“Opetuksen digitalisointi on pahasti jumissa” – 5 väittämää oppimisesta

Opiskeluun liittyvässä keskustelussa digitaalisuus korostuu vuorotellen vastauksena ja syntipukkina kaikkeen. Oulun yliopiston professori Sanna Järvelä ja lehtori Jari Laru lyövät nyt pöytään faktoja oppimisen ja opiskelun nykytilasta.

1) Oppimateriaalin siirtäminen verkkoon ei tee siitä digitaalista

Alkusyksystä 2016 digitaalinen painos koulukirjasta loppui kesken Suomalaisen Kirjakaupan valikoimasta. Oulun yliopiston oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikön lehtori Jari Laru ei osannut silloin päättää, pitäisikö nauraa vai itkeä. Digitaaliset oppimateriaalit ovat Suomessa pahasti jumissa.

“Kirjan muuttaminen digitaaliseksi on vain painetun materiaalin siirtoa eri siiloon. Jotta oppimateriaali olisi aidosti digitaalista, sen avulla pitäisi voida lisätä ihmisten osaamista, kyvykkyyttä ja älykästä toimintaa”, Laru sanoo.

Siksi tarvitaan tutkimusta erityisesti opiskelijoiden vuorovaikutustilanteista. Käytännön tilanteita pitää tutkia, jotta jatkossa löydetään oikeanlaisia teknologioita, jotka tukevat oppimisprosesseja. Olivat ne sitten opiskelijoita nauhoittavia 360°-kameroita tai virtuaalisia oppimisympäristöjä, niiden tehtävä on ensisijaisesti reagoida opiskelijoiden toimintaan vuorovaikutustilanteessa, ei vain olla hienoja vekottimia.

2) Oppimistilat pitää suunnitella opiskelijoille, ei opettajille

Oppimisen ja koulutusteknologian yksikön johtajan, professori Sanna Järvelän ja Jari Larun mielestä luokat ja luentosalit ovat perinteisesti olleet opettajien teattereita, joissa opiskelijat jäävät helposti taka-alalle. Oulun yliopistossa tämä ei vetele. Yliopiston suuri, 500 hengen luentosali järjestettiin tänä keväänä uudelleen. Tuolit aseteltiin rivien sijaan ryhmiin, joissa opiskelijat voivat keskustella keskenään luontevasti. Salin takaosassa on nojatuoleja, ja luennoitsija pystyy liikkumaan reunojen lisäksi myös käytävällä keskellä salia. Sen suurempaa remonttia ei tarvittu.

Tarkoituksena oli, että tila tukee opiskelijoita vähintään yhtä hyvin kuin luennoitsijaa. Parhaimmillaan Oulun yliopiston luokat ja luentosalit ovat tutkimuskoneita, joiden infra mahdollistaa tilan luovan käytön, mutta tila itsessään jää oppimisen taustalle.

“Nyt tuntuu siltä, että luodaan värikkäitä tiloja, heitetään vanhat kalusteet pois ja laitetaan tilalle kaikkea hauskaa. Mutta pulpetit ulos ja läppärit sisään ei ole ratkaisu oppimistilanteiden kehittämiseen”, Järvelä sanoo.

Kaiken taustalla on oltava vahva ajatus siitä, miksi ja miten oppimista pitäisi vauhdittaa. Ja kun ajatus kantaa, oppimista voi tukea pienilläkin muutoksilla.

“Vaikka saisimme älytaulut kaikille opiskelijoille, mutta meillä ei ole vahvaa käsitystä siitä, mitä se voi saada parhaimmillaan aikaan opiskelijoiden keskuudessa, teknologialla ei ole merkitystä. Yhtä hyvin heille voisi antaa liitutaulut”, Järvelä jatkaa.  

3) Äly on opiskelijoissa, ei opetusvälineissä

Sanna Järvelä korostaa, että älykäs laite ei itsessään lisää käyttäjän älyä. Jos laitteen käyttö ei muuta vaadi kuin napin painalluksen, on pitkälti se ja sama, käynnistääkö vanhan piirtoheittimen vai upouuden älylaitteen.

