Auringonpilkkututkimuksen ensimmäisestä julkaisusta tänään 400 vuotta
Oulun yliopisto ja Leibniz-Institut für Astrophysik Potsdam (AIP) tekevät yhteistä tutkimusta 1800-luvun alussa julkaistuista auringonpilkkupiirroksista. Tutkimuksessa ovat Oulun yliopistosta mukana fysiikan laitoksen professori Kalevi Mursula, tohtori Ilya Usotskin Sodankylän geofysiikan observatoriosta, sekä yliopistoharjoittelija Raisa Leussu.
Tutkimuksessa kartoitetaan saksalaisen Samuel Heinrich Schwaben luomasta ja nykyisin The Royal Astronomical Societyn omistamasta aineistosta kymmeniä tuhansia auringonpilkkuja.
Auringossa ja tähdissä syntyvien magneettikenttien syntymisen mekanismit tunnetaan varsin hyvin, mutta vielä ei ole mahdollista simuloida auringon aktiivisuutta pelkästään fysiikan perusperiaatteiden pohjalta. Aktiivisuuden ennustaminen on sitäkin vaikeampaa. Vasta kun käytössä on täydellinen tilasto auringonpilkkujen sijainneista ja ko’oista koko siltä ajalta, kun aurinkoa on tutkittu kaukoputkilla, voidaan menestyksellisen teorian tuottamille tuloksille määritellä kunnolliset rajoitteet.
“Schwaben aurinkohavainnot ovat hyvin tarkkoja ja niihin liittyy lukuisia sanallisia kuvauksia auringon pinnan näkymistä“, kertoo projektin johtaja, tohtori Rainer Arlt AIP:stä.
“Oulun yliopiston avaruusfyysikot tutkivat auringon varhaista aktiivisuutta lukuisin tavoin. Tämä historiallinen aineisto on todellinen aarre”, korostaa professori Kalevi Mursula.
Auringonpilkkututkimuksen merkkipäivä
Auringon aktiivisuuden tutkimus alkoi tänään päivälleen 400 vuotta sitten 23.6.1611, kun saksalainen Johannes Fabricius julkaisi ensimmäisen auringonpilkkuja käsitelleen artikkelin. Juuri niihin aikoihin keksityt kaukoputket tekivät tuoreeltaan auringonpilkkujen löytämisen välittömästi mahdolliseksi, ja Fabricius ehti julkaista pamflettinsa ensimmäisenä. Samuel Heinrich Schwabe julkaisi ensimmäisenä tiedon auringonpilkkujen 11-vuotisesta jaksottaisuudesta. Schwaben piirroksista voidaan tutkia neljää varhaista auringonpilkkujaksoa.
