MATKAOPAS TIEDEYHTEISÖÖN

ASKO KARJALAINEN & HANNAKAISA KUMPULA

 PERUSMATERIAALIPROJEKTI:

Korkeakoulupedagogiikan perusmateriaaliprojektion Joensuun ja Oulun yliopistojen yhteistyö-hanke. Projekti on tuottanut neljä opasta tiede-yhteisön jäsenille. Projektia on rahoittanut opetusministeriö.

Jakelu ja myynti: Oulun yliopisto, opintotoimisto, PL 191, 90014 Oulun yliopisto, puh: 08-553 4028, ISBN 951-42-3903-2, Oulun yliopisto, Monistus- ja kuvakeskus

SISÄLTÖ:

PROLOGI

Tämä "matkaopas tiedeyhteisöön" on kirjoitettu muutoksen aikaansaamiseksi. Yliopistojen opetusmenetelmät ovat pysyneet samanlaisina satoja vuosia. Ihminen, maailmankuvat ja ympäristö ovat kuitenkin muuttuneet. Muutos ei voi olla koskematta yliopistoa.

Matkaopas on tarkoitettu opiskelijan, Sinun, avuksesi opiskelun poluille, muuttuvaan yliopistoon. Pyrimme esittämään opiskeluun ja oppimiseen sisältyviä ajatuksia oman toimintasi ja pohdintasi perustaksi.

Oppaassa ei esitellä oppimistekniikoita tai yksi-tyiskohtaisia toimintamalleja. Oikotietä oppimi-seen ei ole. Tarkoituksena on kertoa Sinulle uuden opiskelu- ja oppimiskulttuurin merkityk-sestä.

Matkaoppaan perimmäinen sanoma on, että uutena opiskelijana olet mukana uudistamassa yliopiston toimintaa ja kehittämässä sen opetusta ja tutkimusta.

Yhtä aikaa tämän kirjasen kanssa on ilmestynyt kolme opettajille tarkoitettua opasta opetuksen poluille. Niiden tarkoituksena on opetusmenetelmien uudistaminen ja tieteen yhteisön kehittäminen.

Opettajien oppaissa on käsitelty vaihtoehtoisia tenttejä yliopiston tenttikäytännön kehittämiseksi, perinteisen luento-opetuksen uudistamista sekä uusia opetusmenetelmiä opiskelijan itsenäisen työskentelyn kehittämiseksi.

Tiedeyhteisön jäsenenä myös Sinun kannattaa lukea oppaat. Niistä saat ideoita oman oppimisesi tueksi ja matkan varrella saamasi opetuksen arviointiin.

Projektin raportit:

Karjalainen, A. & Kemppainen T. 1994. Vaihtoehtoisia tenttikäytäntöjä. Ohjeita ja ideoita yliopistotenttien kehittämiseen.

Kekäle, J. 1994. Luento-opetuksen kehittäminen. Vähemmällä luennoimisella parempiin tuloksiin.

Kuittinen, M. 1994. Mitä luennoinnin sijaan? Malleja opiskelijan itsenäisen työskentelyn lisäämiseksi.

TERVETULOA TIEDEYHTEISÖÖN!

Tieteellinen tutkimusmatka alkaa hyväksymisestä yliopistoon. Sinusta on tullut tiedeyhteisön jäsen.

Tätä yksinkertaista totuutta ei näihin saakka ole tarpeeksi korostettu. Opettajat ovat suhtautuneet opiskelijaan usein turhan etäisesti. Tiedeyhteisön nuorimmat ja varttuneimmat jäsenet ovat pääs-seet vieraantumaan toisistaan.

Tiedeyhteisö on yhteistyölle rakentuva tiedon työpaja. Yliopiston tehtävä on etsiä ja ratkaista ongelmia - tuottaa uutta tietoa.

Yliopisto ei ole koulu. Se ei ole myöskään tiedon varasto, vaikka sellaisenkin täältä löydät - kirjaston. Yliopistolle ominaista askartelua on tutkimus, siihen liittyvä korkein opetus sekä tutkijoiden kouluttaminen.

Tiedeyhteisön nuorimpana jäsenenä Sinun tulee ymmärtää arvosi. Tällä matkalla jatkat ja kehität vuosituhantista tieteen perinnettä.

Opiskelijalla on sitäpaitsi aina ollut tärkeä rooli yliopiston kehittämisessä. Yliopisto syntyi ensimmäisen vuosituhannen alkupuoliskolla, kun tiedonhaluiset oppijat kokoontuivat vapaina vaeltavien taitajien ja tietäjien oppilaiksi. Palkkioksi hyvästä opetuksesta opiskelijat antoivat opettajille leipää ja viiniä. Huonolla opetuksella ei opiskelijoilta elantoa saanut. Kehnon opettajan tie oppijoiden yhteisössä - ensimmäisessä tiedeyhteisössä - loppui lyhyeen.

