Väitöskirjaohjeet

Kokoelmaväitöskirja perustuu lähtökohtaisesti aiemmin kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa ilmestyneisiin tai julkaistavaksi hyväksyttyihin osatöihin ja mahdollisesti myös arvioitavaksi lähetettyihin käsikirjoituksiin. Tieteenalan erityisluonteen vuoksi julkaisusarjat voivat olla myös kotimaisia. Kokoelmaväitöskirjojen tyypillinen osatöiden lukumäärä vaihtelee tieteenaloittain ja riippuu ensisijaisesti niiden tieteellisestä sisällöstä, uutuusarvosta ja merkittävyydestä sekä väittelijän kontribuutiosta töihin. Väitöskirja-asiantuntijat arvioivat viime kädessä kontribuution riittävyyden väitöskirjaksi perustuen työn tieteellisen sisällön arviointiin. Tohtorikoulutus­toimikunta tekee lopullisen päätöksen väittelyluvasta ja väitöskirjan hyväksymisestä lausuntojen pohjalta.

Edellisen perusperiaatteen lisäksi annetaan alla kuvatut täydentävät lisäohjeet, joiden on tarkoitus helpottaa tohtoriopiskelijaa, ohjaajia, seurantaryhmiä, tohtorikoulutustoimikuntia ja niiden esittelijöitä:

  • Tohtorikoulutustoimikunnat voivat halutessaan antaa alakohtaisia ohjeita tavallisesta artikkeleiden lukumäärähaarukasta normaalissa koomaväitöskirjassa.
  • Yhteisjulkaisujen ja käsikirjoitusten kyseessä ollen on tärkeää, että tekijällä on ollut niiden toteuttamisessa itsenäinen osuus. Yleisimmin väittelijä on kokoelmaväitöskirjan osatöissä ensimmäinen tai pääkirjoittaja, jonka kontribuutio työhön on merkittävin; näin on yleensä oltava vähintään puolessa osatöistä. Myös toisena kirjoittajana toimiminen on usein perusteltua. Joskus on myös tarpeen sisällyttää kokoelmaväitöskirjaan osatöitä, joissa väittelijän osuus on vähäisempi. Tällöin osatöiden kokonaismäärä yleensä on tieteenalan mahdollista minimimäärää suurempi, mutta ensisijaista on aina väitöskirja-asiantuntijoiden suorittama kokonaiskontribuution arviointi.
  • Jos artikkeleita on vähemmän kuin alalla on tavanomaista, niiden tulee olla tieteelliseltä tasoltaan korkeatasoisia ja hyväksytty tai oltava vertaisarviointiprosessissa (eli läpäistävä mahdollinen esikarsinta) omalla alalla parhaaseen kolmannekseen luokiteltavissa korkeatasoisessa tieteellisissä sarjoissa. Tasoa voidaan arvioida esim. erilaisilla bibliometrisillä kriteereillä (kuten vaikutuskerroin eli impact factor) tai Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) Julkaisufoorumin (JUFO) luokituksilla.
  • Jos osatöiden määrä on tieteenalan tavanomaista käytäntöä alempi,
  • Osatyön tulee olla todellisen vertaisarvion läpikäynyt. Vain sähköisesti julkaistavissa, indeksoimattomissa julkaisuissa tai nk. saalistajalehdissä (predatory journals) julkaistuja artikkeleita ei hyväksytä kokoelmaväitöskirjan osatöiksi. Tyypillistä saalistajalehdille on kustantajan epäselvä tausta, kunnollisen vertaisarvioinnin puuttuminen ja aktiivinen sähköpostimarkkinointi, se on vailla JUFO-ja IF-luokitusta, sitä ei ole indeksoitu Scopus-tietokannassa eikä Directory of Open Access Journals-hakemistossa. Lehteä voi pitää myös epäilyttävänä jos se löytyy List of PredatoryJournals-luettelosta (https://predatoryjournals.com/journals/).

Yleensä yksittäistä osatyötä käytetään vain yhden kokoelmaväitöskirjan osana tai tulokset raportoidaan vain yhdessä monografiamuotoisessa väitöskirjassa. Lisäohjeina annetaan seuraavat:

