Opetussuunnitelmaviestintä

Opetussuunnitelmaviestintä tarkoittaa opetussuunnitelman näkyväksi tekemistä, siitä tiedottamista ja sen käyttämistä. Voidaan sanoa, että opetussuunnitelmatyötä tehdään opetussuunnitelmaviestinnän vuoksi, koska viestintä antaa opetussuunnitelmalle merkityksen ja mahdollistaa sen käytön. Opetussuunnitelman tärkein tehtävä on siis viestiä kollektiivisesti.

Tähän asti opinto-oppaiden lisäarvo on ehkä ollut kyseenalainen. Oppaat eivät ohjaa opiskelijoita ajankäyttöön, perehdytä mitoituksen periaatteisiin tai kannusta asettamaan tavoitteita. Opiskelijahan jatkuvasti kysyvät opintoneuvojilta, tuutoreilta jne. samoja asioita, jotka ovat selkeästi kirjoitettu kaikille jaettaviin opinto-oppaisiin. Miksi on näin? Paljonko resursseja säästyisi, jos opinto-opas ja opetussuunnitelmaviestintä toimisivat tarkoituksenmukaisesti?

Jos opetussuunnitelmaviestinnässä epäonnistutaan, niin opetussuunnitelman merkitys lähenee nollaa. Opiskelijassa herää negatiivisia tunteita ja opintojen valitseminen tuntuu hakuammunnalta. Tieto ei kulje henkilökunnan keskuudessa, ja näin sekä opetuksen että opiskelun laatu kärsivät.

Opetussuunnitelmaviestinnän toteutukseen on liittynyt useita muitakin ongelmia. Historiallinen ongelma yliopistoissa on ollut opetussuunnitelmatyön toissijaisuus. Kertooko tämä haluttomuudesta vai kyvyttömyydestä viestiä näistä asioista? Myös resurssiongelma on vaivannut: opetussuunnitelman esittäminen on ollut hyvin rajoittunutta. Yleensä on käytetty ainoastaan kirjallista muotoa, eikä muita esittämistapoja ole harkittukaan. Kolmantena ongelmana on ollut kohdistamisongelma. Opetussuunnitelmaviestinnän kohderyhmäanalyysiä ei ole koskaan tehty. Tarkoittaako tämä, että yliopistoissa ei ole tiedetty kenelle opetussuunnitelma on tehty?

Tarkemmin asiaa mietittäessä kohderyhmiä löytyy runsaasti: opetuksen suunnittelijat, opettajat, opiskelijat, ulkopuoliset tentaattorit, opintohallinto, akkreditoijat / auditoijat, abiturientit, ulkoiset intressiryhmät, tutkijat ja media.