Monet asiat ovat niistä päivistä muuttuneet, mutta yhä tiedeyhteisö on oppijoiden yhteisö. Oppimisen idea on laajentunut uuden tiedon tuottamisen myötä koko kulttuuria koskevaksi. Yliopistoissa tehtävän tieteellisen tutkimuksen myötä ihmiskunta oppii ja kehittyy.

Matka tieteen maailmaan vaatii rohkeutta ja mielikuvitusta

MATKAMIEHEN LÄHTÖKOHDAT

Ihmistä ei vie eteenpäin toisten kulkema matka. Itse ajattelemalla, pohtimalla ja ponnistelemalla luot perustan omalle taivalluksellesi, omat evääsi.

Matkan ideana on pyrkiä kohti tuntemattomia alueita ja uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Päämääränä on Sinun henkinen kehityksesi sekä tieteen uudistuminen ja tulevaisuuden perustan luominen. Mukaan tarvitset ennenkaikkea intoa, rohkeutta ja uteliaisuutta.

Oleellista on, että Sinulla on seikkailumieltä. Olet utelias, halukas oppimaan ja haluat ymmärtää mitä tässä maailmassa tapahtuu - ja mikä todella-kin on elämän tarkoitus. Lähde taivaltamaan avoimin mielin ja silmät auki. Näin saat parhai-ten vastauksen kysymyksiisi.

Suurten löytöretkien aika ei loppunut uusien mantereiden löytämiseen. Se jatkuu koko ajan - tieteessä.

MIKÄ ON OPISKELUSI TARKOITUS?

Opiskelua koskevat ohjeet ja tiedekuntien tutkintovaatimukset löytyvät opinto-oppaasta. Sinä voit kuitenkin miettiä oman matkasuunnitelmasi. Takanasi on jo pitkä kouluvuosien taival. Mitä tahdot opiskelultasi nyt? Mikä on opiskelusi päämäärä?

Sinun täytyy pitkin matkaa pysähtyä miettimään mahdollisuuksia. Voi olla, että päämääräsi ovat epämääräisiä. Voi olla, että et itsekään tiedä mitä olet yliopistosta hakemassa. Et myöskään tiedä mitä yliopisto voi Sinulle tarjota.

Yliopisto-opiskelu yksipuolistuu jos sen pää-määräksi hahmotetaan vain tutkinto tai ammatti. Yhtä tärkeää on omaksua tieteellinen ajattelutapa ja oppia uuden tiedon tuottamisen taitoja ja me-netelmiä.

Yliopiston tehtävä tieteellisenä yhteisönä on kehittää tieteellistä ajatteluasi ja valmiuttasi tiedon arviointiin sekä uuden tiedon tuottamiseen. Opiskelun tulee johtaa syvälliseen oppimiseen ja oman ajattelukykysi kehittymiseen.

Tämä ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Opiskelu ja oppiminen vaativat Sinulta työtä ja ponnistelua. Matkalla tiedeyhteisössä et ole pas-siivinen katselija. Tutkimusmatka on etsimistä ja löytämistä, jossa uusi tieto ja oivallukset innos-tavat kysymään ja löytämään uudelleen.

Entä jos tielläsi on esteitä?

Tutkimusmatkailu ei välttämättä ole helppoa. Tai-paleella on enemmän nähtävyyksiä kuin ehdit katsoa, enemmän tarinoita kuin jaksat kuunnella. Miten saada reitin varrelta kaikki olennainen kyytiin?

Tärkeää on, että et orjallisesti seuraa vain yhtä tietä etkä yritä sulloa reppuusi enemmän kuin sinne kerrallaan mahtuu. Kuuntele opiskelusi tarkoitusta. Vastaako opiskelu omia tavoitteitasi? Mitä olet oppinut? Missä on motivaatio? Jos sitä ei ole, mistä sen löytää? Mikä opiskelussa aiheuttaa ongelmia?

Henkinen kehitys tapahtuu älyllisesti haastavassa, merkityksellisessä toiminnassa. Älyllisiä haasteita matkaltasi tuskin puuttuu, mutta Sinun tulee itse rakentaa merkitys ja juoni matkakertomukseesi.

Älä myöskään unohda, että tutkimusmatka on yhteistyötä, joten tien tukkeutuessa keskustele vaikeuksista matkatovereiden ja oppaittesi kanssa.

MENNYT MAAILMA

Yliopisto-opiskelussa on opiskelijoiden mielestä ollut kroonisesti vikaa - ja paljon. Opiskelijat ovat sitkeästi kritisoineet opetusta ja valittaneet epäkohdista. Yliopistoissa onkin viime vuosina ryhdytty arvioimaan ja myös arvostamaan opetusta aiempaa enemmän.

Aikaisemmat löytöretkeilijät ovat kokeneet omat mahdollisuutensa vaikuttaa yliopisto-opetuksen käytäntöön olemattomina. Opiskeluun on kuulunut koulumainen kontrolli, ulkoa ohjattu opinto-ohjelma, omien ajatusten ja mielipiteiden kätkeminen.

