Työelämä ja digitalisaatio puhuttivat Kielikeskuspäivillä

Keväinen Kuopio ja paikalliset kollegat, Joensuun kampuslaiset mukaan lukien, näyttivät parhaat puolensa toukokuun lopulla Kielikeskuspäivien osallistujille. Tarjolla oli huippuhyvää ohjelmaa ja erittäin toimivat järjestelyt. Meitä topikilaisia opettajia lähti päiville mukaan itseni lisäksi viisi: Mikkolan Outi, Oikaraisen Kaija, Pohjola-Effen Marja, Ruskon Satu ja Vaaramon Miina.

Kielikeskuspäivillä on jo melko pitkät perinteet, niitä on järjestetty 90-luvulta lähtien joka toinen vuosi eri yliopistoissa. Tällä kertaa järjestäjänä oli siis Itä-Suomen yliopisto. Päivien pääteemoina olivat hyvinvointi ja toimivat oppimis- ja työympäristöt. Ohjelma muodostui tuttuun tapaan pääpuhujista ja eriaiheisista työpajoista sekä esitelmistä. Tarjolla oli paljon mielenkiintoista asiaa, ja ongelmana olikin lähinnä runsaudenpula ja valinnan vaikeus, kun mietimme, mitä työpajoja tai esityksiä menemme seuraamaan.

Ohjelman aloitti Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, joka puhui työelämän haasteista koulutukselle. Hän nosti esille sen, että tulevaisuuden työelämä on monella tapaa yhä epävarmempaa, ja siksi on syytä miettiä, miten suhtautua epävarmuuteen. Avainasemassa on ennakoiminen ja tulevaisuuden vaihtoehtojen lisääminen. Kaiken keinoälyn ja tietoyhteiskunnan keskellä inhimillisyys ja sydän ovat tärkeällä sijalla. Heinosen esitys on nähtävillä YouTubessa. Kannattaa katsoa!

Opetuksen ja oppimisympäristöjen didgitaalisuus nostettiin esille monesta eri näkökulmasta sekä pääpuhujien että työpajojen/esitelmien aiheissa. Toisen päivän yhtenä pääpuhujana oli Matti Tedre, Tukholman yliopiston apulaisprofessori. Hänen aiheenaan oli täysin verkkovälitteisen opetuksen suunnittelu. Vaikka Tedre itse toimii kokonaan verkossa opiskelijoiden kanssa, hän suhtautui verkko-opetukseen kriittisesti ja kehotti aina miettimään kursseja ja verkko-opetusta suunniteltaessa, mitä arvoa verkkko-opetus tuo tullessaan. Kaikkea ei tarvitse viedä verkkoon. Ajatus ei ole uusi, mutta se tuppaa herkästi unohtumaan kaiken digihuuman keskellä. Tedre välitti myös varsin vakaasti viestin, että verkko-opetus, varsinkin sen huolellinen suunnittelu vie valtavasti opettajan työtunteja.

Varmasti monen ahdistusta digitalisaatiovaatimuksista lievitti esitelmä, jossa avattiin ”kolme ovea digitaalisuuteen”. Siinä opettajat Janne Niinivaara, Kari K. Pitkänen ja Kirsi Wallinheimo Helsingin yliopistosta esittelivät kehittelemänsä mallin digitalisaation etenemisestä opetuksessa. He korostivat sitä, että verkko-opetukseen siirtyminen ei ole mikään digiloikka, jonka myötä kaikki laitetaan uusiksi, vaan jokainen opettaja etenee omassa tahdissaan. Jo se, että materiaali jaetaan verkossa, on yksi vaihe, josta on hyvä lähteä liikkeelle. Neuvona olikin: ”Aloita pienestä.”  Tässäkin kohtaa painotettiin sitä, että jokaisen kurssin kohdalla pohditaan, tuoko teknologia opetukseen ja oppimiseen lisäarvoa ja onko teknologian käyttö pedagogisesti perusteltua. Tämäkin esitys löytyy YouTubesta.

Toki päivien aikana puhuttiin muustakin kuin digitalisaatiosta. Itse osallistuin muun muassa työpajoihin, joissa käsiteltiin kieli- ja viestintäopintoja työelämän näkökulmasta sekä pohdittiin toiminnallisia työtapoja opetuksessa. Esiintyjien ja työpajojen pitäjien materiaaleja sekä videoita on saatavilla Kielikeskuspäivät 2017 -sivustolla, jota tätä kirjoitettaessa edelleen täydennetään. Linkitän tähän myös Kaijan tekemän mind mapin, johon hän on kerännyt käsiteltyjä aiheita ja niistä kummunneita ajatuksia sekä linkittänyt mukaan materiaalia. Seuraavat Kielikeskuspäivät pidetäänkin sitten kahden vuoden päästä pääkaupunkiseudulla.

 

Anne Koskela

Suomen kielen ja viestinnän opettaja

Viimeksi päivitetty: 10.7.2017