Oulun arkeologien tutkimus monipuolisesti esillä huippukonferenssissa

Oulun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkijat ja tohtorikoulutettavat esittelivät tutkimustaan historiallisen arkeologian alan suurimman tiedeseuran Society for Historical Archaeology (SHA) 50. vuosikonferenssissa Fort Worthissa Teksasissa Yhdysvalloissa 4.−8.1.2017. Konferenssi, joka on alansa laajin tapahtuma, on toiminut vuodesta 2011 lähtien oululaisten tutkijoiden keskeisenä kansainvälisenä tutkimuksen esittely- ja verkostoitumisfoorumina.

Oulun yliopiston arkeologian tutkimuksen teemat, pohjoinen ulottuvuus, ympäristö ja kulttuuriset prosessit, olivat keskeisesti esillä oululaistutkijoiden esitelmissä ja kahdessa esitelmäsessiossa.

Ihmisjäännösten luonnollisen muumioitumisen tutkimusta

Kirkko, tila ja muisti -hankkeen tutkijat Titta Kallio-Seppä, Sanna Lipkin, Sirpa Niinimäki, Tiina Väre ja Timo Ylimaunu järjestivät session otsikolla Mummified Human Remains from Early Modern Period to Present – Decay Process, Burial Customs, and Ethical Challenges. Sessiossa käsiteltiin Pohjois-Suomen kirkkojen lattioiden alle haudattujen eriasteisesti luonnollisesti muumioituneiden vainajien ja tekstiilien viimeaikaista tutkimusta ja kuultiin vastaavantyyppisistä aineistoista ja tutkimuksesta Keski-Euroopassa.

Sessiossa nostettiin esiin myös noin 300–400 vuotta vanhojen hautausten tutkimukseen liittyviä kansainvälisesti samantyyppisiä eettisiä aspekteja sekä kuultiin paleopatologian ja lääketieteellisen historian tarjoamista mahdollisuuksista tutkia uuden ajan aikaisia ihmisjäännöksiä ja yhteisöjen historiaa. Session pohjalta ollaan tekemässä teemanumeroa Historical Archaeology -julkaisuun.

Oulun yliopiston arkeologit ovat tutkineet Pohjois-Suomen kirkkojen lattioiden alla olevia hautoja. Tekstiilitutkija Erika Ruhl tunnistaa niistä löytyneitä tekstiilikuituja.

Kuva: Sanna Lipkin

 

Tulipaloriski ja uskomukset näkyvät pikiruukin tilaratkaisuissa

Tohtorikoulutettava Marika Hyttinen käsitteli Oulun Pikisaaren pikiruukin tilankäyttöä väitöskirjatutkimukseensa pohjautuvalla posterilla Living in danger: the spatial practices in the pre-industrial pitch mill site in early modern Oulu, Finland.

Tutkimuksen perusteella pikiruukkialueen tilankäyttöön vaikutti merkittävimmin jatkuva tulipalon vaara, joka aiheutui tulen käsittelystä pienpolton yhteydessä sekä tulenarkojen tervan ja pien varastoinnista alueella.

Lisäksi alueen historialliset kartat ja arkeologinen löytömateriaali ovat paljastaneet erilaisten kansanuskomusten ja niihin pohjautuvien käytäntöjen olleen keskeisessä asemassa varhaismodernin pikiruukin tilallisessa suunnittelussa.

Alkuperäiskansojen näkökulmia neljältä mantereelta

Akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi ja tutkijatohtori Tiina Äikäs järjestivät session Indigenous Perspectives on Historical Archaeology of Colonialism.  Kolonialismi on historiallisen ajan arkeologiassa keskeinen teema, mutta tutkimus on usein keskittynyt valloittajien näkökulmaan. Session tarkoituksena oli tuoda yhteen alkuperäiskansojen arkeologian tutkijoita ja nostaa esiin erityisesti alkuperäiskansojen näkökulmaa historiallisen ajan arkeologian tutkimuksessa.

Sessiossa keskusteltiin sekä kulttuurin sisäisistä että kulttuurin ulkopuolelta tulevista tulkinnoista. Alkuperäiskansojen toimijuus ja moniääniset menneisyyden tulkinnat olivat kuitenkin keskiössä. Tarkoituksena oli korostaa paikallisia historioita ja tulkintoja Eurooppa-keskeisten tulkintojen asemesta.

Sessioon osallistui yhdeksän tutkijaa, jotka edustivat näkökulmia Pohjois- ja Väli-Amerikasta, Euroopasta, Aasiasta ja Australiasta. Monessa esitelmässä käsiteltiin sitä, kuinka alkuperäiskansojen näkökulman ja toimijuuden voi tunnistaa tulkitsemalla uudelleen historiallisia lähteitä tai arkeologista materiaalia.

Esitelmissä tuotiin esille myös kolonialististen suhteiden vaikutus materiaaliseen kulttuuriin ja alkuperäiskansojen toimijuutta materiaalisen kulttuurin omaksumisessa ja muokkaamisessa.

Sessiosta on suunnitteilla kirja, jonka julkaisusta neuvotellaan parhaillaan kustantajan kanssa.

Teollisuusympäristöjen saunat työväen sosiaalisena tilana

Yliopistonlehtori Timo Ylimaunu pohti esitelmässään saunoihin liittyneiden merkitysten muutoksia 1900-luvun alun puunjalostusteollisuusympäristöissä Archeologies of Workers’ Housing -sessiossa.

Saunoihin on liitetty uskomuksia, jotka ovat vähitellen hävinneet suomalaisten tietoisuudesta. Saunalla, kuten kaikilla tulisijallisilla rakennuksilla, oli esimerkiksi oma haltijansa.

Sauna oli myös sukupuolitettua tilaa. Saunassa synnytettiin ja siellä vastasyntynyt vietti elämänsä ensimmäiset viikot äitinsä kanssa ja pääsi kylpyjen kautta yhteyteen korkeampien voimien kanssa. Häitä edeltävä morsiamen kylvetys sekä vainajan peseminen ja pukeminen hautajaisia varten suoritettiin saunassa suvun naisten toimesta. Sauna oli pyhä tila, jossa parannettiin sairauksia ja virkistettiin sekä ruumis että sielu.

Teollisuusympäristöjen saunat ovat olleet verrattavissa kaupunkien julkisiin saunoihin, joissa sukupuolittuneesta saunasta on ollut enää hyvin vähän jäljellä, ehkä ainoastaan naispuoliset pesijät.

Teollisuusalueiden yleiset saunat ovat toimineet osaltaan sosiaalistavina ja yhteenkuuluvuutta luovina tiloina, mutta toisaalta niiden avulla on ylläpidetty yhteiskunnallisia eroja; teollisuuslaitosten johtajilla on eräissä tapauksissa ollut omat saunatilansa samoissa saunarakennuksissa.

Teksti: Marika Hyttinen, Titta Kallio-Seppä, Anna-Kaisa Salmi, Timo Ylimaunu ja Tiina Äikäs

Pääkuva: Tiina Äikäs

Alkuperäiskansojen kuten saamelaisten arkeologiaa ovat selvittäneet Oulun yliopiston arkeologien pohjoisessa Suomessa Dierpmesvárrin seidalla kesällä 2010 tekemät kaivaukset.

Kuva: Tiina Äikäs

 

Viimeksi päivitetty: 6.2.2017