Muinaiset vaeltajat kävivät luennoilla siksi, että selviytyisivät opinnoista. Opinnoista selviytymiseen oli omat strategiansa, jotka retkikäytäntö opetti. Luennoilla opiskelijat oppivat tuntemaan luennoitsijan kiinnostuksen kohteet, näkemykset ja painotukset. Luennoilla opiskelijat etsivät myös vihjeitä yliopiston kuulusteluista selviytymiseen. Opiskelu oli peli, jonka säännöt ensimmäiseksi opittiin tuntemaan. Usein ei muuta opittukaan.

Ulkoluku ja pänttäys ovat olleet opiskelumaisemassa tavallisia nähtävyyksiä ja johtaneet näennäiseen osaamiseen. Niiden avulla opiskelupelin mestarit ovat hyväksytysti suorittaneet jopa 2000 sivua teoreettista kirjallisuutta viikossa. Onnelli-sesti mutta oppimatta.

Kohtuuttomat vaatimukset houkuttelevat selviyty-mispeliin. Tämä kannattaa muistaa niin oppijan kuin opettajankin.

MAAILMA MUUTTUU.....ja

opetus ja opiskelu yliopistossa uudistuu.

Yliopiston oppimiskulttuurissa ei enää riitä pinnallinen selviytyminen opinnoista. Yliopiston opetuskulttuurissa ei myöskään riitä, että opettaja hoitaa opetustyönsä vasemmalla kädellä ja puolihuolimattomasti.

Opetuksen laatua on yritetty parantaa keksimällä uusia opetusmenetelmiä, kehittämällä vanhoja menetelmiä ja uudistamalla tenttikäytäntöä. Onko se tarpeeksi? Yliopiston ja opetuksen kehittäminen perustuu sekä opettajien että opiskelijoiden yhteiseen toiminnan muutokseen. Opiskelijana, tiedeyhteisön nuorempana jäsenenä, Sinä voit vaikuttaa muutoksen suuntaan.

Kun ihmiskunta huutaa apua suuriin ongelmiin-sa, katse kääntyy tiedon kehtoon, yliopistoon. Nyt tarvitaan todellista oppimista ja aitoa osaamista. Matkamiestä todella kaivataan, ja uusia ideoita.

REPPU SELKÄÄN

Muutoksen aikaansaaminen on usein vaikeaa ja hidasta. Epäkohdat sinnittelevät sitkeästi kehittämistyöstä huolimatta. Uudesta opiskelijasta ja varsinkin vanhemmasta virkaveljestä voi tuntua siltä, että samojen ongelmien ympärillä on puuhasteltu vuosikymmeniä - mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Turhautuminen on ikävä asia. Yritä välttää sitä. Tieteen ja tulevaisuuden hyväksi kannattaa jatkaa kamppailua.

Aloittelevana akateemikkona pohdi ensin mikä on Sinun tiedekuntasi ja tieteenalasi kannalta mielekäs tapa opiskella ja oppia uutta. Keskustele muiden opiskelijatovereiden ja opetushenkilö-kunnan kanssa siitä, miten opiskelu ja opetus kulloinkin olisi järkevää toteuttaa. Äänesi kuuluu, kun vain käytät sitä.

Älä koskaan vähättele omia kykyjäsi. Jos olet selvittänyt kaikki koulujärjestelmään kuuluvat riitit läpi yliopistoon saakka, et voi olla läpeensä tyhmä. Voit kylläkin olla laskelmoiva suoriintuja. Olet ehkä oppinut uhraamaan oppimisen pinnalliselle selviytymiselle. Pikamuistin kanssa pinnistely on kaikkien kouluvuosien jälkeen kovin tuttua.

Oppiminen tiedeyhteisössä ei enää voi perustua hämäysperiaatteeseen, eikä ulkomuistin pätkittäiseen käyttöön. Akateeminen pätevyys ei ole sitä, että opettelet keplottelemaan mahdollisimman helpolla, suoriutumaan asioista nopeasti ilman ajattelua, miettimättä miten pulmatilanteesta oikeasti selvitään.

Akateeminen ammattipätevyys tarkoittaa, että kykenet kriittiseen ajatteluun, ongelmien hahmottamiseen ja ratkaisemiseen. Työelämässä tarvitaan eri menetelmiä hallitsevia laajasti näkeviä ennakkoluulottomia henkilöitä. Yliopistossa ja työpaikoilla tarvitaan ymmärrystä ja asioiden syvällistä arviointia.

Tiedeyhteisössä sinulla on aiempaa enemmän vapautta. Olet aikuinen ihminen, ja sinua ei valvota. Jos haluat päästä mahdollisimman vähällä, kukaan ei Sinua pidättele. Mutta mitä vähemmän ponnistelet ja opit, sitä kauemmaksi eksyt tieteestä.

MAINIOTA MATKUSTUSTA

Matka tiedeyhteisössä kestää koko elämän. Ensimmäiset vuodet sinua opastetaan, mutta pian jo itse toimit oppaana. Ehkä juuri sinä olet uusi Einstein ja mullistat maailman. Viitoitat tien seuraajillesi.