  • Jos kahden tohtoriopiskelijan panos tutkimuksessa on merkittävä, väitöskirjaan voi perustellusta syystä sisältyä osajulkaisuja, joita on käytetty tai tullaan käyttämään myös toisen väitöskirjan osatyönä. Samaa osajulkaisua voidaan käyttää enintään kahdessa väitöskirjassa, ellei ole kyse poikkeuksellisen merkittävän julkaisun ja suuren työryhmän yhteistyöstä. Tällöin opiskelijan ja pääohjaajan täytyy eritellä ja perustella väittelylupahakemuksen liitteessä yhteistyö ja sen mukaan tehty esitys saman julkaisun käyttämisestä kahdessa väitöskirjassa.
  • Ensimmäisellä tai pääkirjoittajalla on etuoikeus julkaisun käyttämiseen väitöskirjassaan. Mikäli joku muu haluaa käyttää ko. julkaisua väitöskirjassaan, tulee siihen saada kirjallinen suostumus kaikilta kirjoittajilta ja töiden ohjaajilta. (Jos kyseessä on kansainvälinen monikeskustutkimus tai muu laaja kirjoittajajoukko, ensimmäisen kirjoittajan, viimeisen kirjoittajan (jos eri kuin työn ohjaaja) ja kirjeenvaihdosta vastaavan kirjoittajan allekirjoitukset riittävät.)
  • Sellaisten osatöiden, joita käytetään useammassa kuin yhdessä väitöskirjassa, määrä saa olla enintään puolet väitöskirjan osatöiden määrästä.
  • Kaikissa tilanteissa, joissa samaa osajulkaisua aiotaan käyttää useammassa kuin yhdessä väitöskirjassa, täytyy kaikkien Oulun yliopiston tohtoriopiskelijoiden raportoida suunnitelma tohtorikoulutustoimikunnalleen heti asian selvittyä ja viimeistään väittelylupahakemusta jätettäessä. Luontevia vaiheita hakea lupaa menettelylle ovat esim. tohtoriopiskelijan tutkimussuunnitelman hyväksynnän tai seurantaryhmän vuosiraportoinnin yhteydessä. Tohtorikoulutustoimikunnan puheenjohtaja antaa tarvittaessa luvan erityisjärjestelyihin.
  • Väittelijän tulee antaa kirjallinen englanninkielinen selvitys osuudestaan kunkin osatyön toteuttamisessa. Selvitys ja mahdolliset yllä kuvatut luvat käyttää osatöitä väitöskirjassa liitetään väittelylupahakemukseen.

Kokoelmaväitöskirjan osatöistä vähintään puolet tulee olla julkaistuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä vertaisarviointijärjestelmää käyttävissä sarjoissa, kun väitöskirja lähetetään esitarkastukseen; jos osatöitä on yksi tai kaksi, osatöiden tulee olla hyväksyttyjä. Muiden käsikirjoitusten tulee olla lähetettyjä vertaisarviointiin. Jos osatöitä on neljä tai enemmän, yksi osatyö voi erityisen painavista syistä (jotka opiskelijan ja pääohjaajan täytyy eritellä) olla myös lähes valmis käsikirjoitus, joka rakenteeltaan ja laajuudeltaan on lähetettävissä arvioitavaksi tieteelliseen vertaisarvioituun sarjaan. Jos hyväksyttyjä käsikirjoituksia on alle puolet, on pääsääntöisesti tehtävä monografiaväitöskirja.

Tieteenalakohtaisia lisäohjeita

Yllä olevan lisäksi annetaan seuraavat eri tohtorikoulutustoimikuntia tai tutkinto-ohjelmia koskevat täsmentävät lisäohjeet.

Terveys- ja biotieteiden tohtorikoulutustoimikunta

  • Tyypillinen lukumäärä kokoelmaväitöskirjan osatöille (erityisesti kliinisen lääketieteen ja hammaslääketieteen alalla) on vähintään kolme (3), mutta perusteltua vaihtelua voi olla.
  • Yksi kokoelmaväitöskirjan osajulkaisuista, joita on vähintään kolme, voi olla alkuperäisjulkaisuun verrattava systemoitu katsaus tai vastaava uutta tietoa luova katsausartikkeli.
  • Yhdessä osatyössä väittelijän tulee olla jakamaton ensimmäinen kirjoittaja. Toisessa osatyössä väittelijän tulee olla joko artikkelin ensimmäinen tai jaettu ensimmäinen kirjoittaja. Muissa osatöissä väittelijä voi olla muukin kuin artikkelin ensimmäinen tai jaettu ensimmäinen kirjoittaja, jos väittelijän työpanos on väitöstyön kokonaisuuden huomioon ottaen riittävä.
  • Jos kokoelmaväitöskirjassa on vain yksi artikkeli, sen tulee olla tieteelliseltä sisällöltään poikkeuksellisen korkeatasoinen ja hyväksytty erityisen korkeatasoiseen JUFO-3-tason sarjaan (esim. New England Journal of Medicine, Lancet, JAMA, Nature, Science tai Cell). Lisäksi väittelijällä on oltava julkaisussa keskeinen rooli eli tämä on pääsääntöisesti ensimmäinen kirjoittaja.

Yksityiskohtaiset lisäohjeet löytyvät täältä.

Viimeksi päivitetty: 12.6.2018