Koulutuksen perustehtävä

Yliopisto-opetuksen perinteinen ulkoinen tehtävä on sivistyksen levittäminen. Koulutuksen perustehtävä on aina tulevaisuuteen suuntautuva. Se pohjautuu visioon ja ennakoi tulevia osaamisvaatimuksia. Perustehtävä voi nousta tieteellisistä ja ammatillisista lähtökohdista. Se voi olla filosofisesti tai käytännöllisesti painottunut. Perusteita on syytä pohtia aina, kun olemassa olevaa opetussuunnitelmaa lähdetään edelleen kehittämään. Vaikka koulutusta olisikin järjestetty jo vuosikymmeniä, sen lähtökohtaa ei kannata pitää muuttuvassa maailmassa itsestäänselvyytenä.

Koulutuksen suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon sekä tieteenalan sisäisiä että ulkoisia näkökulmia. Tieteelliset näkökulmat ovat perinteisesti olleet tärkeämpiä, mutta myös ulkoisiin näkökulmiin eli koulutuksen ja yliopistojen yhteiskunnalliseen palvelutehtävään on viime aikoina kiinnitetty huomiota. Koulutuksesta ja sen suunnittelusta ovat akateemisen tiedeyhteisön lisäksi kiinnostuneita myös suomalainen elinkeinoelämä ja valtiovalta.

Koulutuksen perustehtävää määriteltäessä pohdittavia kysymyksiä ovat:

- Miksi koulutusta ylipäätään kannattaa järjestää?
- Mihin odotuksiin, tarpeisiin ja kysymyksiin se vastaa?
- Mitä ihmiselämän ongelmia se ratkaisee?
- Onko koulutuksella ulkopuolinen tilaus, vai löytyvätkö perusteet pelkästään yliopiston ja tieteenalan sisäisistä syistä?
- Onko koulutuksella sellaisia sidosryhmiä, joiden näkemyksiä tulisi suunnitteluvaiheessa kuunnella ja ottaa huomioon?