Opettele siksi toimimaan tiedon kanssa. Unohda pänttäys, ulkoaopettelu ja auktoriteettien apinointi. Ajattele aina itse. Yliopisto, professorit, opettajat eivät päätä puolestasi eivätkä ajattele puolestasi.

Itsenäisyys voi tarkoittaa sitäkin, että Sinulla on mahdollisuus olla menemättä luennoille. Voit harjoittaa yhteistyötä kopiokoneen kanssa. Kopiokone ei kuitenkaan vastaa kun kysytään. Se ei auta Sinua ymmärtämään.

Opiskelun vapauden ja vastuun keskeinen kohta ei siis ole luentojen vapaaehtoisuus. Itsenäisyys tarkoittaa ennenkaikkea sitä, että otat vastuun omasta oppimisestasi, sen laadullisuudesta. Vain aidon oppimisen seurauksena Sinä pystyt oman tieteenalasi tiedon tuottamiseen.

Opettajien tehtävä on auttaa Sinua oppimisessa ja ymmärtämisessä, ei asettaa ansoja ja esteitä. Jos tunnet itsesi heitteillejätetyksi tai kaltoin kohdelluksi, opetuksessasi on jotakin vialla. Puutteista matkan järjestelyissä on tällöin syytä välittömästi huomauttaa.

Opiskelua ja opetusta kehität jatkuvasti sillä, että osallistut matkaan aktiivisesti - annat palautetta opetuksesta ja arvioit omaa oppimistasi. Sinulla on oikeus hyvään opetukseen ja mielekkääseen opiskeluun, joten pidä oikeuksistasi kiinni.

TUTKIMUSMATKAAJAN KESKUSTELUTAIDOT

Tiedeyhteisön tärkeä toimintavoima on tieteellinen keskustelu. Keskustelu on usein paras mahdollinen ajoneuvo matkallasi tieteen maailmassa. Se vie sinua eteenpäin, kunhan vain rohkenet lähteä kyytiin.

Kaikesta on keskusteltava ja opittava keskustelemaan. Tiede ei ole yksinäistä puurtamista. Tutkija ei luo teoriaa tai keksintöjä itselleen vaan tiede-yhteisölle ja tiedon soveltajille.

Tiedeyhteisön keskustelu ratkaisee myös ideoiden kohtalon. Jos tutkija ei pysty puolustamaan väitteitään ja osoittamaan niiden pätevyyttä kollegoilleen keskustelussa, väitteitä ei hyväksytä tie-teen piiriin.

Jotta tämä mahtava ajoneuvo toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, eikä vauhdin hurmassa suistaisi Sinua tieltä, Sinun on tunnettava sen rakenne. Tieteellinen keskustelu on keskustelua ASIOISTA. Se ei hyökkää ihmisiä tai persoonaa vastaan, ei myöskään kumarra eikä mielistele. Tieteellisessä keskustelussa pätee vain paremman argumentin oikeus. Jos perustelusi ovat paremmat kuin professorin, olet kiistaton voittaja.

Aidon tieteellisen keskustelun avulla voidaan lisätä myös opiskelu- ja työskentelyilmapiirin henkeä. Aktiiviopiskelijana voit muuttaa opiskelukulttuuria kommunikoivan yhteistyön suuntaan, jossa ennakkoluuloille ja rutiineille jää mahdollisimman vähän tilaa.

 KRIITTINEN ERÄNKÄVIJÄ

Tieteellinen keskustelu on kriittistä keskustelua. Kriittikko ei kuitenkaan ole yhtä kuin kyynikko. Kriittinen ei ole yhtä kuin negatiivinen. Kriittisyys ei tarkoita kaiken kieltämistä ja huonoksi julistamista. Kriittisyys ei ole vaarallista ja uhkaavaa toimintaa. Kriitikko ei tieteessä ole yleinen syyttäjä.

Kriittisyys tarkoittaa ajattelutaitoa ja arviointitaitoa. Se tulisi nähdä sekä tietoa että toimintaa eteenpäin vieväksi toiminnaksi. Kriittisyydessä on kysymys siitä, että ongelmat, omituisuudet ja vinoutumat havaittaisiin ja tiedostettaisiin. Arvioinnin ja tiedostamisen avulla voidaan vaikuttaa matkan suuntaan ja edistymiseen.

Kriittisyyden avulla voidaan muuttaa ja uudistaa toimintaa. Kriittisyydessä peruslähtökohta on vilpitön kysyminen. Kysymyksiä esittämällä ja niitä pohtimalla päästään perusteiden löytämi-seen, asioiden ymmärtämiseen. Rakentava kritiik-ki on tieteellisen keskustelun voimanlähde.

Kriittisen ajattelun taitoa täytyy siksi runsain määrin harjoitella opiskelussa. Harjoitteluun kuu-luu olennaisesti oma aivotyö. Sen lisäksi tärkeää on keskustella tovereiden ja "ohjaajien" kanssa eri näkemyksistä. Keskustelun ja kommunikaation avulla voidaan avartaa näkökulmia ja käsityksiä. Samalla lisätään myös yhteistyötä, avoimuutta ja joustavuutta.