“Toivon, että älykkyys vapautuisi ihmisiin. Laitteet ovat markkinoilla hetken ja vanhenevat ennen pitkää. Vaikka teknologiaa tarvitaan, se saa merkityksensä vasta älykkäistä käyttäjistä", Järvelä sanoo.

Jotta opiskelijoiden älyä voitaisiin hyödyntää digitaalisissa oppimisvälineissä, tarvitaan tutkimusta. Oulun yliopistossa pyritään tekemään mahdollisimman ajan tasalla olevaa tutkimusta siitä, miten opiskelijat oppivat ja minkälaisia prosesseja he käyvät läpi oppimistilanteissa. Oppijan oppimisen taitoja ja opettajankoulutuksen käytäntöjä päivitetään tämän tiedon perusteella. 

Esimerkiksi monitieteisessä SLAM-tutkimushankkeessa etsitään tietoa siitä, miten ihminen ajattelee ja tuntee yhteisöllisen oppimisen aikana. Tieto välitetään sekä opettajille että ryhmille ja yksilöille, jotka voivat seurata etenemistä: tänään menee paremmin kuin eilen, viimeksi ongelmaa ratkaistaessa emme löytäneet yhteistä työskentelytapaa. Tämän tiedon avulla voidaan tulevissa oppimisen haasteissa tehdä jotain toisin sen sijaan, että luovutettaisiin.

“Kun opiskelijamme menevät kouluihin opettamaan, he eivät napsautakaan älytaulua päälle – puhumattakaan piirtoheittimestä. Sen sijaan he tekevät jotain paljon älykkäämpää”, Järvelä sanoo.  

4) Oppimistutkijoiden on pysyttävä askel edellä muita

Tutkija käsittelee tämän päivän ilmiöitä jo vuosia ennen kuin ne ovat valtavirtaa. Se, mikä on nyt tutkimuspöydällä, on markkinoilla tulevaisuudessa.

“Tutkijoina meidän pitää olla monta askelta edellä tämän päivän käytännöissä, jotta osataan viedä niitä oikeaan suuntaan. Se vaatii poikkitieteellistä yhteistyötä niin parhaiden kansainvälisten kuin kotimaisten kumppaneiden kanssa”, Järvelä sanoo.

“Vielä viisi vuotta sitten oltiin aivan ekstaasissa jostain mobiilijutuista, jotka ovat nyt arkipäivää. Nyt Suomessa digiaskelletaan, tai korkeintaan digihypitään, mutta pitäisi ottaa digiloikka”, Laru sanoo. Siihen Oulussa on ponnistusvoimaa.

“Meillä on määrätietoista, pitkäjänteistä tutkimusta ja ymmärrystä siitä, miten ihminen oppii ja miten teknologia tukee oppimista. Meillä on toimivat varusteet, ei vanhoja tietokoneluokkia. Sen lisäksi meillä on järkevä infrastruktuuri, joka mahdollistaa tutkimuksen ja teknologian yhteistyön”, Järvelä summaa.

5) Tulevaisuuden digitaalista oppimisvälinettä ei ole

Vaikka lähivuosina kehiteltäisiin toinen toistaan päräyttävämpiä virtuaalitodellisuuslaseja tai älytauluja, tulevaisuuden digitaalista oppimisvälinettä on mahdoton ennustaa. Lähinnä siksi, ettei sellaista ole.

Teknologia tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia oppimiseen, mutta sitä ei kannata Jari Larun mukaan palvoa vain siksi, että se on olemassa. Digitaalinen älytaulu ei eroa liitutaulusta, jos sitä käytetään samalla tavalla kuin aina ennenkin.

“Mikään yksittäinen väline ei muuta sitä, mistä oppimisessa on pohjimmiltaan kyse. Futuristinenkin laite on vain uusi ilmentymä oppimisen ja opettamisen lainalaisuuksista”, Laru tiivistää.

 

Viimeksi päivitetty: 23.11.2016