Opetussuunnitelmamallit

Oppimisen kannalta on suositeltavaa, että opetussuunnitelma rakennetaan yksittäistä opintojaksoa laajempien osaamisalueiden mukaisesti. Mitä enemmän yksittäisiä opintojaksoja on ja mitä suppeampia ne ovat, niin sitä pirstaleisemmaksi koulutus muodostuu. Pirstaleisuus aiheuttaa pinnallista oppimista ja opitun nopeaa unohtamista. Opintojaksojen suuri lukumäärä ja irrallisuus lisäävät koulutuksen kuormittavuutta opiskelijan kannalta. Opiskelija ei välttämättä kykene rakentamaan opinnoistaan mielekästä kokonaisuutta ja hän saattaa keskittyä ainoastaan läpäisemään kursseja. Kokonaisuuksien ymmärtäminen ei ole ahdistuneen opiskelijan huolista ensimmäinen.

Huolellisesti laadittu opetussuunnitelma on jo itsessään merkittävä opetusta ja opiskelua auttava työväline. Koulutuksen perustehtävän ja tavoiteltavien kompetenssien määrittely muodostaa selkeän ja tietoisen ytimen tutkinnolle. Perinteisessä akateemisessa opetussuunnitelmatyössä se on kuitenkin usein ollut intuitiivinen ja epämääräinen prosessi.

Opetussuunnitelmamalleilla ohjataan tutkinnon rakennetta. Opetussuunnitelmamallit muodostavat opetuksen, opiskelun ja arvioinnin työtavoille kehyksen. Perinteinen opintojaksoperusteinen vapaan etenemisen malli suosii kurssikohtaista oppimisen arviointia, ja siihen sopii huonommin esimerkiksi ongelmakeskeinen työskentely. Juonneopetussuunnitelmaan sopii osaamisalueiden arviointi kokonaisuuksina, mutta se ei rajoita erilaisten opetusmenetelmien käyttöä. Mallin valinnalla voi olla ratkaiseva merkitys koulutuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Opetussuunnitelmat voidaan rakenteen perusteella jakaa neljään malliin:

1. Opintojaksoperusteinen malli

2. Blokkimalli

3. Modulimalli

4. Juonnemalli

- Opetussuunnitelmamallien vertailua