneita kliinisiä sovelluksia sovelletaan potilaisiin projektin loppuvaiheessa. Kliinisiä sovelluksia ovat mm. nivelrikon hoito, nivelreuman tuhoamat pikkunivelet, laajat kallon alueen puutokset, vaikeat säärimurtumat ja muut vastaavat ongelmat. Tutkimuksen tuloksista tulee hyötymään määrältään kasvava vanheneva väestö. Tämä korostaa tutkimuksen yhteiskunnallista ja taloudellista merkitystä.

Projekti on monitieteellistä yhteistyötä ja siinä on mukana useita eri tieteenalojen, kuten biokemian, biologian, lääketieteen, materiaaliteknologian ja kliinisten alojen asiantuntijoita. Projektiin osallistuu sekä valmistajat, tuottajat ja tuotteiden käyttäjät. Projekti on yliopistojen ja teollisuuden yhteistyötä. Onnistuneet tulokset johtavat teollisiin tuotteisiin ja auttavat yksittäisiä potilaita, mutta tuovat myös yhteiskunnalle sosioekonomisen edun.