Niin vanhemmat kuin nuoremmatkin tutkijat tarvitsevat itsensä ja oman toimintansa tuntemista. Yliopistoyhteisön pitäisi tutkia itseään. Jokaisen tiedeyhteisön jäsenen pitäisi miettiä mitä tekee, kuinka tutkimuksia käytetään, millä perusteella eri lähestymistapoja, metodeja ja tekniikoita käytetään ja valitaan. Kriittinen ajattelu sisältää myös itsekritiikin - omien ideoiden, oman tutkimusprojektin ja tieteenalan perusteiden kysymisen.

LÖYTÖRETKELLÄ TENTEISSÄ

Tulevan akateemikon kohtalona on kohdata tentit ja testit. Tehkäämme kaivaus vuoden 1992 kerrostumaan:

"Opiskelussa on vaihtoehtona tentit ja niissä vaaditaan ulkoa opiskelua. Mitään materiaalia ei saa olla edes laskutentissä mukana. Opetuksen taso on surkea. Luennoitsijat esittävät pelkkiä kaavoja ja kaavaan johtamista ilman ensimmäistäkään esimerkkiä. Sitten me opetellaan tenttiin kaavat ulkoa tajuamatta mitä niillä tehdään. Tentissä pitää joka kaava osata ulkoa. Aataminaikuinen opiskelutapa. Enpä olisi uskonut, että yliopistossa on näin vanhentuneet opiskelumetodit, kursseja ei voi suorittaa muuten kuin tenttimällä ja tentissä ei saa olla materiaalia mukana, joten opiskelu on pelkkää ulkolukua."

Näin tilittää vanhempi veli opiskelutodellisuutta. Tässä sitaatissa kristallisoituu tentteihin liittyvä problematiikka ja myös syyt sille, miksi uutta tenttikäytäntöä tarvitaan.

Tenttejä on perusteltu mm. sillä, että opettaja tietäisi ovatko opiskelijat oppineet opetettavana olleen asian. Probleema on tällä kertaa siinä, että tentit eivät aina kerro opiskelijan todellisesta osaamisesta mitään.

Perinteisissä ulkomuistitenteissä opiskelija pänttää tenttiin liittyvät materiaalit tai tärpit ulkoa. Tentin jälkeen hän on suorittanut opintojakson ja voi unohtaa kyseessä olevan asian. Oppimistutkijat ovat jo vuosia ymmärtäneet, että tuollaiset tentit eivät edistä oppimista. Päinvastoin. Ne vaarantavat oppimisen.

Jos joudut matkallasi tiedeyhteisössä oppimishalun tukahduttaviin pänttäämistentteihin, niin kapinoi. Vaadi tässäkin laatua opetukseen.

ULKOMUISTITENTTI? Ei Kiitos!

PÄNTTÄÄMISESTÄ OIVALTAMISEEN

Tenteillä on olemassa järkifunktiokin. Niiden avulla voidaan oppia tieteellistä työskentelytapaa ja oppimisen taitoja. Tällöin tentit eivät kuitenkaan saa olla perinteisen kaltaisia.

Uudenlaisen tenttikäytännön johtoajatuksena on oppimisen ja tieteen edistäminen. Tentistä tulee oppimistilanne, jossa Sinun tavoitteenasi on asian ymmärtäminen ja tieteellinen toiminta sen parissa.

Uusia tenttimalleja on yliopisto-opetuksessa kokeiltu ja palaute on ollut myönteistä. Uusissa tenteissä voit toimia samalla tavoin, kuin Sinun myöhemmin työelämässä ja tutkijana täytyy toimia. Tehtävät ovat todellisen kaltaisia ja niihin vastataan esim. aineistoja ja kirjastoa apuna käyttäen. Kollegojen tuki ja asiantuntijoiden apu on tärkeää kuten työelämässäkin.

Perinteisistä tenteistä voit selviytyä, vaikka olet suorittanut ohitusleikkauksen asian ymmärtämisen kohdalla. Uudenlaiset tentit vaativat todellista osaamista - mutta luonnollisella tavalla. Oikeassa elämässä on ongelmatilanteita ja tarvitset ongelmanratkaisutaitoja. Tentti on edullinen tilaisuus harjoitella ongelmanratkaisua.

Akateemisena asiantuntijana Sinun ei tarvitse osata kirjoja ulkoa. Oleellista on löytää niistä tietoa, ymmärtää löydetty tieto ja osata käyttää sitä. Järkiperäinen tentti opettaa Sinua etsimään, arvioimaan ja soveltamaan tietoa. Tentti opettaa Sinua myös esittämään tiedon ymmärrettävästi, keskustelemaan siitä.

TODELLISEN ELÄMÄN KOSKETUS

Yliopistoyhteisö tuottaa tutkimustuloksia, mutta sen lisäksi tieteellisen yhteisön tehtävänä on kouluttaa taitavia ihmisiä.

Todellinen elämä vaatii ihmiseltä taitoja ja valmiuksia, ei missään nimessä näennäisosaamista. Todellisessa toiminnassa, työelämässä, tarvitaan ammattilaisia, jotka osaavat käsitteellistää uusia ilmiöitä ja ratkoa ongelmia kokonaisvaltaisesti.

Tulevana akateemisena asiantuntijana Sinun täytyisi yliopistossa saavuttaa seuraavanlaista osaamista:

Yliopisto-opiskelun tarkoituksena ei ole, että sinusta tulee kapean alan asiantuntija, joka ei kysy mitään eikä ihmettele mitään, koska se olisi alan ammattilaiselta tyylitöntä. Yliopiston ja tieteellisen toiminnan ideana on opettaa Sinut kysymään, ei vastaamaan "oikein" tai matkimaan opettajia.

 AKATEEMINEN TEMPPUILU

Yliopisto-opiskelu vaatii sinulta uuden kielen oppimista. Eri tieteenaloilla on oma sanastonsa ja puhekulttuurinsa. Tieteellinen kielenkäyttö ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, eikä sitä tarvitse käyttää osaamisen kulissina.

Käyttämällä tieteenalaan kuuluvaa mutkikasta sanastoa, kertomalla asioista vaikeatajuisesti, voit osoittaa oman pätevyytesi, viisautesi. Tämän heimokielen avulla voit myös kätkeä tietämättömyytesi ja osaamattomuutesi, koska kukaan muukaan ei ymmärrä mitä sanot.

Tieteellisen kielen tehtävä ei ole peittää asioita ja kätkeä niiden taustoja. Todellinen osaaminen ei vaadi Sinulta älyllistä briljeerausta, eikä akateemisen asiantuntijan poseerausta. Sisältö puhuu omasta puolestaan. Näytteleminen ei lisää omaa ymmärrystäsi.

Opiskelijalla on oikeus olla tietämätön. Samoin opettajalla ja tutkijalla. Fiksua ei tarvitse esittää omituisen kielen avulla. Yliopiston työn luonteeseen kuuluu päinvastoin se, että asioista keskustellaan ja kysymyksiä esitetään. Yliopistossa ja tieteessä ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Vastaukset kylläkin voivat olla tyhmiä, ja kysymistä täytyy jatkaa.

Fiksua voi siis esittää miettimällä hyviä kysymyksiä ja olemalla perustellusti erimieltä. Opettele käyttämään tieteellistä kieltä selkeästi. Puhu puuhistasi ymmärrettävästi.

OPINTOVIIKOT - ONKO NIILLÄ VÄLIÄ?

Opinto-opas on opiskelun dokumenteista tärkein. Sieltä oppilasharjoittelija löytää toimintaohjeet kiikkeriin tilanteisiin. Opinto-oppaasta näkee tärkeimmän mittayksikön suhteessa opiskeluun - opintoviikon. Opintoviikkoja yhteen laskemalla saadaan akateemiseksi summaksi jotain kandidaatista tohtoriin.

Opintoviikon olemukselle on luonteenomaista piirre, että määrä on kiinnostavampi kuin laatu. Perinteisesti opiskelijalle on ollut tärkeää työmäärän ja opintoviikkomäärän suhde. Oleellista on ollut kasvattaa opintoviikkomäärää, työmäärää sen sijaan on usein pyritty vähentämään. Kysy itseltäsi onko tämä järkevää toimintaa?

Kuten nuori akateemikko voi jo ymmärtää, opintoviikkomäärä ei välttämättä korreloi ollenkaan ammattitaitoon, oppimiseen, osaamiseen ja muuhun oleelliseen. Ei laisinkaan. Harmi. Siksi opiskelua pitää uudistaa.

Opintoviikkomäärän suhde työmäärään on opiskelijoiden näkökulmasta usein ongelma. Opintojaksot ovat asiapitoisuudeltaan paisuneet kohtuuttomiksi. Opintoviikkosaldo on opintojen kanssa ahertavien mielestä usein täysin poskellaan. Opintosisältöjen suunnittelussa on unohdettu se, ettei pienen ihmisen kaikkea tarvitse oppia, muistaa eikä tietää. Muistutamme mieliin jälleen, että tärkeintä on opetella toimimaan ja työskentelemään tiedon kanssa.

Siispä annamme konkreetin neuvon. Unohda opintoviikkojen kerääminen. Keskity sen sijaan oman ajattelukyvyn kehittämiseen, kriittiseen tiedon arviointiin, luovaan ongelmaratkaisuun, syvälliseen oppimiseen ja asioiden ymmär-tämiseen. Jos opintoviikkoja ei kaikesta huolimatta tai juuri siksi näy - kiukuttele äänekkäästi.

Valitukset yksistään eivät muuta mitään. Opiskelijana Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa opetuksen ja opiskelun mielekkyyteen ja järke-vyyteen. Uudet opetusmenetelmät ja vaihtoehdot eivät myöskään pelasta opetusta tai opiskelua itsestään. Niiden taustalla on sinnikäs ajatus siitä, että haluat kehittää omaa ajatteluasi ja haluat ymmärtää todellisuutta sekä näin vahvistaa itsenäisyyttäsi ja vapauttasi.

VASTUU PELIVÄLINEENÄ

Pohditko jo omaa opiskeluasi? Onko se "järkevää"? Ketä tai Mitä varten opiskelet? Itseä? Omaa Kehitystä? Miten SE on kuitenkin seikka, joka yleensä ja useinmiten unohtuu?

Muinaishistoriallisessa opiskelukulttuurissa on tullut eteen vastuunkierrätyksen ongelma. Vastuunkierrätys on eräänlainen seuraleikki, jossa jokainen pelaaja huolehtii siitä, ettei peliväline jää itselle kun vihellys kuuluu.

Tulevana matkanjohtajana ehkä itsekin ajattelet, että opetuksen suunnittelijoiden ja toteuttajien pitää ottaa vastuu opiskelijan onnistumisesta. Siirrät tällöin vastuun onnistumisestasi ja oppimisestasi jollekin toiselle. Sellainen ei kuulu tiedeyhteisöön. Kierrätä mieluummin ideoita kuin vastuuta.

Vastaavasti opettajan on erittäin helppo siirtää vastuu opetuksen onnistumisesta opiskelijalle. On itseasiassa yhdentekevää millaista opetusta opettaja tarjoaa, onhan oppiminen itsenäisen ja aikui-sen opiskelijan vastuulla. On opiskelijan oma syy, jos oppi ei mene perille. Tämäkään menettely ei kuulu tiedeyhteisöön.

Matka tiedeyhteisössä on äärimmäisen vastuullista toimintaa. Sen tekevät yhdessä opettajat, tutkijat, opiskelijat ja hallinto. Näillä kaikilla on oma akateeminen vastuualueensa, jota ei pidä siirtää eikä kierrättää.

Hallintohenkilökunnan vastuulla on pitkäjänteisen tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen edellytysten turvaaminen.

Opettajan vastuualue on laadukkaan opetuksen järjestäminen. Laadukas opetus auttaa Sinua oppimaan asian helpommin, nopeammin ja syvällisemmin kuin mihin itse ominpäin opiskellen pystyisit. Opettaja ei ole välttämätön, häntä ilmankin voit oppia. Opettaja tekee itsensä tarpeelliseksi ainoastaan hyvän opetuksen kautta.

Opettaja on myös tutkija ja tutkijana hänellä on vastuu paitsi tutkimuksestaan myös tiede-yhteisönsä tilasta ja kehityksestä.

Entä Sinä itse? Mikä Sinun vastuualueesi on? Suppeimmillaan se on syvällinen oppiminen, oppiminen joka mahdollistaa toimintasi tieteessä ja työelämässä vastuullisena asiantuntijana. Kukaan ei voi oppia puolestasi, mutta kuten jo ymmärrät et ole ponnisteluissasi yksin.

Sitä mukaa kun matkasi tiedeyhteisössä etenee, myös vastuualueesi laajentuu. Tiedeyhteisön toiminta vaatii tukea yhteisön nuorimmilta jäseniltä. Alat yhä enemmän vaikuttaa tieteellisen ajattelun ja keskustelun prosessiin. Siihen ei opinto-oppaasta löydy johdatusta. Osallistut opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen ja pyrit mukaan laitoksesi aitoon tutkimustyöhön...

Lähdet tutkimusmatkalle etsimään, kysymään, erehtymään ja löytämään. Hyödyttömältä vaikuttava harhailu, ikuisuuskysymysten pohtiminen ja totuuden etsintä on olennainen osa aidon tieteellisen yliopiston toimintaa.

Yliopisto-opiskelussa tärkeää on se, että osallistuu ja yrittää. Tärkeää ei ole lopputulos, "oikeat" vastaukset ja ratkaisut. Päinvastoin virheet ovat osa kehityksen taipaletta.

MATKAVÄSYMYKSEN VARALLE

Opiskelun tiellä törmäät moniin inhimillisiin ongelmiin ja ristiriitoihin, joihin ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Sinun täytyy kartoittaa tilanne ja miettiä mitä voit tehdä itse ja mistä voit saada apua. Tärkeintä on jälleen ajattelutapa, miten vaikeuksiin ja ongelmiin suhtautuu. Niistähän tulisi tietysti oppia. Avunhuutokin on sallittua.

Eräs opiskelussa vastaan tuleva ilmiö on kilpailu. Opintojaksot ja tentit luovat kollegojen välille kilpailua ja suorituspaineita. Kaiken kamppailun keskellä pidä aina mielessä se, että olet tiedeyhteisössä. Sairas kilpailu rikkoo yhteisön kuin yhteisön. Muista oma akateeminen vastuusi.

Aloittelevana opiskelijana turvaudut opintovaatimuksiin, tekemään kuten kaikki muutkin. Keskiverto-opiskelija välttää omia ratkaisuja ja toimii opinto-oppaan rajojen mukaisesti. Yliopisto markkinoi helposti keskinkertaista tapaa suoriutua, Sinusta tulee keskitien kulkija. Muista kuitenkin, että sieltä tuskin löytyy mitään uutta, onhan se tallattu jo niin tasaiseksi. Tylsä ja tasainen taivallus on myös väsyttävää.

Opetus voi aiheuttaa jossain vaiheessa inhoreaktioita, sillä kaikesta kehittämistyöstä huolimatta yliopiston maisemakulttuuri muuttuu hitaasti. Sinusta alkaa yhtäkkiä tuntua, että opettajat ovat väärällä vuosisadalla ja autoritaarisia, opetusta ei kehitetä, opiskelijoita kohdellaan mielivaltaisesti, opintojaksot ovat ylityöllistettyjä, opettajat korostavat vain omaa ainettaan ja näkemyksiään, tenteissä kysytään epäolennaisia pikkutietoja. Opiskelun mielekkyys hukkuu, juoni katkeaa.

Huono opetus väsyttää ja tuhoaa mielenkiinnon. Se näivettää myös tiedeyhteisöä. Älä koskaan tyydy siihen. Älä alistu sen orjaksi. Vaadi opettajilta laadukasta työtä. Muistuta opettajaa akateemisesta vastuusta.

Opiskelun monipuoliset paineet ja vaatimukset urauttavat helposti opiskelua koskevan ajattelun. Opintoretken päätepisteenä häämöttää vain valmistuminen.

Tutkinnot ovat kuitenkin vain välivaiheita. Ne saa suorittaa nopeasti, ei se haittaa. Tärkeintä on, että oivallat ettei matka lopu niihin. Tieteellinen koulutus on epäonnistunut - ja olet itsekin osasyyllinen - jos matkasi tieteessä päättyy tutkintoon.

Kokeneet kulkurit ovat kertoneet, että vaelluksen aikana voi kokea pieniä ja suuria oivalluksia, eivätkä ne aina liity yliopiston tarjoamaan retkiohjelmaan. Pidä omalta osaltasi huoli että retkiohjelmaa uudistetaan niin, että yliopisto tarjoaa mahdollisuuden "oikeaan oppimiseen" ja "todelliseen osaamiseen".

 LUMOTTU TIE?

Alkuihmisen oli helppo tajuta todellisuutta. Se tuntui selkeältä ja yksinkertaiselta. Nykyään tiedon ammattilaiset määrittävät todellisuuden Sinun puolestasi. Todellisuutta on näin vaikeampi käsittää. On teorioiden ja vastateorioiden tulva.

Siksi Sinä kriitikon ja tiedon ammattilaisen alku-na tarvitset kyvyn, perustan, jonka pohjalta tietoa voi arvioida. Mitä tarkoittaa TIETO Sinun valitsemallasi alalla? Mistä tiedät, että tieto on pätevää? Mitä nopeammin saavutat kyvyn arvioida eri lähestymistapoja, tieteellisiä menetelmiä, tieteesi perusteita, sitä mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi matkasi muuttuu.

Ensimmäiset yliopistot olivat opettajien ja opiskelijoiden muodostamia yhteisöjä. Seuraava historiallinen pysähdys on sivistysyliopiston kohdalla. Sivistysyliopiston ideaan sisältyy ajatus tutkimuksen, opetuksen ja oppimisen yhteydestä.

Sivistysyliopistoidean mukaan tutkimus, opetus ja opiskelu ovat erottamattomasti yhtä. Akateeminen vapaus on tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun yhteenliittävää vapautta.

Akateemisen vapauden toteutuminen vaatii perinteisen opettajan ja opiskelijan roolin murtamista. Tarvitaan keskinäisen arvostuksen ilmapiiriä. Yliopisto on tutkijoiden muodostama tieteellinen yhteisö, jossa Sinä - nuorempana tutkijana - olet yhteisön jäsen.

Tutkimuksen ja opetuksen yhteys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Sinusta täytyy tulla ammattimerkityksessä tutkija. Se tarkoittaa sitä, että opit tieteellisen tiedon ajattelu- ja luomisprosessin. Osallistut tiedon luomiseen tiedeyhteisön jäsene-nä. Osallistut myös tieteelliseen kommunikaati-oon ja yhteistyöhön.

Opiskelun ja tutkimuksen yhteys tarkoittaa Sinun osallistumistasi tiedeyhteisön toimintaan. Omal-ta osaltasi pyri siihen, että opiskelu ja tutkimus olisi vapaasti etsivää ja totuuteen pyrkivää. Oppiminen ja tutkimus ovat muutoksia aikaansaavaa toimintaa, uuden luomista. Opiskelusta voi silloin löytyä lumous.

Taikaa on jo siinäkin, ettei tien toista päätä näy.